Lue keskustelun säännöt.
Pelko raskauden "pilaamasta" vartalosta?
11.04.2013 |
Olen aina tiennyt haluavani lapsia ja se on ollut suurin unelmani. Nyt vasta 30 vuotiaana olen tavannut miehen jonka kanssa haluan perheen ja koen olevai valmis äidiksi muutaman vuoden sisällä. Minua kuitenkin huolestuttaa vartalon palautuminen synnytyksen jälkeen. Tiedän että tämä on todella pinnallista ja minulle ei ulkonäkö ole todellakaan tärkein asia maailmassa enkä aio jättää lapsia tekemättä kropan menettämisen pelossa. Mutta kysyn teiltä nyt kuitenkin, miten teillä palautui vartalo raskauden jälkeen? Miten vatsan iho kiristyi, jäikö paljon raskausarpia, roikkuuko rinnat? Millälailla vartalosi muuttui? Rasvasitko paljon vartaloasi raskauden aikana ja treenasitko koko raskauden ajan? Entä koska aloit taas urheilemaan synnytyksen jälkeen?
Olen 163cm/52kg. Hoikka ja lihaksia löytyy. Olen aina treenannut aktiivisesti mutta en ole mikän pakkomielteinen himotreenaaja. Tanssia, astangajoogaa, salia, ratsastusta ja lenkkeilyä fiiliksen mukaan. Olen aina pitänyt vartalostani ja se on timmi, sopusuhtaisen kaunis. Pelkään vatsan jäävän löysäksi ja roikkuvaksi repuksi, raskausarpia ja vatsassa roikkuvia rintoja. Haukkukaa vaan pinnalliseksi mutta voihan tästäkin asiasta keskustella?
Kommentit (39)
No olet kieltämättä vähän pinnallinen :D
Mutta mutta, neljä lasta, vasta yhden sektion jälkeen jäi ikävä pussi tuohon eteen. Tuskinpa enää saan sitä poiskaan. Ikävä kyllä.
Vähän jäi arpia, ei onneksi mitenkään pahoja. Pelkästään oman vointini mukaan lenkkeilin raskausaikoina ja tein töitä. Siinä minun liikkumiseni. En vain kyennyt sen suurempaan menoon.
Rinnat ovat pitkistä imetyksistä huolimatta normaalissa kunnossa. Eivät roiku navassa asti :)
Vartalo kyllä muuttui pikkaisen enemmän naisellisemmaksi, tai sitten se on vain minun omaa mielikuvitustani :p
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 00:14"]
No olet kieltämättä vähän pinnallinen :D
Mutta mutta, neljä lasta, vasta yhden sektion jälkeen jäi ikävä pussi tuohon eteen. Tuskinpa enää saan sitä poiskaan. Ikävä kyllä.
Vähän jäi arpia, ei onneksi mitenkään pahoja. Pelkästään oman vointini mukaan lenkkeilin raskausaikoina ja tein töitä. Siinä minun liikkumiseni. En vain kyennyt sen suurempaan menoon.
Rinnat ovat pitkistä imetyksistä huolimatta normaalissa kunnossa. Eivät roiku navassa asti :)
Vartalo kyllä muuttui pikkaisen enemmän naisellisemmaksi, tai sitten se on vain minun omaa mielikuvitustani :p
[/quote]
Kiitos vastauksestasi! Saitko raskauskilot pois kokonaan?
Minun kroppani ei ole muuttunut mihinkään kahden raskauden myötä, paitsi että nyt toisen jälkeen vatsalihakset ovat veltostuneet ja maha vähän roikkuu. En kumminkaan tiedä, johtuuko enemmän raskauksista vai siitä, etten ole treenannut lihaksia pitkään aikaan ollenkaan. Muuten mitään ei tapahtunut, en edes saanut ainuttakaan raskausarpea. Mitat 168/53. Raskausaikana kiloja tuli paljon, ekassa muistaakseni 25, mutta hävisivät itsestään muutamassa kuukaudessa synnytyksen jälkeen.
Jaa. Jokainen nainen on erilainen ja sen on hyvaksyttava.Kuten Louse Hay kirjoitti omassa kirjassa: hyvaksy erilaisuus ja negatiiviset ajatukset poistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihon venyminen on niin kudostyypistä kiinni. Eli millaiset geenit olet sattunut saamaan. Itse olen saanut kaksi isoa vauvaa, mutta nahka palautui normaaliksi eikä ole kuin pari pientä raskauarpea, jotka nekin ovat haalenneet. Laihduin myös melkein samantien, sillä imetys vei niin paljon energiaa. Rinnat nyt eivät ole kuin nuorella tytöllä, mutta kaipa ne kaikilla iän myötä muutenkin veltostuvat (ainakin tällainen iso kuppikoko). Eivät silti mitkään riipat ole:)
Et minusta ole pinnallinen! Minullakaan ei ole vielä lapsia ja ymmärrän hyvin ajatuksesi. Tosin itse pelkään vielä enemmän "oikeita" synnytysvaurioita, enkä niin paljon noita "vain" kosmeettisia, niitäkin kyllä. Mun mielestä on ihan luonnollista, että oma kroppa on itselle rakas ja tärkeä, eikä muutoksia ole välttämättä helppo hyväksyä... Itseäni suorastaan inhottaa ajatus raskaudesta ja siitä, että joka paikka venyy, vanuu ja repeilee. :S En tiedä edes, pystynkö ikinä lapsia hankkimaan, koska pelkoni ovat aika voimakkaita.. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raskautuessa painoin 64, puoli vuotta synnytyksestä 55, painoa raskausaikana tuli18 kg eli reilussa vuodessa painoni nousi ja laski huimasti. Nyt 4v myöhemmin painan 60 ja olen tyytyväinen. Vatsassa ja rinnoissa on raskausarpia, nännit ja nännipihat ovat kasvaneet todella paljon imetyksen myötä. Rinnat ovat hieman lörpähtäneet, muttei pahasti. Minusta tuli lanteikkaampi synnytyksen myötä, joka on mukavaa :)
Vähän raskausarpia muualla, mutta rinnat täynnä niitä, niissä iho repesi.muutenkin suurimmat muutokset rinnoissa.Vatsalle jäi vain vähän löysää nahkaa,ei paljon mitään.
Rinnat siis menetin kokonaan, eli minulla oli kiinteät A kupin rinnat ennen raskauksia.raskauden aikana rinnat eivät kasvaneet kokoa,pyöristyivät vain hieman.sama kuppikokoko ja liivit menivät koko raskauden ajan.Mutta sitten kun maito nousi niin iho repesi. Kolmen raskauden ja imetyksen ja laihduttamisten jälkeen jäi vain pelkät riippari nahat,ihaan lätyt tyhjät nahkapussit ja ruttuiset rusinat.
Alapään ulkonäkö kärsi myös todella paljon koska ekassa synnytyksessä repesin pahasti, koko perse repesi(siis 2 epparia,emättimen pohja repesi,väliliha repesi peräaukkoon saakka) imukuppisynnytyksen takia(ei ollut puudutuksia).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäisen raskauden jälkeen palauduin tosi nopeasti, muutamssa kuukaudessa. Oli sektio. En usko että sen takia vatsa jää kellään roikkumaan sen enempää kun normi synnytyksen jälkeenkään.. Vuoden jälkeen olin jopa laihempi kun raskautuessa (53kg/165cm).
Raskausaikana tuli tosin jonkin verran raskausarpia rintoihin, jotka kasvoivat peräti 2 kuppikokoa. Niitä harmittelin kovasti aikoinaan, mutta nekin kyllä hävisivät lähes kokonaan jälkeenpäin. Mies ainakin väittää ettei niitä edes näe, itse kyllä erotan vielä haaleita jälkiä. Toisessa raskaudessa niitä ei tullut lisää. Rasvailin itseäni melkein joka päivä. Toinenkin synnytys oli sektio, mutta siitä on vasta niin vähän aikaa että en ihan täysin ole vielä palautunut. Rinnat roikkuvat kyllä enemmän kun 25v ennen kun sain esikoisen, mutta eivät pahasti, ja olen ajatellut että ikä vaikuttaa asiaan enemmän kun raskaus tai imettäminen?
Itse pelkäsin myös kuollaksen niitä "oikeita" synnytysvaurioita, ja ihan aiheestakin, kun on ahdas lantio, jonka lääkärit uskoivat vasta kahden sektioon päätyneen synnytyksen jälkeen. Raskausaikana harmitti kun kukaan ei ottanut todesta pelkojani.. Onneksi kaikki kuitenkin päättyi hyvin, ja niin kai siinä yleensä käykin :)
Ensimmäisessä raskaudessa liikuin paljon ja söin terveellisesti. Painoa tuli 27kg ja tippui vajaassa vuodessa lähtöpainoon. Raskausarpia tuli ja synnytyksen jälkeen olivat aivan kauheat, mutta reilun vuoden jälkeen ei näkynyt paljoa. Toisen tein melkein heti perään ja painoa tuli 25kg, en liikkunut paljoa ja söin epäterveellisemmin. Raskausarpia tuli vähän lisää, mutta ei paljoa. Synnytyksestä on vasta 5kk joten en ole vielä palautunut. Edellisellä kerralla meni myös se melkein vuosi, joten ehkä sama odotettavissa.
Rinnat kärsivät kaikista eniten. Ennen ensimmäistä oli kuppikoko 70B ja synnytyksen jälkeen 75E. Vuosi synnytyksestä (imetys loppunut) kuppikoko oli 70C. Eli koko on muuttunut niin älyttömästi, että jäänyt myös roikkumaan. Kunhan lapsiluku on täynnä niin käyn kiristyttämässä nahat rinnoista, että saa pystymmiksi. Vatsa ei jäänyt roikkumaan.
Nuokin on niin yksilöllisiä, että kyselemällä et voi tietää yhtään miten itselle käy. Toisilla ei paino nouse yhtään vaikka söisi, kuin hevonen. Toisilla tulee kymmeniä kiloja, vaikkei söisi juuri mitään. Joillain vatsa kasvaa tosi isoksi eteen, toisista ei edes näe että ovat raskaana yms yms...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa hyvin normaalilta pelolta.
Jos joku kykenee tehdä ja haluta lapsia ilman mitään itseen kohdistuvia ulkonäköpelkoja niin hyvä heille mutta epäilen vahvasti että jokaisella meillä on joku pelko.
Mulle oma ulkonäkö on ollut aina tärkeä,olen tehnyt asiakaspalvelu työtä ja oli hyvin oleellista keskittyä siihen miltä näyttää kun lähtee töihin.
Voin vain lohduttaa sua että kun tulee tosi kyseeseen eli tulet raskaaksi ja synnytät niin pelon kohteet muuttuvat koko ajan ja se ulkonäkö asia vaipuu pienemmäksi murheeksi :)
Tulee pelkoja keskenmenoista,itse synnytykseen liittyviä ja sitten vielä lapsen synnyttyä...Niin no huh,äidin elämä on yhtä pelkoa ja turhautumista mutta kaikkeen tottuu.
Olen itse aika pienikokoinen. Muutokset kehossa kahden lapsen jälkeen (tulivat putkeen) ovaty yllättävän pieniä,odotin siis pahinta.
Mulla on pari raskausarpea toisella puolella vatsaa,alapää jonkin verran löysempi, tissit pienentyneet jne. Mikään muutos ulkoisesti ei ollut kovin positiivinen mutta hei mulla on nyt kaksi lasta. Sairastuin masennukseenkin tuossa jossain välissä.
En halua pelotella vaan päinvastoin,noidenkin "muutosten" ja masennusten jälkeen tekisin tämän kaiken uudelleen,niin mahtavaa se on kun katsoo noita omia lapsiaan. :)
Riippuu täysin yksilöstä. Mulla on kaksi lasta, raskauksista ei jäänyt mitään jälkiä vartaloon, ei arpia, ei venymiä edes rintoihin (vaikka imetin pitkään). Lapset on nyt jo kouluikäisiä, itse olen nelikymppinen ja tiukemmassa kunnossa kuin koko elämässäni, tosin treenaan nykyään erittäin aktiivisesti mm salilla. Mutta vaikken treenaisikaan niin ihan hoikka ja kiinteä koska olen sellaisen vartalotyypin perinyt isältäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kudostyyppi tosiaan ratkaisee. Olin 168 cm / 53 kg nuori nainen tullessani ensimmäistä kertaa raskaaksi. Lopputuloksena paino palautui kuukaudessa 53 kiloon, mahanahka on löysä, ryppyinen säkki täynnä arpia. Tseenaan ja jumppaan mutta ei auta tähän.Nyt viimeisestä synnytyksestä jo 12 vuotta.
Mulla useampi lapsi.
Esikoisen sain 23-vuotiaana. Ennen raskautta olin 48kg/162cm ja rintani olivat suht isot. Ne olivat alkaneet jo pikkuhiljaa roikkumaan, varmaankin koon vuoksi.
Raskausarpia ei tullut lainkaan.
Kun sitten maito nousi synnytyksen jälkeen, rintojen iho repeili. imetyksen jälkeen olin laihempi kuin ennen odotusta, joten rinnatkin oli todella pienet ja roikkuvat pussukat. Jos olisin lihonut, varmaan täytettäkin olisi ollut enemmän.
Vatsa kuitenkin palautui ennalleen, ehkä iho vain vähän löysempi, mutttei jäänyt mitään röllöä. Tosin tein kyllä töitäkin sen eteen mm. lenkkeilemällä ahkerasti.
Toisten synnytysten myötä sama juttu. Raskausarpia on tullut ehkä 2, ihan pieniä ja huomaamattomia.
Ainoa siis mikä muuttui lasten myötä, on se että olen laihempi kuin ennen ja rintani ovat "tyhjät".
Mutta muutokset ovat yksilöllisiä. Älä murehdi niitä turhaan, ikäkin varmasti auttaa asiassa. Vaikka pussukkatissini joskus ärsyttävätkin, olen ajatellut että kukaan niitä ei nää rintsikoiden ja paidan alta. Raskaus saa muuttaakin kroppaa.
En mä nyt tiedä, onko ap erityisen pinnallinen, kaikkiahan tämä varmasti arveluttaa ainakin jonkin verran. Jälkikäteen - kun sen lapsen on saanut - se tuntuu tietenkin enemmän pinnalliselta, koska siinä vaiheessa lapsen merkitys on niin suuri.
Varmaan sulle on jo käynyt selväksi, että nämä asiat on hirveän yksilöllisiä. Voin silti vastata omalta kohdaltani!
Paino: mulla painoa tuli 12 kg, mikä on suunnilleen ihannetulos. Söin ihan helvetisti, makeaakin joka päivä. Synnytyksen jälkeen painoa oli jäljellä pari kiloa, joka suli pois imetyksen aikana.
Raskausarvet: ei tunnut. Synnytyksen jälkeen rinnoissa ja vatsassa oli muutama, mutta ne haalistuivat. Rasvasin vähemmän kuin ennen raskautta, koska raskausaikana kuiva ihoni tuli rasvaisemmaksi. En usko, että raskausarpiin vaikuttaa kauheasti rasvaaminen, enemmän ehkä hormonit ja kudostyyppi.
Urheileminen: en pystynyt liikkumaan paljoakaan selkä- ja muiden kipujen ja kohdunsuulla olevan istukan takia. Kävelin lähinnä. Tein joka aamu astangan a-aurinkotervehdyksiä, luulen, että ne pitivät turvotuksen poissa!
Tissien ja mahan kohtalo: olen imettänyt nyt 1,5-vuotta. RInnat ovat pehmeämmät ja hieman nuupahtaneet, mutta eivät roiku. Sanoisin, että kuppikoko on palautunut suunnilleen raskautta edeltävään tilaan. Imetän nyt enää pari kertaa päivässä, joten rinnat eivät enää täyty eikä maito varsinaisesti nouse. Maha ei roiku, mutta kyllä siinä on havaittavissa sellaista löllykkää, jota ennen raskautta ei ollut. Mulla ei keräänny painoa vatsaan (vaan reisiin, jenkkiksiin ja perseeseen), joten sen takia eron havaitsee helposti.
Palautuminen: kesti mulla aika kauan, koska synnytys oli niin raju, että olin puolikuntoinen kauan. Synnytin syyskuussa, ja luulen, että pääsin ratsastamaan vasta vuodenvaihteen jälkeen. Aloitin pilateksen ehkä parin kuukauden päästä synnytyksestä, ja se oli hyvä ratkaisu!
Muut vaikutukset ulkonäköön: musta mä vanhenin selvästi raskauden aikana. Mulla oli semmoiset vähän pyöreät posket ja ne kapeni raskausaikana pysyvästi. Ryppyjä tuli vauva-aikana, mutta osa niistä on onneksi silinnyt! Tukkaa läti julmetusti, jouduin leikkaamaan pitkän tukkani pois, koska en kestänyt hiuksia joka paikassa.
Sain esikoiseni 31-vuotiaana.
No, tuo nahkan roikkuminen on sulla edessä kuitenkin teit lapsia tai et. Ikä vie kimmoisuuden ihosta vaikka kuinka treenaisi ja kävisi sitä kiristelemässä Tallinnassa.
siksi lapsia kannattaa tehdä ennen 30 v, silloin kroppa vielä palautuu paremmin :)
No enpä usko, että nuoruus olisi saanut mut palautumaan paremmin, mulla huono kunto johtui rajusta synnytyksestä.
#16
Kiitos kovasti vastauksistanne!
Joku kirjoitti että olisi kannattanut tehdä lapset 20 vuotiaana eikä 30 vuotiaana kun palautuu paremmin synnytyksistä. Harmi vaan että kaikkien elämä ei aina mene kuten on suunniteltu ja minäkin tapasin nykyisen miehen vasta 30 vuotiaana, miehen jonka kanssa haluan perheen perustaa. On tässä vanhemmassa iässä positiivisiakin asioita: olemme mieheni kanssa kypsiä vanhemmuuteen, opiskelut opiskeltu ja vakituiset työt saatu, nuoruuden seikkailut on koettu ja nyt on aika rauhoittua nauttimaan perhe-elämästä jos se meille suodaan. Eli jokainen perustaa sen perheen silloin kun itselle sopii ja kaikki ei kohtaa elämänsä kumppania vielä alle 30 vuotiaana...
Niinhän se on, jokaisen kroppa reagoi erilailla ja varmasti omat elämäntavat vaikuttaa raskaudesta palautumiseen. Hieman henkilökohtaisempi kysymys minulla olisi myös: miten teidän intiimialueenne on mielestänne palautunut? Tuntuuko seksi samalta?