Lue keskustelun säännöt.
Ovatko kaikki Asperger-ihmiset epäsosiaalisia?
26.03.2019 |
Lapsella on alettu kartoittaa Asperger-piirteitä, joita onkin paljon. Miehen suvussa on muutama Asperger-ihminen, joten sieltä se voisi todennäköisesti tulla.
Asperger-ihmisiä kuvaillaan usein sisäänpäinkääntyneiksi, ujoiksi ja epäsosiaalisiksi. Lapsemme on kuitenkin ulospäinsuuntautunut ja juttelee reippaasti tuntemattomille. Puistossakin menee helposti leikkimään tuntemattomien kanssa ilman ongelmia. Sosiaalisissa taidoissa on kyllä jonkin verran ongelmia läheisissä ihmissuhteissa, mutta sulkeutuneisuus ei ole yksi niistä.
Tiedän myös muita Asperger-ihmisiä, joita ei voi todellakaan väittää vetäytyviksi tai hiljaisiksi. Eiväthän vetäytyvyys ja sulkeutuneisuus ole ehtoja diagnoosille? Eivätkö ne joskus myös ole seurausta sosiaalisista vaikeuksista sen sijaan, että kyseessä olisi ihmisen perusluonne?
Kommentit (25)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eivät tietenkään.
Tuo oli siis vastaus otsikon kysymykseen. Ei viimeiseen kysymykseesi.
Kaikki aspergerit eivät todellakaan ole epäsosiaalisia, syrjäänvetäytyviä taikka ujoja.
Aspergeriin liittyvät vaikeudet ilmenevät jokaisella eritavalla.
Tosiaankaan ei ole mitään tiettyä muottia josta as ihmiset ovat tehty ja heille olisi määritelty tietyt käyttäytymis säännöt..
Suomessa on paljon ihmisiä joilla on aspergerin oireyhtymä eivätkä he edes välttämättä itse tiedä siitä.
As ihminen voi olla sosiaalinen tai olla olematta. Ihan samoin vaikka adhd ihmisiä on erillaisia.
Toki asperger ihmisillä on herkempi taipumus "erakoitua"etenkin jos kokevat sosiaalisten tilanteiden pelkoa..
Mutta tosiaankaan tuo ei ole mikään sääntö.
Minulla on lapsi joka on assi piirteinen. Lisäksi hänellä on toinen diagnoosi. Hän on ollut aina hyvin kiinnostunut muista ihmisistä ja tykkää olla ihmisten parissa. Kuormittuu kuitenkin seurassa ja tarvitsee paljon omaa aikaa. Myöskään syvempiä ystävyyssuhteita ei ole syntynyt vielä ja muiden lasten kanssa ei pääse aivan samalle "tajuudelle".
Vuorovaikutuksessa on laadullisia poikkeamia. Se, minkä laatuisia ne poikkeamat ovat, vaihtelee. Jotkut ovat erakkoja, jotkut jotain ihan muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin naimisissa erittäin ulospäin suuntautuneen aspergerin kanssa. Mutta avoimuus ei ollut "sosiaalista" vaan rajoja kunnioittamatonta ja paljon yksinpuhelua. Tosin hänellä oli myös paljon narsistisia piirteitä, joten vaikea erotella. Puheliaisuus ei ole sosiaalisuutta eikä edes avoimuus, kontaktin luomiskyky toisiin ihmisiin on - sen huomasin.
Sosiaalisuus ei ole vain itsestä kiinni. Naisassilla voi olla paljon sosiaalista elämää, siis poikaystäviä, vaikka sosiaaliset taidot voivat olla "erilaiset".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asperger ei välttämättä ole ujo, sisäänpäinkääntynyt tai epäsosiaalinen. Toki kanssakäymisen vaikeus saattaa joissain tapauksissa johtaa tähän. Mutta pääosin asperger vaan toimii eri tavalla ja sitä ei oikein voi ei-asperger ymmärtää. Asperger näyttää usein ulospäin ujolta tai epäsosiaaliselta, mutta monesti kysymys ei ole lainkaan siitä. Premissit on eri ja asperger monesti suhtautuu kommunikoimiseen analyyttisesti, jolloin sillä on ainoastaan merkitystä kun on joku ajatus jonka haluaa kommunikoida. Tästä syntyy helposti väärinymmärryksiä kun normaalispektrin ihminen puhuu jotain lämpimikseen ja asperger yrittää ymmärtää sitä sen sanotun viestiä. Mitä välttämättä ei ole olemassakaan.
Epäsosiaaliseen persoonallisuuteen taas liitty usein kykenemättömyys toimia normien mukaisesti ja kykenemättömyys samaistua muihin ihmisiin. Aspergereilla usein ei ole tästäkään kyse. Kyse on siitä että osataan toki samaistua, mutta koska ne maailmankuvan premissit ovat erilaisia, osataan samaistua vain sitä kautta miltä ne asiat itselle näyttää. Ja kun ne näyttää itselle erilaiselta, se voi näyttää samaistumiskyvyttömyydeltä. Samoin epäsosiaalisuudelle tyypillistä on sääntöjen noudattamattomuus,ja valehtelu Nämä ovat usein hyvin nimenomaan päinvastoin aspergerilla. Säännöt tuovat turvaa ja rakennetta, valehtelu tuntuu käsittämättömältä.
Tietysti tää nyt on tämmästä stereotyyppiä ja kyllähän asperger-spektrissä on silti ihan yhtä laaja ihmisluonnepohja, kuin mitä muillakin ihmisillä. Että se vaihtelu on todella laajaa.
Aspergerista voi tulla hyvinkin sosiaalinen. Sosiaalisen kanssakäymisen juuriongelma on siinä, että se ei tule luonnostaan. Mutta asperger-kirjon ihmisillä usein on keskimääräistä korkeampi älykkyysosamäärä ja sosiaalisen kanssakäymisen lait pystyy oppimaan siinä missä minkä tahansa muunkin aksiomaattisen järjestelmän. Lapsesi todennäköisesti oppii tämän elämän aspektin kun on luonnostaan aktiivinen ja fokusoitunut sosiaalisen kanssakäymisen aspekteihin.
Aspergereilla on äärimmäiset miesaivot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma Asperger-poikani on melko epäsosiaalinen, mutta on ihmeen hyvin pärjännyt ihmisten kanssa. Sosiaalisuus on temperamenttipiirre ja käsittääkseni Aspergerit voivat sijoittua tällä jatkumolla mihin kohtaan vain, kuten ihmiset yleensäkin. Mikään diagnosointikriteeri tuo ei siis ole, mutta jotain laadullista poikkeamaa kai täytyy olla. Ihminenhän voi vaikka tosi rohkeasti mennä puhumaan toisille, hymyillä jne., mutta pitää ikävystyttäviä yksinpuheluja, kun ei tajua, ettei toista kiinnosta. Eli se "taajuus" on tosiaan vähän eri. Mutta haluaisin tässä korostaa sitä, että vaikka Aspergerin kanssa kommunikointi olisi vaivalloista, on heissä hyviäkin puolia. Tyypillisesti eivät puhu ja juonittele selän takana, kun kommunikointi on niin yksinkertaista ja suoraa. Monet tuntuvat olevan varsin hyväntahtoisia, eivätkä tietoisesti halua toista loukata. Mieluummin olen tällaisen ihmisen kanssa kuin sosiaalisesti taitavan manipuloijan, jos nyt tällä tavalla asetellaan vastakkain.
Kioski: Ei sulla mitään autismia ole sähän olet ihan normaali!
https://m.youtube.com/watch%3Fv%3DNbEJ0cqDwoM&ved=2ahUKEwi0qoHEtZ_hAhXF…
Kertoo aika hyvin asioita autismin kirjosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Manipulaatiotaitojen puute lienee yleistä, jos ei esiinny jopa kaikilla asseilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisuus ei ole vain itsestä kiinni. Naisassilla voi olla paljon sosiaalista elämää, siis poikaystäviä, vaikka sosiaaliset taidot voivat olla "erilaiset".
Sosiaalisuus on oikeastaan muuta kuin kiinnostus seksiin. Kumppanien määrä ei myöskään kuvaa sosiaalisuutta.
Eivät ole. Aspergerin diagnoosikriteereihin kuuluvat sosiaalisen vuorovaikutuksen vaikeudet tai poikkeavuudet, mutta missään ei edellytetä, että niiden pitäisi ilmetä juuri tietyllä tavalla. Voihan joku olla esim. liiankin avoin, puhelias tai tunkeileva.
Vierailija kirjoitti:
Eivät ole. Aspergerin diagnoosikriteereihin kuuluvat sosiaalisen vuorovaikutuksen vaikeudet tai poikkeavuudet, mutta missään ei edellytetä, että niiden pitäisi ilmetä juuri tietyllä tavalla. Voihan joku olla esim. liiankin avoin, puhelias tai tunkeileva.
Minä henkilökohtaisesti _olen_ sosiaalinen - mutta ilmeisesti sitten täysin väärällä tavalla. Tulen ihmissuhteissani aikuisenakin, (ja koulutettuna ihmisenä), alistetuksi/kiusatuksi/hyljeksityksi. Hirvittävän surullista ja masentavaa. Se, ettei ole jossakin asiassa hyvä, ei tarkoita sitä ettei kaipaisi sellaista.
Ei. Jotkut oppivat välttämään ihmisiä koska rasittuvat toistuvista epäonnistumisista sosiaalisissa tilanteissa. Hämmentävää kun huomaa tehneensä jotakin väärin taas muttei taaskaan tiedä että mitä se oli.
Vierailija kirjoitti:
Aspergereilla on äärimmäiset miesaivot.
Naisen ja miehen aivot eroaa toisistaan miten?
Minä ainakin olen melko epäsosiaalinen. Haluaisin olla sosiaalinen, mutta minulla vain ei ole sosiaalisia taitoja. Siksi en tule koskaan olemaan kenenkään ystävä, saati parisuhteessa. Halua olisi, taitoja ei. Vietän paljon aikaa yksin kun en osaa olla sosiaalisessa kanssakäymisessä ja ne ovat minusta ahdistavia kun tiedän, että en osaa olla niissä ja tiedän, että muut huomaavat sen. He varmasti ihmettelevät, että mistä se johtuu ja kiusaantuvat kun huomaavat, että en vaikuta olevan kiinnostuvan heistä tai heidän seurastaan.
Eivät tietenkään.