Haluatko kysyä jotain Italiassa asuvalta av-mammalta?

Diggaillaanko siellä yleisesti Berlusconia?

Missä päin Italiaa asutte? Viihdyttekö?

2: Itse en ainakaan diggaa yhtään! Ihmiset ovat sekä puolesta että vastaan, mutta suurin osa on kuitenkin vastaan. Aika moni pitää Berlusconia "pellenä".

3: Asumme pohjois-Italiassa, ja hyvin olen jo lähemmäs kymmenen vuotta viihtynyt! :)

Onko koulussa ilmainen ruokailu? Miten julkinen terveydenhoito toimii? Ovatko asuntojen hinnat siellä laskussa vai nousussa? T. Italiaan muutosta haaveileva

No tässäpä tulee :D

Paljonko viiniä siellä on yleisesti ottaen ok nauttia päivällisellä, jos on lapsia läsnä ja huollettavana? Noin niinkuin sosiaalisten sääntöjen näkökulmasta siis.

Miten on mahdollista, että etelä-Euroopassa usein lapset ovat hyvinkin myöhään mukana illalla ravintolassa? Miten ne eivät nukahda? Vai onko tämä vain loma-ajan ilmiö?

Onko lasten kanssa asuminen mielestäsi rennompaa kuin Suomessa?

Onko jotkut asiat hankalampia tai suorastaan kummallisia suomalaisnäkökulmasta, lasten kanssa elellessä siis?

Millainen päivähoitojärjestelmä siellä on?

Miten on mahdollista, että italialaiset voivat syödä niin paljon kerralla? Itse olen ihan täynnä jo primin jälkeen. Ja olen sentään keskimäärin puolta paksumpi kuin keskiverto ikäiseni italialainen. Paastoaako ne koko päivän ennen isoa päiällistä ja kuinka usein sellainen iso päivällinen oikeasti kotioloissa syödään? Vai käydäänkö aika usein ravintolassa päivällisellä?

"että italialaiset voivat syödä niin paljon kerralla? Itse olen ihan täynnä jo primin jälkeen. Ja olen sentään keskimäärin puolta paksumpi kuin keskiverto ikäiseni italialainen. Paastoaako ne koko päivän ennen isoa päiällistä ja kuinka usein sellainen iso päivällinen oikeasti kotioloissa syödään?"

En ole ap mutta italiassa asuva, ja meilläpäin oli tapana sanoa ettei italiassa ruoasta tule ähkyyn kuin turisti... Ei ne annokset mitä paikalliset syö ole niitä listan jättiannoksia ja koko menu. On tavallista normipäivänä, kun ei ole mikään juhla, tilata esim. primo, vaikka pasta joka on aika pieni annos, ja sitten jotain päivän kalaa tai lihaa. Jälkkäreitä moni ei arkena syö. 

Ja tosiaan, italialaisilla ei ole tapana syödä välipaloja, ja monet ei syö aamuisinkaan mitään. Se vaihtelee onko lounas vai päivällinen tukevin ateria sen mukaan mitä työtä tekee. Jos työ on selalinen että siellä ehtii syödä vaan jonkun täytevoileivän, ja ei syö aamulla kuin kahvin ja keksin, niin kyllähän sitä sitten päivällisellä saa vetää aika tukevan aterian eikä liho.

5: Lapseni ovat vielä sen verran pieniä, että ala-aste ei ole vielä ajankohtainen, joten henk. koht. kokemuksia en voi kertoa. Koulusysteemi poikkeaa Suomesta aikalaIla, lapset menevät esikouluun kolme vuotiaina, ja ala-asteelle kuusi vuotiaina. 

Asuntojen hinnat ainakin täällä päin missä me asutaan, on korkealla. Sekin tietenkin riippuu kaupungista ja alueesta. Italiassa asuminen ei ole kuitenkaan sieltä halvimmasta päästä, ja asuntojen hinnat nousee koko ajan, varsinkin kaupungeissa. 

6: Täällähän tosiaan on ihan ok nauttia päivällisellä ja illallisella viiniä, mutta varsinkin päivällisellä se raja menee siinä yhdessä lasissa. Ainakin meillä ja ystäväpiirissämme kukaan ei juo päivällisellä lasia enempää. 

Etelä-Euroopassa on ihan tavallista, että illallinen syödään isolla porukalla 19-20 aikaan illalla. Päivällä on myös siesta. Ei tietenkään joka arki-ilta (ainakaan meillä), vaan ennemminkin viikonloppuisin ja lomilla. Lapsilla on lounas ja välipala myöhemmin, mitä Suomessa, joten jaksavat hyvin odottaa ruokaa iltaan asti. Iltapala jätetään yleensä kokonaan välistä. 

Olen asunut Italiassa lähes kymmenen vuotta, joten en osaa sanoa mitä tekisin lasten kanssa Suomessa toisin. Isoimpia eroja on juurikin koulusysteemi, ja ehkä hieman rennompi elämäntapa. Kaikki ei ole täällä ihan pilkulleen. :)

Ootko Miia?

Voikohan tällainen hieman (no enemmänkin) introvertimpikin suomalainen sujahtaa sinne mukavasti, niin että jopa kotiutuukin joskus? Rakastan sitä maata ja lomilla siellä viihdyn aivan mainiosti ja nimen omaan paikallisten ihmistenkin takia, ei pelkästään ilmaston, kauneuden, ruoan jne. takia. Lomat ovat kuitenkin vain lomia, ja tosiasiassa olen ihminen joka kaipaa myös aika paljon yksityisyyttä ja omaa tilaa ympärille, tai miten sen nyt kuvaavasti sanoisi. Kestohaaveeni joka tapauksessa on muutto sinne, mutta haaveeksi taitaa jäädä.

Kiva kun tulit tänne. Töiden puolesta ollaan samoille suunnille ajautumassa. Siksi paikalliset koulut kiinnostavat: millainen taso vrt Suomeen? Miten kouluihin kulkeminen hoituu? osaatko kertoa paikallisista englanninkielisessä kouluista? Ikähaitari koskee 0-15 v lapsia.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 21:32"]

Voikohan tällainen hieman (no enemmänkin) introvertimpikin suomalainen sujahtaa sinne mukavasti, niin että jopa kotiutuukin joskus? Rakastan sitä maata ja lomilla siellä viihdyn aivan mainiosti ja nimen omaan paikallisten ihmistenkin takia, ei pelkästään ilmaston, kauneuden, ruoan jne. takia. Lomat ovat kuitenkin vain lomia, ja tosiasiassa olen ihminen joka kaipaa myös aika paljon yksityisyyttä ja omaa tilaa ympärille, tai miten sen nyt kuvaavasti sanoisi. Kestohaaveeni joka tapauksessa on muutto sinne, mutta haaveeksi taitaa jäädä.

[/quote]

Mä en asu nyt Italiassa mutta olen asunut ja olen erittäin introvertti, suorastaan sosiaalisten tilanteiden pelkoinen... Ja sovin sinne paljon paremmin kuin Suomeen koskaan. Suomessa ihmiset suhtautuu minuun varuillaan ja epäluuloisesti, koska olen pidättäytyvä ja pelokas, ihan kuin eivät tietäisi olenko ystävä vai vihollinen. Italiassa kukaan taas ei tarkkaillut minua sillä tavalla, miettien että onko tuo kusipää vai symppis, ystävä vai vihollinen, vaan olivat omia sosiaalisia itsejään vaikka minä olenkin sulkeutunut möllöttäjä :) Ei ne luultavasti omalta puheliaisuudeltaan ja eläväisyydeltään huomanneet edes koko asiaa!

En ole Miia. 

Tosiaan, se käsitys että italialaiset syö joka aterialla hirveät määrät pitkän kaavan mukaan, ei ihan pidä paikkaansa. Arkena syödään ihan normaali ateria, eikä aina jälkkäriäkään. Olisin aikamoinen pullero, jos joka aterialla vetäisin alkupalat, pastaa tai pitsaa, ja jokin tuhti jälkkäri siihen päälle. Ei ei. 

10: Itsekin olin aika perus suomitavis kun tänne muutin, mutta hyvin olen sopeutunut! Maassa maan tavalla. :) Paikalliset on kyllä ihan huippuja, ne on yksi iso plussa täällä! Yksityisyys ja oma tila ei välttämättä ole ongelma, mutta se riippuu toki seurastakin. Italialaiset ovat älyttömän perhekeskeisiä, varsinkin mieheni suku, eikä ainakaan tällä suvulla mikään pysy salassa. Ihmiset ovat välissä ahdistavan avoimia, mutta siihenkin tottuu. 

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 21:36"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 21:32"]

Voikohan tällainen hieman (no enemmänkin) introvertimpikin suomalainen sujahtaa sinne mukavasti, niin että jopa kotiutuukin joskus? Rakastan sitä maata ja lomilla siellä viihdyn aivan mainiosti ja nimen omaan paikallisten ihmistenkin takia, ei pelkästään ilmaston, kauneuden, ruoan jne. takia. Lomat ovat kuitenkin vain lomia, ja tosiasiassa olen ihminen joka kaipaa myös aika paljon yksityisyyttä ja omaa tilaa ympärille, tai miten sen nyt kuvaavasti sanoisi. Kestohaaveeni joka tapauksessa on muutto sinne, mutta haaveeksi taitaa jäädä.

[/quote]

Mä en asu nyt Italiassa mutta olen asunut ja olen erittäin introvertti, suorastaan sosiaalisten tilanteiden pelkoinen... Ja sovin sinne paljon paremmin kuin Suomeen koskaan. Suomessa ihmiset suhtautuu minuun varuillaan ja epäluuloisesti, koska olen pidättäytyvä ja pelokas, ihan kuin eivät tietäisi olenko ystävä vai vihollinen. Italiassa kukaan taas ei tarkkaillut minua sillä tavalla, miettien että onko tuo kusipää vai symppis, ystävä vai vihollinen, vaan olivat omia sosiaalisia itsejään vaikka minä olenkin sulkeutunut möllöttäjä :) Ei ne luultavasti omalta puheliaisuudeltaan ja eläväisyydeltään huomanneet edes koko asiaa!

[/quote]

Kiitos vastauksesta. :) Mulla on matkoilla jo heti koneen laskeuduttua sellainen fiilis että tää on mun juttuja todellakin. Olen siellä jotenkin niin erilainen kuin Suomessa, ja ihan ponnistelematta ja omana itsenäni kyllä silti. Tulen vähän väliä niin hyvälle tuulelle siellä erinäisistä asioista ja pienistä ystävällisyyden osoituksista, eli sitten toisaalta mietin että ehken olekaan niin introvertti kuin ajattelen olevani, vaan se on vaan tää kylmä Suomi...

11: Tervetuloa vain tänne! :) Englannin kielisiä kouluja löytyy täällä vaikka millä mitalla. Googleta vaikka english schools in Italy, vaihtoehtoja löytyy! Tosiaan kun omat lapset eivät vielä ole koulussa, niin koulujen tasosta en osaa sanoa hirveästi, mutta niitäkin löytyy laidasta laitaan. Pääasiassa koulujen taso on kyllä korkea. Kouluihin mennään joko vanhempien kyydillä (näin ainakin meillä, kun kouluun meno tulee ajankohtaiseksi), kävellen (jos lapset ovat isompia ja koulu lähellä) tai bussilla, jos koulu on bussiyhteyksien päässä. Lisää saa kysyä, jos joku jäi epäselväksi! :)

-minkäikäinen olet? Entä miehesi?

-oletko töissä?

-miten päädyit italiaan?

-miten tapasit miehesi?

-Olen kolmekymppinen, mies on muutaman vuoden vanhempi.

-En ole töissä, olen kotiäiti

-Olin nuorena Italiassa eräässä yrityksessä töissä, ja mieheni aloitti työt samassa yrityksessä. Siellä siis tapasimme, ja tälle tiellä jäin. :) Nykyisin emme ole kumpikaan enää siinä yrityksessä töissä. 

Onko Italia yhtä paska maa kuin Saksa? Molemmathan ovat toki Suomea paskempia.

T. Aitosuomalainen palstapersu

No riippuu mihin vertaa, ja mikö tekee maasta "paskan". Tykkään kyllä kovasti myös Saksasta, mutta Italia vie voiton. 

Lisää kysymyksiä saa laittaa, nyt on paremmin aikaa vastailla kun lapset ovat nukkumassa!

Kadehdin italialaisten tyylikkyyttä! Mikä on heidän tyylinsä salaisuus?

- aiotko palata työelämään vai onko italiassa tapana olla kotiäiti vielä lasten ollessa teinejä?

- luuletko että elämäsi kotiäitinä on Italiassa helpompaa kuin olisi Suomessa?

- Voisitko kuvitella muuttavasi takaisin Suomeen?

nimim. ulkomailla asumisesta haaveileva 40-kriisiläinen