Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Auttakaa tätä tympeää akkaa! Voiko ihminen halutessaan muuttua?

Vierailija
07.04.2013 |

Mua tympii. Mä olen niin katkera, tylsä, ankea, negatiivinen ja laiska ihminen, etten itsekään viihtyisi itseni seurassa, ellei olis pakko. Mun elämässä kaikki on suurilta osin hyvin ja silti mä olen tällainen. En viihdy itsessäni. Haluaisin muuttua positiiviseksi, iloiseksi, ahkeraksi ja oma-aloitteiseksi ihmiseksi. Nyt mulla olis siihen loistava tilaisuus, kun aloitan uuden työn täysin uusien ihmisten kanssa. Mutta onnistuuko muutos? Ettei se olisi vain teeskentelyä? Apua! Voiko ihminen oikeasti muuttua, jos haluaa?

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
07.04.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Katkeruus ei ole luonteenpiirre. Se on tunnetila. Tunnetilat tulee ja menee, kokemusten ja elämäntilanteen mukaan. Kannattaisi alkaa miettiä omaa sisäistä maailmaa. Miksi olet katkera? OIetko onneton? Miksi olet? Nautitko elämästä, onko elämässäsi mitään asioita, jotka tuovat sinulle iloa?

Ajattele, että sinulla on nyt loistava tilaisuus aloittaa kaikki puhtaalta pöydältä. Mutta se ei tarkoita, että uudessa työpaikassa ei olisi veemäisiä ihmisiä, epäoikeudenmukaisuutta, itsekkäitä ihmisiä, ihmisiä jotka saavat sinut tuntemaan negatiivisesti.  Siis toisinaan. Mutta ratkaisu ei olekaan toisissa ihmisissä, vaan siinä, miten itse reagoit vastoinkäymisiin elämässäsi. Älä enää kerrytä katkeruutta. Yritä lisätä onnea elämääsi, ala toimia sinulle iloa tuottavien askareiden parissa! Elämäänsä suht tyytyväiset ihmiset kestävät myös pientä vastoinkäymistä elämässään, onnettomat eivät ollenkaan.

Olet ihan kiva ihminen kun saat vain elämäsi kuntoon. Kun alat kokea iloa ja tyytyväisyyttä niin katkeruus ja kauna väistyy. Jatkuva negatiivisuus voi olla myös piilevää masennusta.

Vierailija
2/6 |
07.04.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voi muuttua mutta toita se vaatii.

Silloin kun ma tunnen nykyiset kayttaytymismallini huonoiksi ma mietin elamaani eteenpain vuoden, viisi vuotta ja 10 vuotta, millaista se on jos jatkan samaan malliin ja sitten mietin millaista se voisi olla jos muuttuisin. Jos panokset ja motivaatio on tarpeeksi suuret niin muutos on mahdollista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
07.04.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voit muuttua, ja ihanaa kuulla, että haluat muuttua! Voi kun olisit yksi tuntemani ihminen, jonka seuraa välttelen, koska en jaksa hänen negatiivisuuttaan...

 

Ensimmäisenä kannattaa varmaan miettiä, mitä sanoo. Jos multa kysytään, suustaan kannattaa päästää mieluummin positiivisia kuin negatiivisia asioita. Toki niitäkin saa sanoa, mutta kannattaa miettiä kenelle ja missä tilanteessa. Monet luovat yhteisöllisyyttä valittamalla ja puhumalla paskaa selän takana (tai muuten), mutta onko sellainen yhteisö kuitenkaan kovin mukava?

 

Vaikka elämä olisi ikävääkin, sen ei tarvitse silti estää sua nauttimasta niistä kivoista asioista, jotka tapahtuvat NYT. Kaunis auringonlasku on kaunis, vaikka tili olisikin miinuksella.

 

Suosittelen zen-buddhalaista filosofiaa, siitä saa paljon ajatuksia elämästä nauttimiseen.

Vierailija
4/6 |
07.04.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap jatkaa.

Kiitos avartavista vastauksista. Mä luulen, että mulla on joku sisäinen rauha hukassa. Tai jotenkin musta tuntuu siltä. Lauon suustani negatiivisia asioita jatkuvasti. Olen aina se, joka ensimmäisenä sanoo, että olipa paska ilma ja kaupassa oli hirveät jonot. Sanon negatiivisia huomautuksia asioista, jotka ei välttämättä edes haittaisi mua. Esim. jonottamisessa musta ei ole mitään vikaa. Silti saatan valittaa siitä ääneen.

Olis ihanaa, jos olis aina sellainen olo, että linnut laulaa pään sisällä. Oonkohan mä tulossa hulluksi...

Vierailija
5/6 |
07.04.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mut ap, oletko aina ollut tuollainen? Missä vaiheessa tää negatiivinen muutos tapahtui, ja miksi?

Minä olin ennen ihan kiva tyyppi, mutta toisen lapsen odotusaikana muutuin pikkusieluiseksi valittajaksi, en nähnyt missään mitään hyvää.  Olen siitä lähtien ollut jotenkin jumissa elämässäni, pettynyt suurimaan osaan niistä valinnoista joita olen tehnyt, olen herkkä kahdehtimaan ja suhtaudun asioihin pääosin negatiivisesti.  En tiedä miten tästä muuttuisi ihmiseksi, joka kuulisi linnunlaulun päässään, mutta ennen olin sellainen ja kieltämättä elämä oli paljon parempaa.

Tsemppiä sulle projektiin, toivottavasti onnistut. :)

Vierailija
6/6 |
07.04.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Perusnegatiivisuus tai positiivisuus on temperamenttitutkimuksen mukaan ihmisen synnynnäinen luonteenpiirre, eli ei sitä voi täydellisesti muuttaa. Mutta toki voi opetella valitsemaan mitä ulospäin kylvää, ei tarvitse valittaa ja pilata muidenkin mielialaa vaikka sisäisesti valituttaisikin.

 

itse olen oikein superpessimisti, mutta ulospäin en niitä juttujani lauo, vaan kun tarkkailen mieleni höpinöitä, vähän itsekin naureskelen niille jutuille. Esim. pienikin kipu tai outo tuntemus on mun mielen tulkinnan mukaan kuolemaan johtavan sairauden oire, outo ilme esimiehen kasvoilla merkki että mulle aiotaan antaa potkut jne.