Lue keskustelun säännöt.
ärsyttää kaveri joka luulee että mulla helpot lapset ja
10.04.2013 |
hänellä tosi temperamenttiset ja vaativat. eli rivien välistä aina saa kuulla jopa pientä ylpeyttä äänessä että hänen lapsensa ovat niin omapäisiä ja 'vaikeita' ja minun helppoja ja kilttejä. ja että helppohan minun on olla kun mulla on niin helpot lapset. minun mielestäni kysymys on hyvin pitkälle siitä miten osaa lukea lastaan ja miten on saanu esim rutiinit organisoitua yms. Myös se että hänen lapsillaan on vaikeuksia totella ja minun lapsillani ei juurikaan (ainakaan jos ollaan kyläilemässä) , on hänen mukaansa sitä että minun ovat vain niin helppoja. kyllä minunkin lapseni todentotta saavat uhmakohtauksia ja osaavat pistää ranttaliksi! mielestänin siinä onkin se juttu että miten noita tilanteita sitten hoitaa. minä otan kyllä kunnian itselleni jossain määrin siitä että olen vain tehnyt jotain oikein heidän kasvatuksessaan.
Kommentit (4)
Noinhan se menee. Monet tuntuvat antavan lapsilleen periksi tosi monessa asiassa ja sitä kautta lapset sitten kiukkuavat tosi paljon ja saavat kohtauksia. Sitten ne hyväkäytöksiset leimataan helpoiksi lapsiksi, vaikka sen eteen, että osaavat käyttäytyä on nähty paljon vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini on monesti sanonut, että olin pienenä helppo lapsi, kun taas pikkusiskoni on ollut vaikea tai "haastava" lapsi. Itselleni tuli varsinkin nuorempana sellainen vaikutelma, että se vaikeus ja haastavuus on jotain ihailtavaa, kun taas itse olin tylsä ja nössö lapsi. Äitini itse on temperamenttinen ja impulsiivinen ja ihailee ko. piirteitä lapsissaankin. Ainakin kovin ihailevaan sävyyn hän puhuu siskoni suorapuheisuudesta ja itsevarmuudesta, kun taas minua hän patistaa edelleenkin "ryhdistäytymään" ja pitämään puoliani.
Voi olla, että olet ap oikeassa. Yhtä hyvin voi olla, että ystäväsi on oikeassa. Tuon sun aloituksen perusteella siihen ei kukaan oikeesti voi sanoa mitään tietävää. Mielipiteitä asiasta toki on ja voi yleisellä tasolla sanoa, mutta päteekö se teidän tilanteisiin, on aivan toinen juttu.
Mulla on temperamenttinen ja vaativa lapsi, toinen helppo lapsi ja kolmaskin helppo, joka on samalla myös temperamenttinen. Meille on tullut aika erilaisia lapsia, kun ollaan miehen kanssa luonteeltamme eri tyyppisiä.
Tuota kolmatta lasta on äärettömän helppo kasvattaa, koska hän on helppo, on ilmaissut tarpeensa ja halunsa selkeästi jo vauvasta asti, mukautuu helposti tilanteisiin. Hän on temperamenttinen, joten tosiaan sitten kertoo, jos hänellä on jotain asiaa. Vaikka uhmakohtauksia on ollut, niin tuollaisen lapsen kanssa niistä pääse helposti yli, kun lapsi on niin helposti tulkittavissa. Ja uhmakohtauksien ulkopuolella tuo on aina ollut sellainen, että kun sanoo, että nyt tehdään näin, niin on totellut.
Ja kun meillä on toista maatakin oleva lapsi, niin tiedän, että tuollainen helppous ei ole itsestäänselvää vaan täysin kiinni lapsen temperamentista. Ja tiedän myös sen, että lasten välillä on niin suuria eroja, että temperamentilla todellakin on valtava merkitys siihen, kuinka helppo kasvatustyötä on tehdä.
Mutta toisaalta puolihelponkin lapsen saa pilattua, jos sitä kasvatustyötä ei lainkaan tee. Ap on vahvasti tällä kannalla, mutta halusin vain muistuttaa, että se kanta ei ihan välttämättä ole ihan oikea totuus. Muutenhan yhdellä äidillä olisi kaikki lapset "helppoja" toisella kaikki "vaativia". Vaan kun aika monella äidillä on sekä helppoja että vaativia lapsia, niin mitenkäs se on mahdollista?
Just.