Mistä "oma elämä"?

Mikä enabler? Ai niinku alkoholismi on vaimon vika?

An enabler is a person who unknowingly makes it easier for an addict to continue their self-destructive behavior.

Signs of an enabler:
makes excuses and lies for the addict
believe one can maintain healthy relationships, by avoiding conflict and nurturing dependency
doing things for the addict, that they are capable of doing themselves
fear harm, if you do not meet their needs
may have a low self-esteem, feel need to please
give up personal commitments, for the addict
more often then not, you cant say no
your time is consumed with worry
money or vehicle loans are given, to make situations ok
special or secretive relationships are formed with addict
over protective
you feel you can handle situation better then anyone else, feeling that you have things under control
despite your help, they seam to have more problems then you initially believed
you have been told that you are "too close" to your dependant friend

When an individual assists or allows another person to continue in their addictive behavior, whether actively or passively, you are enabling. Most often an enabler is unaware, and is only acting out what they feel is best at that time. Due to fear or lack of knowledge one may not respond when appropriate, or lack in appropriate response when needed. Saying nothing can also be a form of enabling. This can add increased stress and pain in your relationship.

Enabling is difficult to stop on your own. Increasing self-esteem and gaining knowledge will help you to become strong, offering effective support.

No sano sille ukollesi ettet enää jaksa sen tyhjiä lupauksia ja sano että otat eron jos ei asiat muutu!

Lopetat odottelun. Jos olette vapaapäivälle sopineet menon, vaikka klo 13.00, lähdet ulos ovesta ja hoidat menon, kun olet ensin aamupäivän aikana maininnut menosta ja esim. 15 min ennen lähtöä sanot, että vielä 15 min aikaalähtöön. Herättelee tehokkaammin, kuin suuttuminen, jankuttaminen tai uhkailu, koska silloin toimit konkreettisesti ja teolla on seuraus, saamattomuus johtaa yksin kotiin jäämiseen. Auttaa lasten kanssa, ja on testattu meillä kotona myös omaan mieheen.

Kuten kolmonen kirjoitti, miehiin tehoaa pitkälti samat keinot kuin lapsiin. Uhkaus tms. pitää pitää.

Mä ainakin lähden mieluiten yksi ruokakauppaan, niin saan ihan rauhassa katsella mitä ostan. Meillä kans mies tykkää olla se, jota odotetaan, ettei hänen tarvitse odotella... Mutta toisaalta tuo onhänessä niin pieni vika, etten jaksa ottaa siitä pahempia paineita. Muuten mies kyllä pitää sanansa ja tekee mitä on puhuttu. Yleensäkin häntä ei saa hoputtaa tai kertoa hänelle, mitä pitäisi tehdä, vaan ajatuksen pitää lähteä hänestä...... :D

Olisko sulla joku naispuolinen tuttu jota voisit pyytää lenkkiseuraksi? Yksinkin se on ihan kivaa, ainakin hölkkälenkit, mutta toisen kanssa voisi olla viekä kivempaa. Itse olen ihan puolituttujakin kysynyt lenkkiseuraksi, lähistöllä asuvia äitejä joita tapaa leikkipuistossa. Jos lenkit ei ole vaan miehellesi se juttu? Kysy mitä hän haluaisi sitten tehdä, jos ei lenkit kiinnosta? Lähtekää vaikka yhdessä seinäkiipeilykurssille....

Tsemppiä!

Mies tykkää lenkkeillä, eilenkin odottelin että hän olis valmis lenkille, siinä odottelussa meni sitten pari tuntia. Minulla alkoi jo nälkä kurnia tuona aikana. Sanoin, että nyt mentiin että päästään lähtemään syömään. No mies sitten, että hänelläkin on jo nälkä, että mene sinä suihkuun vaan (halusin ehtiä pestä hiukseni ennen kuin lähdemme syömään). Ja mies lähti sillä aikaa lenkille... No, huomasinpa sitten kun mies oli vihdoin käynyt suihkussa, että aikomamme ravintola oli jo kiinni! Söimme sitten pakasteesta vanhoja jämiä, minulla oli kyllä puhtaat hiukset mutta enpä sen jälkeen viitsinyt enää lenkille. 

Mutta tällaisia organisoinnin puutteesta johtuvia asioiden väliin jäämisiä on tapahtunut x 1000... Jotenkin ei kiinnosta minunkaan keksiä enää mitään, kun mihinkään ei ehditä. 

ap

sinun pitää vaan työstää riippuvuuttasi ja ruveta olemaan erillinen persoona silti eroamatta miehestäsi. Kerrot hänelle asiallisesti että aiot jatkossa kunnioittaa omaa elämääsi ja pitää kiinni sovituista. Älä sysää miehellesi päätäntävaltaa asioista jotka voit tehdä itse Jos näet että lenkille on mentävä nyt jotta ehtii ravintolaan, lähdet ja menet. Kunnioita itse omia rajojasi. Luulisin, että muutoksen mieskin huomaa. Nyt annat hänelle itsenäisyytesi ja se ei toimi.

Älä laske miehes varaan. teet itse, jos ei pysy perässä jääköön.

7, juuri tuolta minustakin tuntuu. Miehen tarpeet meni edelle, vaikka yhtälailla minulla oli tarve päästä lenkille mutta se sitten uhrattiin. Tai itse uhrasin ja otin marttyyrinkruunun..  

Ja oikeastaan sama kriisi on tullut vastaan jo aiemmin, tämä ei vaan tunnu menevän kummallakaan ns. jakeluun. Yhdessä vaiheessa tämä toisesta riippuminen vei masennukseen, kun elämä oli aina "seuraavalla kerralla". Sitä sitten odottelin... 

Kyllä, aion seuraavalla kerralla vain mennä sinne lenkille, ottakoon kiinni jos saa! (Aamulla lähdinkin salille ryskyttämään rautaa mitään herran aikomuksia kyselemättä.) Mutta jotenkin se aina lipsahtaa takaisin tähän nössöilyyn, vaikka 1000 x olen aikonut pitää pääni. :( 

Mäkin oon tommonen! Asumme miehen kotipaikkakunnalla ja mulla ns. omat kaverit on täälläpäin kortilla. Siksi ois kiva esim. lenkkeillä miehen kanssa, olis siis lenkkiseuraa. Meillä kans mies ei suunnittele, sit saattaa joskus ykskaks lähteä lenkille, ilman että kysyy seuraksi. Se ärsyttää.

Lisäksi meillä on 3 lasta, eli yhteistä lenkkiä tms pitää vähän järkkäillä ja suunnitella. Mutta tunnustan olevani miehestä riippuvainen, se ärsyttää ja ahdistaa mua. Ja se ystävien puute ei oikeian asiaa helpota... :(

[quote author="Vierailija" time="06.04.2013 klo 16:39"]

sinun pitää vaan työstää riippuvuuttasi ja ruveta olemaan erillinen persoona silti eroamatta miehestäsi. Kerrot hänelle asiallisesti että aiot jatkossa kunnioittaa omaa elämääsi ja pitää kiinni sovituista. Älä sysää miehellesi päätäntävaltaa asioista jotka voit tehdä itse Jos näet että lenkille on mentävä nyt jotta ehtii ravintolaan, lähdet ja menet. Kunnioita itse omia rajojasi. Luulisin, että muutoksen mieskin huomaa. Nyt annat hänelle itsenäisyytesi ja se ei toimi.[/quote]

Tajuttoman hyvin sanottu!! Minulla on ystävä, joka on tuollainen ap:n miehen kaltainen mahdoton "aikavaras". Toisaalta potkin itseäni persuuksille, miksi olen antanut hänen vaikuttaa oman elämäni ajankäyttöön niin paljon. Olen nyt yrittänyt pitää itselleni asettamistani rajoista tiukemmin kiinni ja voin huomattavasti paremmin! :)

Rohkeutta, ap!!

hanki oikeita ongelmia 

Aikavaras! Se juuri! Tuhlaa toisten aikaa!

Halvalla olen aikaani antanut. Nyt vaan sellainen raivo pinnassa että oksat pois!

Ap

[quote author="Vierailija" time="06.04.2013 klo 05:11"]

Nyt meni hermot tuohon mieheen. Aina odotuttaa, ei suunnittele asioita. Päivittäin odotan jotain miehen lupaamaa asiaa tapahtuvaksi (edes että lähtisimme lenkille tai ruokakauppaan), mutta tässähän tämä elämä kuluu eikä mitään tapahdu. 

Saan yksin tehtyä asioita kun mies ei ole kotona. Kun mies on vapaalla, elämä pysähtyy ja odottelen hänen tahtiaan. Ärsyttää ja masentaa. 

Miten elän omaa elämää?

[/quote]

Hetkinen. Missä välissä kirjoitin tämän? Uskomatonta, että jollain muullakin tämä vastaava tilanne!!! Olisi helppoa ulkoistaa (ainakin henkisesti) mies jos ei olisi pikkulapsia, joita pitää yhdessä hoidella. Tai siis hekin jo oppineet odottelemaan sitä isukkia.... Viikonloput ja muut miehen vapaat pahimpia.

Ap on enabler. Joutunee keksimään lähipiirille selityksiä, miksi ovat aina myöhässä tai eivät ehtineetkään sinne ravintolaan. 

Ota ero!

Ap'n mies on itsekäs ja laiska paska... Ehdottaa jotain ja odottaa että joku muu fiksaa tekemisen detaljit. 

Kuin minun tekstiäni! Lisäksi painaa se, että olen siirtänyt lasten tekemistä, jotta "ehtisin elää" ennen sitä; matkustella, viettää iltoja kaveripariskuntien kesken ym. Mutta emme koskaan pääse mihinkään miehen vitkuttelun takia ("pitää tarkistaa lomat vielä pomolta" ja sitten emme lähdekään) ja kaveritkin ovat kyllästyneet ohareita tekevään mieheen, eli meitä ei kutsuta koskaan mihinkään. 

Pian olen 40 enkä ole ehtinyt elää. 

Miten te naiset jaksatte tälläisiä miehiä, oikeasti? :( Pistäkää stoppi tuollaiselle käytökselle ja vaatikaa parempaa.