Käyttivätkö opettajat kouluaikoinasi väkivaltaa?

Meidän koulussa oli 80-luvulla yksi aggressiivinen opettaja. Kaikki pelkäsi sitä, kun hän saattoi saada hyvinkin pienestä asiasta raivarit. Varsinaisesti hän ei käynyt käsiksi, mutta itketti tyttöjä ja nolasi poikia. Hänet kyllä siirrettiin jossain vaiheessa pois.

80-luvulla peruskoulun opet olivat Kamalia kiusureita. Satunnaiset lasten seinille nostelut olivat ihan kevyttä siihen nähden, millaista henkistä väkivaltaa muuten harjoitettiin.

Alakoulun opet olivat pimeimpiä. Nolaamista, alistamista, pilkkaa, sekopäisiä raivareita ja mielivaltaa. Näin aikuisena olen päätellyt, että kyse on täytynyt olla vakavista psyykkisistä ongelmista tai vähintäänkin persoonallisuushäiriöistä. 

Seinille siis nostettiin vaan häiriköitä, mutta nuo pahemmat toimet kohdistettiin kiltteihin ja rauhallisin oppilaisiin. Niihin, jotka oikeasti yrittivätMinä

70-luvulla vielä häiriköt saatiin kuriin, mutta 80-luvulla ei sitten saanut tehdä yhtään mitään. Yllättäen kävin yläasteen 80-luvulla, enkä ole tyytyväinen siihen, että häiriköt saivat seurauksetta hakata minua.

meidän luokan pojat on nostettu naulakkoon roikkumaan toistuvasti, veljeni on poistettu luokasta tukasta kantaen toistuvasti, yhdellä opella oli tapana heittää liidulla päähän pulisijoita, karttakepistä olen saanut sormilleni, useasti opet myös tykkäs paukuttaa takapuolelle sitä metrin mittaa. Onhan näitä.

Oltiin siis samalla ala-asteella silloin, näitä tässä nyt koottu, kun on vanhojen kavereiden kanssa tapailtu. Eikä edes traumoja.

90 luvulla samaisen koulun opettaja sai potkut vastaavasta kurittamisesta. Siitä oli lööpeissäkin. Sitten siitä tuli poke paikalliseen räkälään.

Kävin koulua 1965 - 1977. Väkivaltaa ei käytetty, koska ei tarvinnut, toteltiin aika hyvin ilmankin. Alakoulussa pistettiin nurkkaan häpeemään ja ylemmillä luokilla häirikkö käskettiin käytävään.

Olen nähnyt opettajan vievän oppilaan korvasta pidellen käytävään, lyövän karttakepillä sormille ja eniten on ollut asiatonta käyttäytymistä sanallisesti.

Oppilaat ovat itkettäneet opettajaa sekin on tullut nähdyksi.

Isäni kertomat tarinat oli kyllä paljon järkympiä. Isää oli opettaja lyönyt puukengällä jonka seuraksena rystynen vaurioitui. Hänen opettajalla oli tapana istua pulpetin päälle ja oppilaan sormet pulpetin välissä, hakata karttakepillä jne. Isäni ei ollut ainoa joka sai osakseen tuollaista kohtelua. Hermoheikko opettaja.

50-luvulla syntynyt

Yläasteella 90-luvulla yhdellä opettajalla oli pöydällään vesikulho, jossa oli taulusieni. Sillä vettävaluvalla sienellä heitti "häiriköitä" päähän. Häiriöksi riitti että kysyi vieruskaverilta jotain tehtävään liittyvää. Opettaja oli vuosien heittelyn vuoksi kehittynyt tosi tarkaksi, ja osui hyvin tarkasti jopa takapenkissä istuviin.

No ei koskaan, kävin kouluni 70 - 80 -luvulla. Sen sijaan henkistä väkivaltaa oli niin paljon, että vieläkin sitä kauhulla muistelen. Nolaaminen oli jokapäiväistä ja jos kotona asiasta valitti, vanhemmat sanoivat, että kyllä se opettaja on aina oikeassa ja häntä on toteltava oli mikä oli. Että semmoista oli sen ajan koulukuri. Tuntuu hullulta, että monet nyt sitten haikailevat siihen aikaan. Itse olen kyllä onnellinen, ettei sellaista enää juurikaan ole.

Sehän on nyt toki on vieläkin tapana, että numeroita annetaan vähän pärstäkertoimen ja vanhempien mukaan. Sen huomaa mm. siitä että alakoulussa yksi lapsemme sai kyllä ihan hyviä numeroita, kasia ja ysiä, oman luokan opelta, mutta kun meni yläkouluun alkoi tulla samoilla suorituksilla kymppejä. Kun kuutosluokalla kysyimme ihan nätisti opelta että mitähän lapsen pitäisi vielä parantaa saadakseen kympin enkusta, kun kaikista kokeista oli tullut 10 tai 10- ja sanakokeista kymppi, aina läksyt tehtynä ja osaa kaikinpuolin englantia loistavasti. Vastaus oli, että tuntiaktiivisuutta pitäisi hieman lisätä ja lausuntaa petrata. Vaikea väittää vastaan, vaikka lapsi lausuu lähes täydellisesti ja oman kertomansa mukaan oli luokan aktiivisin viittaaja.

Mutta tällainen on pientä verratuuna entisiin aikoihin, nyt todella epäilen, että ennenvanhaan monet opet olivat mieleltään sairaita ja oikeasti nauttivat oppilaiden nöyryytyksistä ja kiusaamisesta. Ainakaan omat lapsemme eivät tällaisia juttuja kerro, vaan varsinkin yläkoulun opet ovat kuulemma ihan jees.

Kovat otteet hyväksyn vain jos oppilas on vaaraksi muille ihmisille. Sen sijaan kannatan pienryhmiä ja koulustaerottamista.

Muistan omilta kouluajoilta yhden tapauksen, jossa opettaja oli nyrkkitappelussa välitunnillla isokokoisen ja yksinkertaisen 12-vuotiaan kanssa, mutta henkistä väkivaltaa oli sitäkin enemmän, erityisesti alakoulussa, jossa olin -76-82. Opettaja haukkui ja nöyryytti kaikki tyhmät, tuhmat ja köyhät sekä satunnaisesti kaikki muutkin joka päivä moneen kertaan. Hänen tuhmaksi leimaamansa oppilaat viettivät suurimman osan alakouluajasta luokan vieressä olevassa komerossa, siellä tuskin oppi kovinkaan paljon, paitsi inhoamaan kyseistä opettajaa.

70-luvun lopussa ala-asteella opettaja hakkasi kirjalla päähän jos ei ollu keskittynyt tuntiin.

80-luvulla yläasteen reksillä oli tapana lyödä puhuttelussa nyrkillä mahaan. Saatesanat tämän jälkeen: "Sinä et saa soittaa suutasi, enkä minä saa lyödä, aletaanko noudattamaan sääntöjä?"

Yläasteen tarkkailuluokan opettajan näin parikin kertaa ihan oikeasti tappelevan niiden tarkkisten poikien kanssa.

[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 00:56"]

70-luvulla vielä häiriköt saatiin kuriin, mutta 80-luvulla ei sitten saanut tehdä yhtään mitään. Yllättäen kävin yläasteen 80-luvulla, enkä ole tyytyväinen siihen, että häiriköt saivat seurauksetta hakata minua.

[/quote]

Niin, no ero on siinä että 80-luvulla koululaiset menivät nurkkaan ja jälki-istuntoon sekä poistuivat luokasta kun käskettiin.

Nyt kun käskee oppilaan ulos luokasta on vastaus että mene läski sika itse käytävällesi.

Ei ollut koskaan väkivaltaa, siis fyysistä. Yläasteelle ei ollut edes henkistä. Sen sijaan ala-aste jäi mieleen kauheana, opettajat huusivat pienimmästäkin asiasta, pulpetin epäjärjestyksestä, epäsiisteistä kynsistä (kyllä, meillä oli kynsitarkastuksia!), unohtuneista kotitehtävistä ja siitä jos et osannut jotain. Varsinkin eräs miesope tykkäsi itkettää tyttöjä.

Kaikki arvosteltiin, hiihtokilpailuja oli monet joka talvi ja viimeiseksi jäänyttä ope mollasi kaikkien kuullen huonokuntoiseksi ja laiskaksi ja se viimeinen oli aina sama. Luokan lihavaa oppilasta hän juoksutti aivan erityisesti liikuntatunneilla, aineet luettiin ääneen ja arvosteltiin, kuvistyöt laitettiin seinälle paremmuusjärjestykseen jnejne. Joka päivä pelkäsin mennä kouluun, vaikka mulle tuo ope oli ihan siedettävä, koska tein aina kaiken tunnontarkasti ja menestyin kohtalaisen hyvin, en ikinä avannut suutani ellei ope jotain kysynyt. Mutta siitä jäi kyllä koko kouluajaksi sellainen pelko, että pelkäsin kaikkia opettajia, enkä uskaltanut lopulta enää edes viitata.

Toivottavasti nykyään ei ole enää samanlaista! itse pääsin peruskoulusta 1986.

itse heitin pienellä paperinpalalle häirrikä kohti, joka oli sotkenut jo koko luokantunnin, eikä se edes osunut, yritn saada huomiota häneltä. niin pian oli jo vanhemmat valittamassa asiasta, että ope heittelee oppilasta!

1970-luvulla ihan normaalia. Niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaa. Osin dementoitunut naisopettaja kieltäytyi uskomasta, että on olemassa Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitto aka Neuvostoliitto. Hänen mukaansa minkään maan nimessä ei voi olla mitään politiikkaan viittaavaa. Toisessa koulussa miesopettaja tukisti tasapuolisesti poikia ja tyttöjä. 

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla peruskoulun opet olivat Kamalia kiusureita. Satunnaiset lasten seinille nostelut olivat ihan kevyttä siihen nähden, millaista henkistä väkivaltaa muuten harjoitettiin.

Alakoulun opet olivat pimeimpiä. Nolaamista, alistamista, pilkkaa, sekopäisiä raivareita ja mielivaltaa. Näin aikuisena olen päätellyt, että kyse on täytynyt olla vakavista psyykkisistä ongelmista tai vähintäänkin persoonallisuushäiriöistä. 

Seinille siis nostettiin vaan häiriköitä, mutta nuo pahemmat toimet kohdistettiin kiltteihin ja rauhallisin oppilaisiin. Niihin, jotka oikeasti yrittivätMinä

Seinille nostetut ja painiotteella lattialle heitetyt kyllä saivat ansionsa mukaan. Häiriköivät ja haistattelivat opettajalle.

Mutta tosiaan myös kilttejä nolattiin ja häpäistiin, ei toki kaikkien opettajien toimesta.

Eräänkin heikkolahjaisen pojan tyhmiä koevastauksia opettaja luki ilkkuen ääneen.

Aloitin kouluni -78

Nimim. Assburger

Juu, rehtori nosti musiikkitunnilla riehuneen riveleistä liitutaulua vasten jne. 

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla vielä häiriköt saatiin kuriin, mutta 80-luvulla ei sitten saanut tehdä yhtään mitään. Yllättäen kävin yläasteen 80-luvulla, enkä ole tyytyväinen siihen, että häiriköt saivat seurauksetta hakata minua.

Kyllä vielä ysärillä porukkaa nostettiin riveleistä seinää vasten jos ei muuten uskonut. 

Mun ala-asteen maikoista saisi kunnon kauhugallerian, sen verran sekopäistä sakkia olivat. Oppilaiden nöyryyttäminen ja kiusaaminen olivat jokapäiväistä, fyysistä väkivaltaa esiintyi satunnaisesti. Minua on opettaja hakannut viivottimella, lyönyt nokkahuilulla päähän niin että tuli komea kuhmu ja heittänyt käsivarresta repien ulos luokasta kun luuli minun irvistävän hänelle. Tämä viimeksimainittu sai ysärin puolella kenkää, kun kutsui pikkutyttöä maksullista naista tarkoittavalla alatyylisellä sanalla, ja tytön vanhemmat laittoivat kovan kovaa vastaan. Sitten oli näitä kiintiöjuoppoja, piilo- ja ei niin piilopedareita, yms. Peruskoulussa olin v. 82-91.

Mä alotin ala-asteen 83. Silloin vissiin kiellettiin lasten ruumiillinen kuritus. Henkinen nöyryyttäminen oli arkipäivää. Sain kuulla usein olevani tyhmä hidasälyinen tyttö, jolla ei ole mitään kädentaitoja enkä myöskään osaa mitään. Tätä kohdistettiin myösmuihin. Yhden tunnetun henkilön tytärsai sitten osakseen vain ihailua ja positiivista huomiota opettajalta.

Ketään ei lyöty mutta yksi miesopettaja pisti aina häiriköt urheluvälinevarastoon puoleksi tunniksi rauhoittumaan. Ovea ei lukittu mutta kyllä häiritsijät siellä pysyivät.

Ei. Peruskoulussa oli 70-80-luvuilla.