Kertokaa miten 1v 5kk saadaan syömään ihmisiksi!!!
Meillä ruokailusta on tullut varsinainen taistelutanner, poika syö sormiruokaa, yrittää harjoitella lusikalla syömistä MUTTA hyvän alun jälkeen alkaa lusikat lennellä, sitten hän katsoo silmiin ja alkaa mättää ruokaa pitkin lattioita. Myönnän hermostuvani asiasta ja nostan varmasti liian ison äläkän vaan joku raja on äidinkin hermojen kestolla. Kun kiellän niin vauhti vaan kiihtyy. En ilkeä mennä hänen kanssaan kylään tai ravintolaan syömään sillä sotku on aivan järkyttävä. Jankutusta ruuan heittämisestä on ollut viime syksystä asti. Nyt ovat hyvät neuvot tarpeen!
Kommentit (9)
...eli että ruokailu loppuu kun leikki alkaa. Voi kysyä vielä, että syötkö nätisti vai nostanko pois pöydästä.
Myös kannattaa pitää ihan pokerinaama vaikka sisällä kiehuisi (tai vaikka välillä naurattaisi), eli olla ihan tyyni vaan ja ilman suuria mekkaloita lopettaa ruokailu heti kun sotkeminen alkaa. Ja samalla toistaa sitä lausetta, että ruoalla ei leikitä eikä sitä heitellä tms. mitä sanotkin. Pitemmän päälle lapsi oppii, että vanhemmat tarkoittaa mitä sanoo, tässäkin asiassa, eikä huomiota sotkemalla saa.
Me myös joskus otamme pöytätavat esille leikkiessa, esim. kun tytön kanssa syötämme nukkea, käymme läpi, että ruokalappu kaulaan ja nukke ei saa heittää ruokaa lattialle, tulee sotkua...tietenkin vahinkoja voi tapahtua. EHkä pojankin kanssa voisi leikin ohella " aivopestä" :) hyville tavoille.
Lapsityrannit-kirjassa oli hyviä vinkkejä.
..meillä toimi (ainakin joksikin aikaa) se, että syöttötuolista ei pääse leikkimään ennenkuin on katsonut syöttötuoli keskelle lattiaa vedettynä, kun äiti siivoaa jäljet. (Samalla höpöttäen, kun ruokaa ei saa heittää latialle, vaan laitetaan suuhun...) 1v.1kk.
Myöhemmin, jos vaan onnistuu ajattelin pyytää aina osallistumaan siivoukseen, jos sitä ongelmaa, tai muuta vastaavaa sotkemista tahallisesti?! Tiedä sitten toimiiko pidemmän päälle tai muilla.
Tuossa iässä meilläkin oli samanlaista, johtui ilmeisesti pojan turhautumisesta, kun ei vielä osannut itse syödä kunnolla. Vaihe meni sitten ohi, kun alkoi lusikalla syöminen luistaa (nyt ikää 1 v 8 kk). Kyllä meinasi meikältäkin hihat kärytä aina välillä.. ;). Jos syöminen oli alusta asti tuollaista, jonkin aikaa noukin lusikkaa ja otin sitten lautasen pois ja syötin pojan itse, sen mitä suostui syömään. Toruin vain, ettei tuolla tavalla saa sotkea.. Jos sotkeminen alkoi ruokailun loppupäässä ihan kyllästymisestä, niin sitten totesin, " ettei varmaan ole enää nälkä, kun ruoka lentää lattialle" ja otin lautasen pois. Poika ei koskaan protestoinut tätä, joten ilmeisesti oli syönyt jo tarpeeksi. Jaksamista, kyllä tämä(kin) ohi menee!
mutta kerronpa, miten meillä ;)
Syömisongelmat alkoivat, kun poika oli 1v6kk ja samoihin aikoihin alkoi myös uhma. Osittain ongelmat varmaan johtuivat turhautumisesta, kun ei ihan osannut syödä. Mutta välillä tuntui, että uhmaakin oli mukana eli ruoka lensi ja pikkukaveri tuijotti silmiin kuin kysyen, että mitäs tähän sanot... Eli kielsin, nostin pois ja käytin jäähyäkin. Mutta rankkaahan se oli töiden jälkeen aina kiukutella ruuasta varsinkin, kun kiukku kohdistui lähinnä minuun. Isä tai joku muu pystyi kyllä hoitamaan ruokapuolen (melkein) tappeluitta.
Eräs ystäväni kuittasi jutun sanomalla, että ' tottakai lapsi tappelee ruokapöydässä, jos se on tärkein kontakti äitiin arkisin.' Ihmettelin kommenttia, mutta valmiina kokeilemaan kaikkea, aloitin illan sylittelyllä ja esim. kirjan lukemisella tms. rauhallisella, yhdessä tehtävällä jutulla. Ja ihme kyllä, tämä auttoi heti. Tosin en tiedä, olisiko aika tai kieltämiset tehneet myös tehtävänsä... mutta näin meillä.
MoonaEmilialle varoittava esimerkki: minustakin tuo oli loistava idea vielä pari kuukautta sitten siihen asti, kun poika (kohta 1 v 5 kk) keksi ruveta tekemään sotkua sen vuoksi, että pääsee " siivoamaan" !!! :D
Ruoat lentelee pitkin poikin, maitoa tiputellaan nokkiksesta tai mukista lattioille, kissoihin, isin ja äidin päälle ja milloin minnekin. Sitten kipitetään iloisena hakemaan vauvan kosteuspyyhe ja levitellään se sotku vielä ympäriinsä... *hohhoijaa* ;)
Eilen keittiöstä marssi isi semmoinen mustanpuhuva pilvi päänsä päällä leijuen mitään sanomatta suoraan tupakalle. Kun menin katsomaan vaurioiden laajuutta, siellä istui yksi kappale taaperoita puurolautanen päähän kaadettuna ja innokkaasti siivosi sormiaan. Hops!
...kuulla, että muillakin on tämä ongelma. Meidän lähipiirin lapset kun syövät niin mallikkaasti herneetkin lautaselta. Nolottaa kun meidän poika vaan viskelee kylässäkin ruuat seinille ja riehuu ruokapöydässä. Oonki nauranu usein, että minun usko mallioppimiseen loppu siihen kun esikoinen rupes heitteleen ruokaa. Sitä ei meillä ainakaan kukaan muu tee.
No, väliaikaisen ratkaisun olen nyt keksinyt siitä, että poika jätetään yksin keittiöön syömään. Meillä tämä toimii, poika nyt 1v8kk. Samalla tavalla lopetti autossa kiukuttelun kun kukaan ei enää menny kaveriksi takapenkille. Tämä tapaus siis rauhottuu kun ei ole yleisöä. Voin kyllä kuvitella että nuoremmille tämä ei sovi, vaan sitten on vielä kivempi sotkea kun saa rauhassa sotkea.
olen kuullut, että päiväkodissa ne oppii päivässä pöytätavoille. Jos on mahdollista, ois varmaan hyvä istuttaa joskus ikätovereiden kanssa samaan pöytään syömään. En ole kyllä itse kokeillut. Hyviä vinkkejä muuten muilla tässä pinossa, pitää itsekin kokeilla.
syöttötuolista sanot rauhallisesti ruokapöydässä ei leikitä, jos ei ole nälkä niin voi sanoa kiitos ja mennä muihin puuhiin. Näin tekisin varmaan muutaman kerran peräkkäin, että lapsi oppisi, mikä on systeemi. Voit myös sanoa, että sinä syötät nyt, kun se kerran ei häneltä nätisti onnistu.
Pitä vaikka sitten pidempi tauko, niin että lapsella on todella nälkä. Luulis että silloin ei ainakaan heti tule tempuilua. Joka tapauksessa sinä näytät ja ohjaat lasta miten ruokapöydässä käytäydytään. Meillä oli tuossa vaiheessa kahvilassa ja ravintolassa sääntö, että äiti tai isä syötti. Kotona sai sitten itse harjoitella.