Lue keskustelun säännöt.
Kuinka usein näette hyvää kaveria/ystävää? Äh, ahdistaa
08.04.2013 |
Siinäpä se kysymys jo tulikin, eli kuinka usein te näette hyvää kaveria tai ystävää? Kotona ollessanne tai työelämässä ollessanne? Minulla on jotenkin tosi ahdistunut olo ja nolottaa valittaa tällaisesta asiasta. Siksi haluisinkin kuullu, että olenko tosiaan ainoa, jolla on tällaista ongelmaa kun tuntuu ettei lähipiirissä kukaan ymmärrä ja jatkuvasti sellainen olo, että syyllistetään kun en ehdi näkemään.
Tässä taustaa... Meillä on 2 pientä lasta ja olen siis äitiyslomalla. Mies on töissä, joskus myös viikonloppuisin ja ainakin yhden illan viikossa. Kaverit ovat töissä ja aina pitäisi nähdä iltaisin tai viikonloppuisin. Useimmat asuvat suht kaukana, jopa parin kolmen tunnin päässä. Loputkin 30-60min automatkan päässä. Ihan tuosta noin vain ei mihinkään kävelylle tai kahville siis lähdetä. Miehen ja minun lapsuudenperheitäkin haluttaisiin nähdä, olemme läheisiä ja lapset rakastavat nähdä isovanhempiaan ja serkkujaan. Sitten päälle miehen kaverit perheineen, omat isovanhemmat jne. paljon on ihmisiä, jotka kaipaavat kylään... Ja omankin perheen kesken olisi tärkeää saada olla joskus ihan neljästään ilman pakkoa siivota, pyykätä, laittaa ruokaa tai juosta kaupoilla. Että saataisiin vain tehdä perheen kesken jotain yhdessä ja kiireettä.Olla kotona tai mökillä ilman vieraita tai aikatauluja. Mahdottomuus?
Ei meillä yksinkertaisesti ole mahdollisuutta kaikkina iltoina rampata jossain ja vastaanottaa yövieraita tai lähteä itse kyläilemään. Jos näemme kerran kuussa kutakin kaveria, tarkoittaa se jo pari kolme iltaa viikossa menoa meille. Siihen päälle suku jne. eipä siinä paljon jää vapaailtoja. Minusta kerran kuussa näkeminenkin jo alkaa tuntua siltä, että joko taas on aika nähdä...kamalaa, että on mennyt tämmöiseksi elämä. ystävyyden pitäisi olla maailman parhaiden asioiden joukossa, mutta nyt siitä koituu vain sterssiä. Tuosta kerran kuussa näkemisestäkin naristaan joka taholta, että kun taaskaan ei olla nähty ja kyllä pitäisi nähdä enemmän jne. Miksei ihmiset ymmärrä, että perheenkin kesken tarvitsisi joskus olla? Eikö ystävyytä voi ylläpitää jos näkee harvemmin?
Kommentit (5)
Näen samassa kaupungissa asuvia, kotona olevia kavereitani usein, koska lapset voi ottaa aina mukaan. Muita näen aika harvoin, muutaman kerran vuodessa. Minun ja mieheni sukulaiset asuvat kaukana, ja siellä ei niin vain piipahdeta vaan ollaan sitten kerrallaan ainakin viikko.
En ole vielä ajatellut, että tämä olisi ongelma. Lapsettomat kaverit ovat milloin vain tervetulleita meille, ja jos ja kun heitä ei ole liiemmin näkynyt, olen ajatellut että nykyinen kyläilytahti on meille sopiva. ;) Meillä kun kuitenkin lapset menevät jo seitsämän jälkeen nukkumaan, eivätkä oikein kestä valvomista, niin itse en nauti yhtään siitä, että pitäisi seurustella vieraiden kanssa ja samalla jotenkin hillitä yliväsyneiden tenavien riehumista.
Tämä nyt on tällaista aikaa, ja muuttuu varmasti jo muutamassa vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekipä kipeetä lukea tämä. Itsellä kun ei ole kaverin kaveria.
Kuulostaa siltä, ettet arvosta ystävyyssuhteita kovin korkealle. Vaihtoehtoisesti "ystäväsi" ovat niin tylsää porukkaa tai muuten eri aallonpituudella nykyisessä elämänvaiheessasi, ettet ole oikeasti kiinnostunut heidän seurastaan. Minullakaan ei ole tällä hetkellä oikeastaan ketään, jota voisin kutsua rehellisesti ystäväksi. Minulla on myös pieni ja rikkonainen perhetausta, joten hyvin kuiva on mikään sosiaalinen elämä. Ystävien vähyys ei harmittaisi niin paljon, jos olisi edes sukulaisia, joita voisi tavata. Suurin osa sukulaisista asuu toisella puolella Suomea, niin näen joitain ehkä kerran vuodessa tai parissa. En usko oikein ystävyyden varastoon laittamiseen, että voisi vuosikausia laiminlyödä ystävyyssuhteita ja sitten kun kaipaisi taas heidän seuraansa, niin voisi olla kuin mitään eroa ei olisi ollutkaan. Pääkaupunkiseudulla 1 tunnin matka suuntaansa on ihan normaali juttu. Kyllähän perheellisetkin ihmiset ravaavat tuollaista matkaa, jos ovat tarpeeksi motivoituneita.
Kyllä jossain on vikaa jos on PAKKO nähdä kavereita. Kunnollinen suhde pysyy kyllä yllä vaikka olis pitkiäkin aikoja näkemättä ja ainahan voi vaikka soitella jos siltä tuntuu.
Mä oon ihan suoraan sanonut omille kavereilleni, että mä en jaksa arjen pyörittämisen keskellä aikatauluttaa mun vapaa-aikaa ystävien näkemisen takia ja etä en kaipaa sellasta säännöllistä näkemistä. Tosi ystävä kyllä sen ymmärtää ja jos ei niin...
Itse näen ystäviä ehkä 2-6 kuukauden välein ja se riittää mulle ihan hyvin ja tähän asti on riittäny niille kavereillekin. Soitellaan sitten kyllä viikottain ja toki välillä saatetaan nähdä joka viikkokin jos siihen on "hyvä syy".
Mä näen ystäviäni ja kavereitani täysin satunnaisesti. Keskimäärin kerran viikkoon näen jonkun, kenen kanssa sattuu aikataulut natsaamaan.
Usein teen niin, että järkkään muutaman kuukauden välein illanistujaisia tms ja pyydän sinne sitten isomman sakin. Tulee ketkä tulevat.
Ja olen muuten ihan virka-aikaan töissä, avoliitossa ja lapseton.
Mä kyllä sitten puhun puhelimessa, työmatkat, kävelylenkit yms. tulee usein oltua luurissa. Mulla kyllä onneksi kaikki tajuavat, että ei sitä töiden jälkeen vaan niin hirveesti innosta mennä vielä istuskelemaan jonnekin ja viikonloput on yleensä täynnä harrastustoimintaa yms. Nyt esim. seuraava vapaa viikonloppu on elokuussa.
Mulla lisäksi valtaosa kavereista asuu samassa kaupungissa samoin kuin miehen vanhemmat, omani ovat 100km:n päässä. Miehen vanhempien luona käydään kahvilla/syömässä ehkä kerran kuussa ja omieni parin kuukaden välein. He ovat myös ihmiset, joita näemme vapaa-ajalla useimmiten.
Kaikki ovat tyytyväisiä =)