Parhaita vanhempia tulee heistä jotka ei halua vauvaa vaan lapsen?

[quote author="Vierailija" time="08.04.2013 klo 09:45"]

"Siihen menisi muutenkin melko kauan jos jokaisen lapsen jälkeen pitäisi ison tauon"

Tuota en kans ymmärrä että "lasten hankkiminen" on asia joka pitää saada pois alta. Jos asenne  on että äkkiä nyt niin sit se on ohi, niin kannattaisko olla hankkimatta ollenkaan. Jos ei ole sitten kiinnostusta sitä lasta kohtaan, ja 18v päästä se on viimeistään moro, kun alkaa Oma Aika.

[/quote]

Mikä ihmeen oma aika vanhempana, missä minä sellaisesta puhuin?

Se samako joka on sinulla koska sinulla on ehkä 2 lasta? Miten iso ikäero sinun lapsilla sitten on jos sinulla menee koko loppuelämä lapsien kasvattamiseen? :) 

Se tässä pointti oli että tämä on meille sopiva tahti ollut. Olen pahoillani jos se on sinusta epämukavaa. :D Tässä menee jokunen vuosi vielä lapsien kasvattamisessa ja tulevaisuudessa ehkä iltatähti, ai niin mutta kun sinähän väitit ettei sellaista meille tule koska jotenkin sitä tahtoo laistaa kasvattamisesta. ;)  Kun todellisuus saattaa olla että meillä iltatähti asuu kotona kun esikoinen saa ensimmäisensä ja taas vauva hoitoon.

Se minun pointtini oli että tahdon olla muuallakin kuin kotona, minusta on ollut mukavaa kun lapsia saa pienellä ikäerolla ja ehtii tehdä muutakin kuin kymmeniä vuosia olla kotona. Se toki saa olla jonkun toisen tapa mutta itse tahdon muutakin. Haukkuisitko nyt sitäkin?

Tottakai on ihmisiä joita yllättää lapsen saaminen, onko se sitten normaalia vai se normaalia että joku tomppeli sitten haukkuu ihmisen netissä seläntakana kun ensin myötäelää mukamas kasvotusten? Paha sitä lasta on minnekään enää laittaa kun sellainen on saatu. Mikä ihme siinä on niin kamalaa että toiset kasvaa vanhemmuuden mukana. Toiset ei sitten kasva siittenkään..

Vielä hullumpia on ne joilla on jatkuva raskauskuume. Vauvan synnyttyä on ikävä raskausmahaa ja sitä huomiota jonka äiti saa raskausaikana. Pahimmassa tapauksessa ollaankin taas uudestaan raskaana ennen kuin vauva on ehtinyt edes 1-vuotiaaksi.

samaa mieltä. Multa ei riitä yhtään sympatiaa niille jotka yllättyvät siitä kuinka rankkaa lapsen (sen vauvan) kanssa sitten onkaan.

Mässäilyä sanoilla.

On vaikea synnyttää 15- vuotiasta. Itse tahdon saada vauvan ja onneksi vauvoja olemme saaneet! Niistä on sitten kasvanut ihania lapsia.

Sijaisperheeksi tykkäisin alkaa. Silloin voisi kotiin tulla lapsi tai nuori mutta kurjaa olisi synnyttää sellainen. :D

Tulevaisuuden haave on saada uusi vauva. Siis juurikin synnyttää ja kasvattaa. Mutta puhun saamisesta. Sellaisen saa jos niin sattuu käymään.

Höpsis. Jos ihminen haaveile vauvasta niin sehän ei todellakaan tarkoita ettei sitten välitä/jaksa lapsestaan kun tämä kasvaa vauvain ohi.

Parhaita vanhempia tulee niistä jotka rakastavat lapsiaan ehdoitta, vauvana, taaperona, leikki-ikäisenä jne.

Lapsi ei olekaan mikään lemmikki johon jossain vaiheessa kyllästytään. Pikkasen eri juttu.

Kyllä niitä oikeasti on jotka tykkävät paljon enemmän vauvoista kuin vaikkapa taaperoikäisistä. Se omakin isompi lapsi saatetaan nähdä vain rasitteena kun uusi vauva syntyy. Surullista.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2013 klo 08:58"]

Vielä hullumpia on ne joilla on jatkuva raskauskuume. Vauvan synnyttyä on ikävä raskausmahaa ja sitä huomiota jonka äiti saa raskausaikana. Pahimmassa tapauksessa ollaankin taas uudestaan raskaana ennen kuin vauva on ehtinyt edes 1-vuotiaaksi.

[/quote]

Oho!

Meillä on 4 lasta ja puheissa olisi uusi vauva. Todellakin lapsia on tehty sarjassa ihan sillä että en näe järkeä sille että pitäisin jokaisen jälkeen ainakin 3 vuotta taukoa. Siihen menisi muutenkin melko kauan jos jokaisen lapsen jälkeen pitäisi ison tauon.

Minä en ainakaan jaksa ihmisiltä mitään erityisempää huomiotakaan. Te varmaan niin koette kun tälläinen outo tulee mieleen edes jollekin. Kyllä minä ainakin osaan saada ja hakea huomiota muualta kuin siitä että on vatsa pystyssä.

Pointti ei ole siinä että lapsen haluavat haluaisivat muka synnyttää 15-vuotiaan. Vaan että nämä ihmiset ymmärtävät realistisesti että lapsi kasvaa ja he yleensä ymmärtävät paremmin senkin että tämä kasvatusprosessi ei ole mikään helppo nakki. Vauvakuumeilijat taas ovat usein näitä "haluan pienen prinsessan jota sitten puen söpöihin mekkoihin ja esittelen kahviloissa" jne jne. Sitten selviääkin että se vauva itkee ja taapero uhmaa ja ei tää mennykään niinku kuvittelin.

Eniten tosiaan kärsii isompi lapsi, kun halutaan uusi pieni vauva kun edellinen tuskin edes kävelee vielä. Ihan kuin se lapsen kasvaminen olisi joku pettymys ja uutta vauvaa äkkiä tilalle pettymystä lievittämään.

Senpä takia en aiokaan hankkia lapsia. Vauvat ovat suloisia ja taaperotkin ihan mukavia. Mitä lähemmäs kouluikää mennään, sitä vähemmän lapsesta pidän... ala-aste ikäiset ovat sietämättömiä.

Koirista sen sijaan pidän sekä pentuina että aikuisina. Ne eivät ikinä opikaan puhumaan :D

"Siihen menisi muutenkin melko kauan jos jokaisen lapsen jälkeen pitäisi ison tauon"

Tuota en kans ymmärrä että "lasten hankkiminen" on asia joka pitää saada pois alta. Jos asenne  on että äkkiä nyt niin sit se on ohi, niin kannattaisko olla hankkimatta ollenkaan. Jos ei ole sitten kiinnostusta sitä lasta kohtaan, ja 18v päästä se on viimeistään moro, kun alkaa Oma Aika.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2013 klo 08:58"]

Vielä hullumpia on ne joilla on jatkuva raskauskuume. Vauvan synnyttyä on ikävä raskausmahaa ja sitä huomiota jonka äiti saa raskausaikana. Pahimmassa tapauksessa ollaankin taas uudestaan raskaana ennen kuin vauva on ehtinyt edes 1-vuotiaaksi.

[/quote]

Puhumattakaan niistä joilla on jatkuva tarve "kuumeilla" eli tarkkailla kehostaan ovulaation merkkejä ja raportoida niitä internettiin. Täälläkin tuo Vauvakuume-palsta on täynnä ihan pimeää porukkaa.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2013 klo 08:58"]

Vielä hullumpia on ne joilla on jatkuva raskauskuume. Vauvan synnyttyä on ikävä raskausmahaa ja sitä huomiota jonka äiti saa raskausaikana. Pahimmassa tapauksessa ollaankin taas uudestaan raskaana ennen kuin vauva on ehtinyt edes 1-vuotiaaksi.

[/quote]

tai parhaassa tapauksessa.?

Ennen kuin sain lapsia, ajattelin juuri, että minä haluan lapsia, en vauvoja. Haaveilin olevani pitkään kotona ja seuraavani lasteni kasvua "aitiopaikalta" sitten vähän isompanakin, mikä toteutuikin. Innostuin sitten raskausajasta ihan täysillä ja esikoisen odotusaika on kyllä ollut elämäni ihanimpia aikoja, ja vauva oli sitten kertakaikkisen ihana :) Nyt tuo vauva on jo kohta kymmenen, ja rakastan häntä valtavasti, kuten kuopustakin tietysti. Esikoisen vauva-aikana tutustuin äitiin, joka sanoi, ettei hän tästä vauva-ajasta oikein välitä, hän odottaa vain, että lapsi kasvaa. Tajusin, että noinhan juuri arvelin ennen kuin sain lapsen, mutta lopulta minä olin sitten se vauvafani :) Mutta en silti kyllä mielestäni ole jarruttanut lasteni kasvua tms. Mielestäni biologia hoitaa usein sen puolen, että äiti hurahtaa vauvaan, enkä näe siinä mitään pahaa. Normaalijärjellä ja ennen kaikkea normaalitunteilla varustettu vanhempi rakastaa sitä lasta kyllä sitten isompanakin.

En allekirjoita. Mä en ole koskaan halunnut erityisesti vauvoja vaan se on vaan se pakollinen vaihe siinä alussa, jotta voi saada lapsia. Silti en voi kyllä mitenkään kehua itseäni vanhempana. Jatkuvasti teen virheitä ja hermostun liian helposti. Ja ehkä viikon kerrallaan onnistun kasvattamaan pelkästään positiivsen palautteen kautta, sitten taas tipahdetaan negatiivisen ja kieltojen suohon.

Mutta mä ymmärrän hyvin tuon ajatuksen äkkiä pois alta. Munkin mielestä oli kiva saada suht reippasti alta pois lasten vauva-aika, jotta pääsi sitten vähän pirteämpänä ja jaksavampana nauttimaan siitä paljon mukavammasta lapsi-ajasta.

MInä ymmärrän oikein hyvin sen, että haluaa vauva-pikkulapsiajan kohtuullisessa ajassa alta pois. Se on kuitenkin niin sitovaa, ja lisäksi tulee kaikki univajeet ym. Isompien lasten kanssa elämä on erilaista. Eikä tällä ole mitään tekemistä hyvän tai huonon vanhemmuuden kanssa.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2013 klo 09:18"]

Mässäilyä sanoilla.

On vaikea synnyttää 15- vuotiasta. Itse tahdon saada vauvan ja onneksi vauvoja olemme saaneet! Niistä on sitten kasvanut ihania lapsia.

Sijaisperheeksi tykkäisin alkaa. Silloin voisi kotiin tulla lapsi tai nuori mutta kurjaa olisi synnyttää sellainen. :D

Tulevaisuuden haave on saada uusi vauva. Siis juurikin synnyttää ja kasvattaa. Mutta puhun saamisesta. Sellaisen saa jos niin sattuu käymään.

[/quote]

Samaa mieltä. Eihän ensimmäisen lapsensa saava äiti edes tiedä, mitä se lapsen, tai vauvan tai mitä sanaa nyt haluaakaan käyttää, saaminen merkitsee. Sille voi luoda etukäteen mielessään kaikenlaisia merkityksiä, mutta todellisuuden kokee vasta sitten, kun lapsi on maailmassa.

Mä en erityisesti halunnut vauvaa tai lastakaan, me vaan ajateltiin, että vois tähän perheeseen tulla lisääkin jäseniä. Raskausaikana ajatus vauvasta lähinnä ahdisti, synnytyksen jälkeen sitten tajusin, että tää on mun juttu.

Mulla on nyt tämä ensimmäinen lapsi, ja kukin kehitysvaihe on tähän mennessä just siltä ihanimmalta ja parhaalta. En mä oikein vastasyntyneen vauvan kohdalla osannut kuvitella, millainen on puolivuotias tai puolitoistavuotias, saati vielä vanhempi. (Ja kyse ei ole siitä, ettenkö olisi ollut kaikenikäisten lasten kanssa tekemisissä.)

Mun mielestä paras vanhempi lapselleen on sellainen, jolla on halua kasvattaa lapsi turvallisessa ja rakastavassa ympäristössä, ihan sama, mitä on ennen lapsen syntymää halunnut.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2013 klo 09:45"]

Senpä takia en aiokaan hankkia lapsia. Vauvat ovat suloisia ja taaperotkin ihan mukavia. Mitä lähemmäs kouluikää mennään, sitä vähemmän lapsesta pidän... ala-aste ikäiset ovat sietämättömiä.

Koirista sen sijaan pidän sekä pentuina että aikuisina. Ne eivät ikinä opikaan puhumaan :D

[/quote]

Minä taas olen yllättynyt miten hauskoja ja fiksuja pienet koululaiset on! Joka päivä saa hämmästellä niitä kysymyksiä, oivalluksia ja aina vain paranevaa käytöstä. Tuntuu niin helpolta sen rasittavan taaperoajan jälkeen, kun perushommat jo osataan eikä kaikki aika mene johonkin pukemiseen, pihalla vahtimiseen ja jatkuvaan "kouluttamiseen".

Kahden ekaluokkalaisen keskustelua on ihan älyttömän hauska seurata sivusta!