Pelko raskauden "pilaamasta" vartalosta?
Olen aina tiennyt haluavani lapsia ja se on ollut suurin unelmani. Nyt vasta 30 vuotiaana olen tavannut miehen jonka kanssa haluan perheen ja koen olevai valmis äidiksi muutaman vuoden sisällä. Minua kuitenkin huolestuttaa vartalon palautuminen synnytyksen jälkeen. Tiedän että tämä on todella pinnallista ja minulle ei ulkonäkö ole todellakaan tärkein asia maailmassa enkä aio jättää lapsia tekemättä kropan menettämisen pelossa. Mutta kysyn teiltä nyt kuitenkin, miten teillä palautui vartalo raskauden jälkeen? Miten vatsan iho kiristyi, jäikö paljon raskausarpia, roikkuuko rinnat? Millälailla vartalosi muuttui? Rasvasitko paljon vartaloasi raskauden aikana ja treenasitko koko raskauden ajan? Entä koska aloit taas urheilemaan synnytyksen jälkeen?
Olen 163cm/52kg. Hoikka ja lihaksia löytyy. Olen aina treenannut aktiivisesti mutta en ole mikän pakkomielteinen himotreenaaja. Tanssia, astangajoogaa, salia, ratsastusta ja lenkkeilyä fiiliksen mukaan. Olen aina pitänyt vartalostani ja se on timmi, sopusuhtaisen kaunis. Pelkään vatsan jäävän löysäksi ja roikkuvaksi repuksi, raskausarpia ja vatsassa roikkuvia rintoja. Haukkukaa vaan pinnalliseksi mutta voihan tästäkin asiasta keskustella?
Kommentit (39)
[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 07:53"]
Ihon venyminen on niin kudostyypistä kiinni. Eli millaiset geenit olet sattunut saamaan. Itse olen saanut kaksi isoa vauvaa, mutta nahka palautui normaaliksi eikä ole kuin pari pientä raskauarpea, jotka nekin ovat haalenneet. Laihduin myös melkein samantien, sillä imetys vei niin paljon energiaa. Rinnat nyt eivät ole kuin nuorella tytöllä, mutta kaipa ne kaikilla iän myötä muutenkin veltostuvat (ainakin tällainen iso kuppikoko). Eivät silti mitkään riipat ole:)
[/quote]
Mitä pahaa on riipparinnoissa? Eikä ne kenenkään tissit taida terhakoina pysyä loppuun asti, vetovoima kun on luonnon asia.
Itse ainakin palauduin 35v aivan täydellisesti, eri asia varmasti jos lihoo paljon ja tehdään sektio (arven ja venymisen vuoksi jää sitten roikkamaha). Riipparinnat (sen siitä saa kun kuppikoko on ollut yli D:n 20 vuotta) olivat jo aiemmin, onneksi maailman paras mies rakastaa minua niistä huolimatta :)
Nuorena palautui nopeasti ja hyvin. Nyt yli kolmekymppisenä selvästi huonommin. Sain ensimmäisen laspeni 26 vuotiaana ja palauduin samantien. Olin ainakin 2kk synnytyksestä bikineissä rannalla ja vatsassa ei näkynyt mitään muutoksia alkuperäiseen. Rinnatkin muistaakseni pysyivät samanlaisina ja terhakoina. Toisaalta en imettänyt ekaa lasta kauheen pitkään.
Toisenkin jälkeen palauduin vielä saman näköiseksi kuin ennen synnytyksiä. Toisen sain 28 vuotiaana. Palautuminen vei hitusen enemmän aikaa...muistaakseni puolivuotta ja olin tas ihan saman näköinen kuin ennen lapsia. Mahanahka palautui tosi hyvin ja rinnatkin olivat vielä normaalit. Vaikka lihosin raskaudessa 25kiloa.
Kolmannen kohdalla ei enää palautunut niin hyvin. Toisaalta ikääkin oli jo yli 30vuotta. Uskon, että raskauksien määrällä ja iällä on suuri merkitys palautumisen kannalta. Kolmannen jälkeen maha ei enää palautunut ihan samannäköiseksi kuin ennen lapsia, mutta vielä oli ihan sellainen maha, että kehtasi esim uikkareissa kulkea. Tosi pitkään kesti palautuminen kolmannen jälkeen. Minusta meni reilusti yli vuosi, että aloin olemaan tyytyväinen ulkonäkööni. Rinnat kärsivät aika paljon kolmannen raskauden jälkeen. Pienenivät ja vähän riipahtivat. Mutta toisaalta liiveillä ne saa vielä edelleen ihan kivan näköisiksi.
Nyt odotan neljättä ja olen jo varautunut erittäi pitkään palautumis aikaan. Luultavasti maha ja rinnat kärsivät, halusin tai en. Mutta ikääkikin minulla on jo 35 vuotta, niin kyllä ne pikkuhiljaa alkaisivat kärsimään vaikka en lapsiakaan olisi koskaan tehnyt.
Raskausarvista olen sitä mieltä, että niitä joko tulee tai ei tule. siihen ei rasvaamisella voi vaikuttaa. Toisilla selvästi elastisempi iho johon ei arpia tule. Itse kuulun onnekseni siihen porukkaan. Yhtään raskausarpea ei ole koskaan tullut. Vaikka tosiaan joka raskaudessa kiloja on tullut 20-25.
Rintojani säästin raskausaikana niin, että pidin liivejä yötä päivää. Uskon sen pitäneet rintani jopa kaksi raskautta hyvänä.
AP:n pitää ottaa huomioon, että vaikka kuinka suunnittelisit ja kuntoilisit ja miettisit mitä suuhusi pistät, niin joitain asioita et pysty estämään. Esim ne raskausarvet joko tulee tai ei, sillä ei oikeastaan ole merkitystä mitä sinä teet. Myös muita ikäviä asioita voi tapahtua. Eräs ystäväni joutui hätäsektioon ja siitä jäi todela ikävä ja ruma arpi hänelle vatsaan. Näitä nyt vaan sattuu... kaikkeen kannattaa varautua henkisesti!
No ei mitään PAHAA, sinänsä. Mutta esteettisesti eivät ole kauniit. Tai siis sekin riippuu siitä että onko pulleat tuhdit riippuvat rinnat vaiko tyhjät patalaput.
http://www.tolookgood.com/images/before&after/BreastBefore10.JPG
Niin ja itselläni oli tällaiset muuten mutta ei tubulaariset nännit:
http://s3.amazonaws.com/eiigallery/public/assets/images/449450/image_large.JPG
Jos tulee raskausarpia ne halenevat ajan myötä. Raskauskilot saa kyllä pois, imetys auttaa siinä ja terveelliset elämäntavat, oikeanlainen ruokavalio ja hyötyliikuntaa. Monet painavat imetyksen loputtua jopa vähemmän kuin ennen raskautta!
Jos on raskauskiloja vielä kaksi vuotta lapsen syntymän jälkeen niin , hei sitten pitää katsoa peiliin ja myöntää että on itse syönyt itsensä siihen kuntoon, ei ne ole enää "raskauskiloja". Hyvä uutinen on että nekin saa kyllä pois, ruokavalio ja liikuntatottumukset vain remonttiin. Lantiokaan ei oikeasti ulkopuolelta levene synnytyksien tai raskauksien takia, antaa vaan sisäpuolelta myöten eli jos lantio on entistä leveämpi niin läskiä se yleensä on.
Siitä on 23 vuotta aikaa kun olen synnyttänyt ekan lapseni ja minulla on vieläkin "raskauskiloja" +2,5kg. Olen nyt 46v. Olen tässä miettinyt että pitäisiko vielä pinnistää ja laihduttaa että pääsisi tuohon nuoruuden painoon, ihan että sais sanoa itselleen ja av:lla että on samassa painossa kuin ennen raskautta- ihan tosissaan olen miettinyt. Olen siis 160 cm ja painan nyt 55,5 kiloa. Ennen ekaa raskautta painoin 53kg. joskus tuntuu aika surkealta, kun ei ole saanut raskauskiloja pois edes 23 vuodessa. siis en ole koskaan tuossa välissä laihtunut takaisin 53kiloon.
t10
Ymmärrän hyvin pelkosi! Eikä se minusta ole pinnallista vaan ihan luonnollista.
Kun katsot vaikka kaupungilla liikkuvia äitejä, huomaat varmasti vaihtelua laidasta laitaan. Joillain ne kilot vaan tuppaa jäämään ja toisilla ei. En osaa sanoa mikä siihen loppujen lopuksi vaikuttaa.
Itse olen aina ollut hoikkarakenteinen eikä se ole muuttunut miksikään 2 lapsen jälkeen. Sain ekan lapsen 27-vuotiaana, toisen 30-vuotiaana. Nyt 37-vuotiaana olen hyvässä kunnossa, urheilen ja näytän ihan yhtä hoikalta kuin ennenkin. Edes raskausarpia minulle ei mahaan tullut vaikka murrosiässä niitä tuli voimakkaan kasvun aikana reisiin ja pakaroihin. Raskausaikoina painoni nousi 11-14 kg ja kilot lähtivät ekan vuoden aikana "itsestään" pois, painoni pyrkii luonnollisesti tuonne 58-60 kg hujakoille (olen 175 cm pitkä).
3 lasta niin vastaan viimeisimmän mukaan, koska välissä oli kuitenkin 8 vuotta ja olin ehtinyt palautua hyvin niistä.
Mutta kysyn teiltä nyt kuitenkin, miten teillä palautui vartalo raskauden jälkeen?
Rinnat suureni kuppikoolla aluksi - ne palautui kun lopetin imetyksen (9kk). Maha ei ollut mikään valtava ja roikkuminen pikkuhiljaa tiivistyi n.vuoden sisällä synnytyksestä. Raskaus toi 10 kg lisäkiloja jotka pudotin puolenvuoden jälkeen hyväkarppaamalla 4 kk - imetin samalla. Laihduin myös 4 kg enemmän kuin mitä painoin alkuraskaudessa.
Miten vatsan iho kiristyi, jäikö paljon raskausarpia, roikkuuko rinnat?
Kiristyi kokonaan takaisin, eikä yhtään raskausarpea tullut. Rinnat roikkuu, mutta toki olen imettänyt 3 lasta, mutta ihan kauniit, pyöreät ovat c-kupin tissit. Kynätesti ei mene läpi, mutta ei olis menny kuin 12 vuotiaana.
Millälailla vartalosi muuttui? Rasvasitko paljon vartaloasi raskauden aikana ja treenasitko koko raskauden ajan? Entä koska aloit taas urheilemaan synnytyksen jälkeen?
Rasvasin mahaa silloin tällöin. Kävin tunnin reippaalla lenkillä päivittäin. Viimeisellä kolmanneksella ajoin kuntopyörää ja pienillä punteilla harjoittelin. HUOM! tärkein unohtui sinulta: lantionpohjan lihasten harjoittelu. Minä hankin sellaisen "keilasarjan" jota jo hyvissä ajoin treenasin ennen synnytystä ja synnytyksen jälkeen. Hyvin pysyi alapääkin kuosissa ja nyt on ihan yhtä tiukka kuin nuorena tyttönä :) Lenkkeilyn aloitin 6 vkoa synnytyksen jälkeen. Vatsat silloin kun se rako oli pienentynyt keskellä vatsaa.
Mulla kroppa palautui mitä parhaiten. Muutama raskausarpi jäi alavatsaan ja jenkkakahvoihin, sekä semmoista ryppyistä ihoa vatsaan, mutta muuten ei mitään suurempia muutoksia. Painoin raskauden alussa 60 kg, ja synnytyslaitokselle mennessä n. 78 kg. Painoa tuli se 18 kg. En liikkunut yhtään tai hillinnyt syömisiäni mitenkään. 3 kk synnytyksen jälkeen painoin 58kg. Paino tuli pääosin järkyttävästä nesteturvotuksesta, joka paheni synnärillä niin että paino oli about sama synnäriltä lähtiessä kuin sinne mennessä (!). Imetys vei kuitenkin kilot. Nyt synnytyksestä on 4,5 vuotta ja paino on 52 kg. Ihon venyminen on täysin ihotyypistä kiinni! Mulla kävi tuuri että en repeillyt sen pahemmin.. Ainin yks jännä muutos kroppaan jäi: Alapään alue muuttui tummemmaksi :D
4 lasta tehnyt ja edelleen hyvässä kunnossa mutta se vaatii kyllä liikkumista. Veikkaan ettei kovin moni edes usko että minulla on neljää lasta kun ei usein usko että on edes yhtä.
Sain lapseni 29-vuotiaana. Olin ennen raskautta 50 kg ja 162 cm. Paino nousi n. 12 kg ja imetysaikana rinnat kasvoivat tuskalliseen DD-kuppikokoon (auts!), kun normaalisti olen B-kuppinen. Paino laski luonnostaan imettäessä ja vaunuillessa. Nyt kyllä painan huimat 51 kg...
Imetyksen jälkeen rinnat ehtivät olla lussakat ressukat, ja ehdin hankki A-kupin liivejä, mutta ne jäivät pieniksi pian ja vanha kunnon B passaa taas. Lapsi syntyi hätäsektiolla, johon en voinut vaikuttaa. haaltunut pitkä pysty arpi on muistona. Samapa tuo, käytän piitsillä bikinejä silti. Lantioni ei levinnyt, kun se oli leveä (93 cm) jo alunperinkin.
Minä olen täsmälleen samankokoinen kuin sinä, ap. Minulla on viisi lasta, eikä kroppaan ole jäänyt raskauksista yhtään mitään jälkeä. Rasvasin ihoani toisinaan, hyvin harvoin.
Kahden ensimmäisen raskauden jälkeen vatsa oli iso muutaman kuukauden ajan, kolmannessa raskaudessa (kun ensimmäinen lapsi oli alle 3-vuotias) maha jäi kokonaan synnärille.
Rinnat olivat imetysaikana aika isot, ja imetyksien jälkeen ihan onnettoman pienet, mutta nekin ovat palautuneet täysin ennalleen.
Olen liikkunut aina kohtuullisen paljon, paitsi osassa raskauksista ollut jopa vuodelevossa supistusten takia.
Tiedä sitten, että onko palautuminen iän ansiota. Sain ensimmäiseni 26-vuotiaana, ja viimeisenkin 33-vuotiaana.
Ihotyyppi ainakin vaikuttaa palautumiseen. Hoikan ja kauniin ystäväni vatsa ja rinnat ovat ihan täpötäynnä raskausarpia. Mutta mitäs niistä!
31 lisää..liikkumisen olen aloittanut raskauden jälkeen kun on tuntunut siltä että pystyy liikkumaan. Pari-kolme viikkoa meni löntystellessä, ja tuntui että kaikki tippuu alapäästä läpi.
Seksi on synnytysten jälkeen aina vain parantunut. Alkuun joka kerralla tuntuu kuin olisi ommeltu kiinni koko värkki... olen kyllä jumpannut lantionpohjaa jo sairaalassa jatkuvasti.
Mitä nuorempana teet lapset, sen paremmin palaudut.
Vahingot: Mulla vatsalihaksien keskelle jäi "kolo" eli jännesauma suorien vatsalihasten välillä venähti, seurauksena alavatsa pömpöttää, vaikka harrastan paljon liikuntaa. Rinnat eivät palautuneet kahdesta vuoden imetyksestä eli rinnat roikkuvat eivätkä ole niin täyteläiset kuin ennen, paino suht sama kuin ennen lapsia eli ei ole tullut lisää rasvaa lihomisen myötä rintoihin, kuten monella käy. Raskausarpia ei tullut. alapäässä pieni arpi, jota mies ei osaa sieltä kuulemma bongata. Muuten kaikki toimii kuten ennen.
Vastaus nuorena lapsensa saaneelta:
sain lapsen 18-vuotiaana. Olin 163/54 alkuraskaudessa, lopussa painoin 63kg eli kiloja tuli vain 9. Liikuin koko raskauden ajan, lähinnä kävelin. Ihoani en rasvannut, raskausarpia tuli jonkin verran peppuun ja reisiin, mutta ei yhtään vatsaan.
Vaikka jälkitarkastuksessa olin 57kiloinen (eli muutama raskauskilo jäi) niin raskauden vaikutus vartaloon oli suuri. Se ei vaan ollut se sama mitä ennen raskautta. Ennen raskautta iho oli kimmoisa, tasainen, kaunis ja vartalo timmi, enemmän lihaksikas, hoikka, mutta muodokas, mutta lähinnä pepusta.
Eli minua ei auttanut vaikka sain lapsen nuorena. Toki voi olla, että vanhempana synnyttäjänä vartaloni olisi "kärsinyt" vielä pahemmin. Ehkä minun olisi pitänyt käydä salilla ja urheilla enemmän. Pelkkä lenkkeily ei tosiaan tepsinyt, eikä se että raskauskiloja ei juuri päässyt tulemaan.
Laihdutin kyllä nuo viimeisetkin kilot, mutta silti vartalo ei ollut enää sama. Eikä ole vuosia myöhemminkään, vaikka aloitin säännöllisen salilla käymisenkin. Ei vartaloni nyt ruma ole, mutta hyvin erilainen kuin ennen raskautta. Rinnoista taas en nyt tässä sen enempää sano kun niiden muutos on mulle melko yhdentekevä, koska en ole koskaan pitänyt rinnoistani.
Alapää muuttui myös, mutta mitään vaivoja ei jäänyt, joten se on ihan ok, vaikka tietysti ottaisin sen vanhan alapään mielummin takas. Siskollani kävi vartalonsa kanssa melko sama juttu, vaikka sai lapsensa nuorena. Eli ei se ikää aina katso se raskaudesta palautuminen.
Mun mielestä ap:lla ei kuitenkaan ole juuri syytä huoleen, jos vaan jatkat urheilullista elämääsi, käyt salilla ja syöt terveellisesti. En minä kuitenkaan lastani vaihtaisi siihen ihanaan vartaloon, mikä minulla ennen lasta oli :D
Täällä maha on ihan kauheassa kunnossa. Ei kiloja eikä venynyttä nahkaa. Mutta aivan täynnä järkyttävän pientä raskausarpea. Ikinä en kehtaa enään käyttää bikineitä, mutta en mä siihen kuole.. :)
[quote author="Vierailija" time="12.04.2013 klo 17:43"]
Mitä nuorempana teet lapset, sen paremmin palaudut.
Vahingot: Mulla vatsalihaksien keskelle jäi "kolo" eli jännesauma suorien vatsalihasten välillä venähti, seurauksena alavatsa pömpöttää, vaikka harrastan paljon liikuntaa. Rinnat eivät palautuneet kahdesta vuoden imetyksestä eli rinnat roikkuvat eivätkä ole niin täyteläiset kuin ennen, paino suht sama kuin ennen lapsia eli ei ole tullut lisää rasvaa lihomisen myötä rintoihin, kuten monella käy. Raskausarpia ei tullut. alapäässä pieni arpi, jota mies ei osaa sieltä kuulemma bongata. Muuten kaikki toimii kuten ennen.
[/quote]
Eikös tuonkin jännesauma episodin olisi voinut välttää. Omapahan on vikasi.
Aika hyvää vinkkiä saat siitä, kun katsot äitiäisi ja muita sukusi naisia.
Itse selvisin raskausarpia lukuunottamatta suht hyvin ensimmäisestä lapsesta, mutta toisen myötä ulkonäkö suorastaan romahti. Se ei minua kuitenkaan haittaa, koska en ennen raskauksiakaan ollut mikään kaunotar.
Minulla yksi lapsi, synnytin 32 vuotiaana. Mitat 168cm/68kg/kuppikoko 80B. Raskauden aikana paino nousi 8kg ja palautui täysin lähtöpainoon kahdessa kuukaudessa. Lenkkeilin päivittäin pitkiä lenkkejä aivan raskauden loppuun saakka. Ja rasvasin vatsaani & rintojani koko raskauden ajan JOKA päivä.
Imetin 10kk, rinnat eivät ole ehkä aivan yhtä kiinteät, kuin ennen raskautta, mutta kuppikoko kuitenkin sama. Raskausarpia ei tullut laisinkaan (vaikka olin saanut niitä hankituksi jo joskus teini-ikäisenä pyöristyessäni mm.alaselkään). Vatsan alue palautunut myös ennalleen, ilman erityistä treeniä.
Ainoa asia, joka muuttui on alapää:( Värkki löystyi ja teen töitä edelleen saadakseni lantionpohjalihaksieni kuosiin. En tiedä vaikuttaako asiaan imukuppisynnytys vai se, että olisin voinut olla aktiivisempi lantionpohjalihasten treenaaja jo odotusaikaan. Neuvolassa olisivat voineet mielestäni korostaa enemmän näiden lihasten treenamisen tärkeyttä. Mietityttää hieman mahdollinen seuraava raskaus, jonka toivoisi kuitenkin alkavan mahdollisimman pian.
10 teki kaikki lapset ennen 30v, mutta eipä se ainakaan rintojen palautumiseen vaikuttanut. Ehkä muuten kyllä, en ole koskaan ajatellut että voisin tehdä lapsia myöhemmällä iällä. Kivaa kun nuorin lapsi täyttää tänä vuonna 18. Aikaa on itselle. ja sille treenaamiselle.