Muita laiskoja/saamattomia oman elämänsä ja muistojensa valokuvaajia?

Onnellista avoliittoa takana 5vuotta ja tajusin just ettei meistä ole juuri yhtään valokuvia. Ainoat muutamat mitä on vuosien varrelta meistä pariskuntana otettu, on sukulaisten ottamia jossain perhejuhlissa yms. Kumpikaan meistä ei ole some ja valokuvaus-ihmisiä, enkä ole oikeastaan koskaan käyttäny valokuvia sisustuksessa. Monella kaverilla on hyllyt täynnä jos jonkinmoista perhe ja kaveripotrettia, ja tästä tunnen hieman syyllisyyttä. Lapsuudesta, nuoruuden riehakkaista vuosista ja ensirakkaudesta on sentään monta kehitettyä vanhan ajan valokuva-albumia. Mutta onko tää nyt sellainen asia mitä ei nyt pidä tärkeänä, mut kiikkustuolissa tulee kiroamaan kun monta muistoa olis pitäny ikuistaa valokuviin? Ikää nyt 34v.