Lue keskustelun säännöt.
Ahdistavin katoamis-/murhamysteeri?
23.03.2019 |
JonBenet Ramseyn on aika ahdistava. Veli tappoi vahingossa ja perheenjäsenet lavastivat kidnappauksen. Hyrrr....
Kommentit (1154)
Vierailija kirjoitti:
Kari Jylkkystä ei ole koskaan löytynyt. Lähti tankkaamaan autoaan 11.7.1997 Paarlamilla. Ei tullut takaisin. Auto löytyi huoltoaseman parkista tankattuna.
Yritin googlettaa tätä nimellä,
mitään ei löytynyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Suomen kielen käyttöä ei ole koskaan kielletty."
Kovin vähänpä tunnet maan historiaa. Suomen kieli oli kielletty useita vuosisatoja, kun tämä maa oli Ruotsin alla.
Vasta 1800 luvun lopulla Venäjän alla, alettiin hyväksymään Suomi omana kielenä sekä kulttuurina.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset jotka putoilee ikkunoista.
Kuten USAn ensimmäinen puolustusministeri James Forestal, jonka kuolemaa (=putoamista ikkunasta) pidettiin tietenkin virallisesti itsemurhana.
Kiinnostavaa toki kun Roswellin tapauksen jälkeen luotiin puolustusministeriö tuohonkin maahan. Ja Forestalin arveltu olleen osa Majesty - ryhmää, joka tiesi kaiken maan ulkopuolisista sivilisaatioista, ja halunneen kenties ensimmäisenä tuosta ryhmästä erota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nk.Beningtonin kolmion katoamiset Yhdysvaltojen Vermontissa myös hyvinkin mystisiä. Niitä on käsitelty useissakin suomalaisissa katoamisaiheisissa podcasteissa viime aikoina, eli googlettamalla löytyy.
Kyse on siis vanhasta kaivosalueesta (paikalla eri aikoina ollut kai useitakin eri kaivoksia), jonka keskiöissa on Glastenbury - niminen vaikeakulkuinen vuori, jota paikalliset abenaki - intiaanit pitäneet myös kirottuna paikkana. Kyseinen vuori on vaikeakulkuinen ja metsäinen, mutta ainakin menneinä vuosikymmeninä siellä on tehty turistikierroksia ja käynyt myös retkeilijöitä.
Alueen vaikeakulkuisuuden ja tiheän metsän vuoksi katoaminen ei ehkä sinänsä siellä kovin mahdotonta. Osa katoamisista ollut kuitenkin hyvin merkillisiä. Esim.eräs opas käveli mutkan taakse noin parikymmentä metriä muiden edellä kadoten mutkan taakse. Mutta sen jälkeen hän olikin oikeasti kadonnut ja etsinnöis
Nahannin laaksosta mahtava Podcast Finntop5 Ville M.:ltä. Kadonneista/löytyneistä (=ilman päätä) kuviakin löydetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Dennis Martin (s.20.6.1962) oli yhdysvaltalainen lapsi, joka katosi vuonna 1969 kuusi päivää ennen seitsemättä syntymäpäiväänsä Great Smoky Mountainsin kansallispuistossa Tenneseessä. Mukana matkalla oli ainakin Dennisin isoveljiä, heidän isänsä ja isoisänsä. He vaelsivat Cade Covesta Russel Fieldiin, jossa hei leiriytyivät yöksi. Seuraavana päivänä taival jatkui lähelle Spencer Fieldille, jossa heidän oli tarkoitus viettää seuraava yö.
Itse katoaminen tapahtui, kun Dennis veljineen piiloutui metsään, tarkoituksenaan yllättää ryhmän aikuiset, Dennis meni kuitenkin piiloon eri suuntaan kuin hänen veljensä. Dennisin isä oli huomannut heidän aikeensa, ja muut veljet tulivat ulos piilostaan, mutta ei toiseen suuntaan metsään piiloon mennyt Dennis. Isä kävi etsimässä Dennisiä jopa kolmen kilometrin päästä, kunnes huomasi ettei näin onnistu häntä löytämään, ja apuun hälytettiin puiston metsänvartijoita.
Etsintäoperaatio oli tuon puiston historian laajin, ja siihen oli mukana jopa 1400 etsijää, jotka etsivät poikaa noin 150 neliökilometrin alueelta. Etsintäalueen laajuutta on myöhemmin sanottu aivan liian suureksi. Alueella liikkuu vaarallisia eläimiä kuten karhuja, villisikoja ja kuparipääkäärmeitä. Lisäksi puhkesi myös rankkasade, kun katomispäivän iltana satoi parissa tunnissa 7,6 cm. Alueelta löydettiin kuitenkin joitakin sopivia jalanjälkiä, joista erään lapsen kengänjäljet johtivat puroon ja katosivat. Myöhemmin eläkkeellä jo ollut puistonvartija Dwight McCarter sanoi uskovansa, että nuo jäljeet kuuluivan Martinille. Toisessa jalassa oli ollut samanlainen kenkä mitä Martin käytti, ja toinen jalka oli ollut tuossa vaiheessa ilman kenkää. Esimerkiksi kukaan etsintään osallistuneista nuorista partiolaisista ei ollut kengätön.
Etsintöjä jatkettiin kesäkuun 29.päivään, mutta Martinista ei löytynyt merkkiäkään. Hänen isänsä tarjosi vihjeestä silloisen 5 000 dollarin palkkiota, joka jäi lunastamatta. Katoamispäivänä turisti Harold Kay oli nähnyt karhean ja hoitamattoman näköisen miehen juoksevan metsässä noin 8 kilometriä paikasta missä Martin katosi. Kay oli kertonut myös nähneensä, että tuo mies oli kantanut joitakin vaatteita tai muuta kangasta olalleen. Havaintoa ennen Kay oli kuullut kertomansa mukaan sairaalloisen huudon jostakin lähimetsästä. Tapauksen tutkinta ei kuitenkaan pitänyt todennäköisenä että tuo havainto liittyi Martinin katoamiseen, koska matkan ja ajan väli katoamisen ja tuon havainnon välillä tuntui riittämättömältä.
Muitakin sieppausteorioita on esitetty, mutta tutkinnan mukaan todennäköisintä oli että Martin eksyi kansallispuiston metsiin, ja mahdollisesti paleltui siellä jo ensimmäisenä vietettynä yönä rankkasateen jälkeen. Myös eläinten kuten nälkäisen karhun mahdollisuutta on paljon pohdittu. Tämäkin tapaus on yhä vuosikymmenten jälkeen yhä ratkaisematta.
Vierailija kirjoitti:
"Suomen kielen käyttöä ei ole koskaan kielletty."
Kovin vähänpä tunnet maan historiaa. Suomen kieli oli kielletty useita vuosisatoja, kun tämä maa oli Ruotsin alla.
Vasta 1800 luvun lopulla Venäjän alla, alettiin hyväksymään Suomi omana kielenä sekä kulttuurina.
Historia on ammattini. Voin todeta että kirjoitat puhdasta p**aa, suosittua kylläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Suomen kielen käyttöä ei ole koskaan kielletty."
Kovin vähänpä tunnet maan historiaa. Suomen kieli oli kielletty useita vuosisatoja, kun tämä maa oli Ruotsin alla.
Vasta 1800 luvun lopulla Venäjän alla, alettiin hyväksymään Suomi omana kielenä sekä kulttuurina.
Historia on ammattini. Voin todeta että kirjoitat puhdasta p**aa, suosittua kylläkin.
Mikä ammatti sellainen muka on ?
Et ole tainnut tehdä työtä ensinkään, vaan viihdemaailman sumussa somessa kasvanut ja syrjään yhteiskunnasta kasvanut rikkivihulainen !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
6.6.1980 lähti puolalaissyntyinen 56 vuotias Zigmund Adamski kotoaan Tingleystä Yorkshiresta, Iso-Britanniassa ruokaostoksille. Hän jutteli lyhyesti matkalla ystävänsä kanssa, joka ei huomannut keskusteluissa mitään poikkeuksellista. Tuon tapaamisen jälkeen ei kukaan kuitenkaan nähnyt enää Adamskia elossa, ja hän löytyi 5 päivän kuluttua hyvin oudoissa olosuhteissa.
Adamski oli muuttanut Puolasta Yorkshireen toisen maailmansodan jälkeen, ja mennyt töihin paikalliseen hiilikaivokseen. Hän oli avioitunut vaimonsa Lottien kanssa vuonna 1951, kuitenkin vaimon terveys oli pakottanut tämän pyörätuoliin (vaimo sairasti MS-tautia). Adamskin oli pidettävä töistä vapaata huolehtiessaan vaimostaan, ja myös hänen oma terveytensä oli alkanut reistailla. Hän oli jo hakenut varhaiseläkkeelle, mutta toistaiseksi saanut siihen vain kielteisen vastauksen.
Kuitenkin 5 päivää katoamisen jälkeen Adamski löydettiin yli 30 kilometrin päässä kodistaan Todmordenin kaupungista paikallisen hiilikasan päältä. Hänen päällään oli yhä sama kolmiosainen puku, mutta kauluspaita puuttui, ja takki oli virheellisesti kiinnitetty, ja kengät huonosti sidottu. Ikään kuin vaikutti, että joku muu olisi pukenut hänet. Vaikka Adamski oli asetettu suuren hiilikasan päälle, ei hänen vaatteillaan ollut hiilipölyä. Hän makasi selällään rennon näköisessä asennossa, paitsi että hänen kasvonsa olivat ikään kuin jäykistyneet syvään kauhuun. Lisäksi kuolinsyytutkinnan mukaan pään ja kaulan alueilla oli outoja hapon aikaansaamia palovammoja, joita oli yritetty hoitaa jollakin vihertävällä geelillä. Sekä hapon että geelin koostumukset kirjattiin molemmat tuntemattomiksi.
Kuolinsyytutkija kirjasi kuolinsyyn sydänkohtaukseksi, vaikka tapaus oli sieltä oudommasta päästä. Eikä rikoksen mahdollisuutta voinut mitenkään sulkea pois. Outoa oli myöskin se miksi mies oli asetettu nimenomaan suuren hiilikasan päälle, kun muistaa että hän oli tehnyt elämäntyönsä töissä hiilikaivoksella. Ja tosiaan hakenut varhaiseläkkeelle, joka kuin kohtalolla ivaten hyväksyttiin heti seuraavana päivänä Adamskin ruumiin löytymisestä.
Oma lukunsa tapauksessa on paikalle ensimmäisenä saapunut konstaapeli Alan Godfrey, joka oli jo aiemmin väittänyt nähneensä UFOja tapauksessa, jossa tutki kadonneet karjan tapausta. Hypnoosissa ollessaan Godfrey oli kuvannut, kuinka avaruusoliot tekivät hänelle kokeita, ja esitti piirustuksia olioista ja aluksesta. Näiden väitteiden vuoksi Godfrey erotettiin myöhemmin virastaan. Hän pysyi siitä huolimatta lujana väitteessään, että oli nähnyt avaruusolioita. Itse Zigmund Adamskin tapaus on yhä edeleen selvittämättömien joukossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Corpsewoodin kartanon murhat vuodelta 1982 :
Charles Scudder oli farmakologian tohtori, taiteilija, muusikko ja mm.Saatanan kirkon jäsen (kyse Anton LaVeyn perustamasta opista, joka ei uskonut Saatanan kuin Jumalankaan olemassaoloon). Vuonna 1977 tämä erikoinen henkilö ilmoitti jäävänsä eläkkeelle ja muuttavan syvälle Georgian osavaltion erämaahan ostamalleen 40 hehtaarin maatilalle, jolle nimeksi tuli Corpsewoodin kartano.
Yhdessä rakastajansa James Oddomin kanssa he rakensivat päärakennuksen ja lisäksi kolmikerroksisen sivurakennuksen, jonka ensimmäinen kerros oli kasvattamiensa kanojen koti, toinen kerros oli varattu kokonaan pornografialle, ja kolmas kerros oli tarkoittettu viihtymiseen, ja se tunnettiin nimellä "vaaleanpunainen huone".
Corpsewoodin kartanolla ei ollut sähköä, puhelinta eikä viemäröintiä, ja miehet kasvattivat ruuankin itse. He olivat hyvin avoimia sekä Satanismistaan, että seksuaalisuudestaan, eikä tämä ainakaan alkuun tuntunut tuottavat haittaa lähinaapurustossa. He olivat muuten pettyneitä nykymaailmaan, ja sen riippuvuuksiin sekä mm.politiikkaan. Ja kaksi heidän valtavaa englanninmastiffiakin oli nimetty saatanan kirkon demonien mukaan (Beelsebub ja Arsinath).
Vuonna 1982 vaelsi 17 vuotias Kenneth Brock lähimetsässä ja tutustui kartanon isäntiin. Hänestä tuli säännöllinen vieras myös "vaaleanpunaisessa huoneessa", johon kenties vaikutti kotiviinin ja LSD:n käyttö kartanon tiloissa. Ei ole tarkasti tiedossa pakotettiinko Brock seksuaaliseen kanssakäymiseen, vai suostuiko hän siihen vapaaehtoisesti. Kuitenkin toiminta jatkui, ja lopulta West pyysi kämppäkaverinsa mukaan.
Brockin kämppäkaveri, 30 vuotias Tony West suhtautui miesten väliseen seksuaalisuuteen jyrkästi. Hän omasi levottoman ja ajoittain väkivaltaisen luonteen, jonka kerrottiin johtuvan siitä, että hän tappoi lapsuudessa serkkunsa vahingossa heidän leikkiessa tietämättä ladatulla aseella.
West sai Brockin vakuuttuneeksi, että tämä oli joutunut hyväksikäytön kohteeksi. Hän laati suunnitelman, johon lukeutui myös ajatus että Scudderin ja Oddomin oletettiin olevan rikkaampia kuin he todellisuudessa olivat. Seuraan liittyivät illalla Joey Wells ja Teresa Hudgins. Ilta alkoi viiniä lipitellen, ja he haistelivat myös maaliohenteiden ja lakan höyryjä. Lopulta West poistui hakemaan kiväärin autostaan. Seuraavaksi hän meni päärakennukseen, jonne vieraita ei yleensä päästetty, ja ampui molemmat englanninmastiffit sekä Joey Oddomin.
West palasi vaaleanpunaiseen huoneeseen ja raahasi Scudderin päärakennukseen. Hän kidutti tätä, ja käski kertoa mihin tämän omaisuus olisi kätketty. Kun selvisi että mitään rikkauksia ei ollut piilossa hän ampui Scudderinkin viidellä laukauksella päähän. Sen jälkeen West ryösti kaiken merkittävän irtaimiston.
Brock ja West pakenivat Mississippiin, missä kuoli vielä yksi mies ryöstössä. Katuvainen Brock antautui Georgian poliisille 20.12.1982 ja West viisi päivää sen jälkeen. Molemmat tuomittiin pitkiin vankeusrangaistuksiin. Corpsewoodin omituinen kanala vaaleanpunaisine huoneineen paloi noin kuukausi vangitsemisten jälkeen, joka oli hyvin todennäköisesti tuhopoltto. Kartano on sittemmin saanut mainetta paranormaalien ilmiöiden tutkijoiden kohteena, sillä siellä kerrotaan olevan aktiivista kummittelua.
Niin tai näin, eräs kummallinen episodin kohtaus oli vielä Charles Scudderin viimeiset sanat "Tätähän minä todella halusin". Scudder oli näet aiemmin maalannut painajaisunensa perusteella omakuvan, jossa hän oli sidottuna ja suu kapuloituna, sekä päässään tarkat viisi luodinreikää. Kun tuosta painajaiskuvasta oli häneltä eläessään kysytty usein, oli hänen hämmentävä vastauksensa ollut "Näin mitä tulen kuolemaan".
Lasten katoamiset lyhyellä matkalla ja tutulla, turvalliseksi ajatellulla alueella ovat karmivia. Norjassa on kaksi tämän tyyppistä tunnettua tapausta. Toinen on 6-vuotias Marianne Rugaas Knutsen, joka katosi vuonna 1981. Mariannen äiti oli ostosreissulla naapurikaupungissa, ja Mariannen vanhempi serkku vahti sillä aikaa häntä ja hänen vauvaikäistä siskoaan. Jossain kohtaa Marianne lähti läheiseen kauppaan ostamaan karkkia, ja hänestä on useita näköhavaintoja tältä reissulta. Myös kaupan myyjä vahvisti Mariannen käyneen siellä ostoksilla. Kun Marianne poistui kaupasta, häntä ei enää koskaan nähty. Laajoista etsinnöistä huolimatta ei ole selvinnyt, mitä hänelle tapahtui.
Toinen on muutamaa vuotta myöhemmin ja eri paikkakunnalla kadonnut 9-vuotias Therese Johannessen, joka leikki ulkona kavereidensa kanssa. Kaverit päättivät lähteä käymään läheisellä kioskilla, ja Therese jäi odottamaan heitä. Kun kaverit palasivat, Therese oli kadonnut. Hänenkään kohtalonsa ei ole koskaan selvinnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Suomen kielen käyttöä ei ole koskaan kielletty."
Kovin vähänpä tunnet maan historiaa. Suomen kieli oli kielletty useita vuosisatoja, kun tämä maa oli Ruotsin alla.
Vasta 1800 luvun lopulla Venäjän alla, alettiin hyväksymään Suomi omana kielenä sekä kulttuurina.
miten tämä kieltäminen käytännössä toteutettiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Suomen kielen käyttöä ei ole koskaan kielletty."
Kovin vähänpä tunnet maan historiaa. Suomen kieli oli kielletty useita vuosisatoja, kun tämä maa oli Ruotsin alla.
Vasta 1800 luvun lopulla Venäjän alla, alettiin hyväksymään Suomi omana kielenä sekä kulttuurina.
miten tämä kieltäminen käytännössä toteutettiin?
Suomen kirjakielenhän loi M.Agricolan johdolla 1500 luvulla. Mutta kun pienempi kulttuuri on isomman alla niin monesti se pienempi tavalla tai kolmannella tukahdutetaan.
Mitään yleistä valvontaa ei tietenkään ollut etteikö suomalaiset olisi voineet keskenään puhua suomeksi. Mutta virallinen kieli oli ruotsinkieli, jota piti osata käyttää, jos halusi sen aikaan "virallisesti" saada äänensä kuuluville jossakin asiassa tai valtion kanssa virallisesti asioidessa. Pääosin tämä kerrottu ainakin meikäläisen aikana jo peruskoulun historiantunneilla.
Ja sikäli saamelaisiin verraten aika samantyylinen oli asema, eli ei saamelaisiakaan Suomen itsenäisyyden ajalta kielletty koskaan toistensa kanssa keskustelemasta saamea. Lisänä vaan oli, että mitään nykyistä peruskoulua vastaavaa ei ollut olemassa sinä aikana kun suomalaiset oli Ruotsin valtion alla vuoteen 1809 (noin 600-700 vuotta). Esim.saamelaiset ei pitkään saaneet kouluissa opetusta saameksi, ja myös koulun asuntoloissa oli saamen käyttäminen täysin kielletty. Nythän saamelaisilla on verraten hyvä asema verraten muihin alkuperäiskansoihin.
Tuo kysymyksesi "käytännön toteuttamisesta" on suora, ja siihen on vaikea vastata lyhyesti, koska historia ei noihin aikoihin kulkenut valokuidun lailla hetkessä läpi maailman. Ehkä lähimmästä kirjastosta "historia" osastolta löydät aiheeseen tarkemmin perehdyttäviä kirjoja, jos lisätietoja tästä haluat.
Vierailija kirjoitti:
Lasten katoamiset lyhyellä matkalla ja tutulla, turvalliseksi ajatellulla alueella ovat karmivia. Norjassa on kaksi tämän tyyppistä tunnettua tapausta. Toinen on 6-vuotias Marianne Rugaas Knutsen, joka katosi vuonna 1981. Mariannen äiti oli ostosreissulla naapurikaupungissa, ja Mariannen vanhempi serkku vahti sillä aikaa häntä ja hänen vauvaikäistä siskoaan. Jossain kohtaa Marianne lähti läheiseen kauppaan ostamaan karkkia, ja hänestä on useita näköhavaintoja tältä reissulta. Myös kaupan myyjä vahvisti Mariannen käyneen siellä ostoksilla. Kun Marianne poistui kaupasta, häntä ei enää koskaan nähty. Laajoista etsinnöistä huolimatta ei ole selvinnyt, mitä hänelle tapahtui.
Toinen on muutamaa vuotta myöhemmin ja eri paikkakunnalla kadonnut 9-vuotias Therese Johannessen, joka leikki ulkona kavereidensa kanssa. Kaverit päättivät lähteä käymään läheisellä kioskilla, ja Therese jäi odottamaan heitä. Kun kaverit palasivat, Therese o
Norjassa on paljon korkeuseroja, jopa monien tiheästi asuttujen paikkojen lähellä. Varsinkin jos vuonolta mereen putoaa lapsikin tai vastaavaa, niin merivirrat voi kuljettaa parhaassa tai pikemminkin kai pahimmassa tapauksessa jo hyvinkin kauas. Tämä toki pitäisi huomioida kun vertaa tapauksia Suomeen, jossa pienten lasten mysteeriksi jääneet katoamiset olleet hyvin harvinaisia.
Toisaalta onhan Norjassa ollut joitain tiedettyjä sekopäitä joitain äärimmäisyyksinä, kuten Breivik (22.7.2011) ja vaikkapa ne Black Metal - hörhöt 1990 luvulla (kuten Varg Vikerness).
Vierailija kirjoitti:
Tsunamissa kadonneet
179 suomalaista menetti henkensä kaikkiaan yli 230 000. Suomalaisia oli v.2024 kateissa yhä 5, joista 4 alaikäistä ja yksi aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Lasten katoamiset lyhyellä matkalla ja tutulla, turvalliseksi ajatellulla alueella ovat karmivia. Norjassa on kaksi tämän tyyppistä tunnettua tapausta. Toinen on 6-vuotias Marianne Rugaas Knutsen, joka katosi vuonna 1981. Mariannen äiti oli ostosreissulla naapurikaupungissa, ja Mariannen vanhempi serkku vahti sillä aikaa häntä ja hänen vauvaikäistä siskoaan. Jossain kohtaa Marianne lähti läheiseen kauppaan ostamaan karkkia, ja hänestä on useita näköhavaintoja tältä reissulta. Myös kaupan myyjä vahvisti Mariannen käyneen siellä ostoksilla. Kun Marianne poistui kaupasta, häntä ei enää koskaan nähty. Laajoista etsinnöistä huolimatta ei ole selvinnyt, mitä hänelle tapahtui.
Toinen on muutamaa vuotta myöhemmin ja eri paikkakunnalla kadonnut 9-vuotias Therese Johannessen, joka leikki ulkona kavereidensa kanssa. Kaverit päättivät lähteä käymään läheisellä kioskilla, ja Therese jäi odottamaan heitä. Kun kaverit palasivat, Therese o
Lisään vielä yhden vastaavan tapauksen, josta joskus kuulin. En muista kadonneen nimeä tai muitakaan yksityiskohtia, mutta muistaakseni sattui Briteissä ja oli jotain vähän vanhempaa aikaa, ehkä 60- tai 70-lukua. Tyttö (joka oli kai alle 10-vuotias) lähti yökylään kaverilleen, joka asui aivan lähellä, olisiko ollut jopa samalla kadulla. Äiti antoi tytön kävellä sinne yksin, mutta vannotti tätä soittamaan kotiin, kunhan on päässyt perille. Kun aikaa kului mutta puhelua ei kuulunut, äiti soitti tuonne ystävän luo ja kysyi tytärtään. Sieltä vastattiin, ettei tyttö ollut koskaan tullut paikalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten katoamiset lyhyellä matkalla ja tutulla, turvalliseksi ajatellulla alueella ovat karmivia. Norjassa on kaksi tämän tyyppistä tunnettua tapausta. Toinen on 6-vuotias Marianne Rugaas Knutsen, joka katosi vuonna 1981. Mariannen äiti oli ostosreissulla naapurikaupungissa, ja Mariannen vanhempi serkku vahti sillä aikaa häntä ja hänen vauvaikäistä siskoaan. Jossain kohtaa Marianne lähti läheiseen kauppaan ostamaan karkkia, ja hänestä on useita näköhavaintoja tältä reissulta. Myös kaupan myyjä vahvisti Mariannen käyneen siellä ostoksilla. Kun Marianne poistui kaupasta, häntä ei enää koskaan nähty. Laajoista etsinnöistä huolimatta ei ole selvinnyt, mitä hänelle tapahtui.
Toinen on muutamaa vuotta myöhemmin ja eri paikkakunnalla kadonnut 9-vuotias Therese Johannessen, joka leikki ulkona kavereidensa kanssa. Kaverit päättivät lähteä käymään läheisellä kioskilla, ja Therese jäi
Lisään minäkin yhden nimenomaan brittiläisen lapsimurhaajan ja -raiskaajan nimeltä Robert Black, joka saatiin kiinni 1990 luvun alussa, kun naapuri näki pikkutytön sieppauksen (kys.tyttö löytyi elossa auton tavaratilasta, muistaakseni köytettynä maakuupussiin). Monet tunnetut lapsisieppaukset saataa Britanniassa olla 60 luvulta lähtien juurikin Robert Blackin.
Robert Black (s.1947 - k.2016) on saanut tuomion neljästä alaikäisen raiskausmurhasta vuosilta 1981- - 86, mutta on mahdollisesti vastuussa monista vastaavista teoista, joissa uhrit viety (melko huonosti piilottaen) kauas tapahtumapaikalta. Tämän mahdollisit Robertin työ tavaralähetysten kuljettajana ympäri Britaniaa, myös Pohjois-Irlannissa ja Skotlannissa. Hän ei tiettävästi eläessään tunnustanut yhtään teoistaan.
Tämäkin kovin pitkä juttu, josta olen meinannut kertoa kun vastaaviin perehtyy. Vastenmielisyys tälläsiin tapauksiin pitäisi kai toisinkin päin saada aikaa, eli kertoa lapsenmurhaajista ja -raiskaajista eniten ja isoiten. Tähän voi liittyä todella moni tapaus, jossa lapsia Britanniassa todella katosi 1960- -90 luvulle, ja tarkkaan ei tiedetä paljonko kaikkiaan.
Ihmiset jotka putoilee ikkunoista.