Oliko sinulle vaikeaa olla selvinpäin raskausaika?

Kyllä taas ottaa perjantai päähän. Vielä 2,5kk laskettuun aikaan, ja jälleen hiljainen viikonloppu edessä. Kaikki tutut ovat menossa viihteelle, ja miehellä iltavuoro, huomenna menee varmaan myös viihteelle.

Mies on vähentänyt paljon alkoholin käyttöään raskausaikana, mutten halua vaatia, että toinen olisi jatkuvasti selvinpäin mun seurana. Pari tuttua pariskuntaa olisi, joiden kanssa viettää aikaa selvinpäin, mutta toiset nyt reissussa ja toiset kipeänä, joten kyläily ei käy.

En olisi uskonut, että on näin vaikeaa olla selvinpäin koko raskausaika! Tippaakaan en ole maistanut enkä ota, mutta kyllä tuntuu ulkopuoliselta, tylsältä ja tyhjältä ne viikonloput, kun mies lähtee ottamaan, enkä voi kuin jäädä yksin kotiin / mennä katselemaan kun muut ottavat ja olla kuskissa.

Ensimmäiset kuukaudet viihtyi hyvin selvinpäin muiden mukana, mutta nyt ei enää jaksa valvoa ja mennä selvinpäin istuskelemaan kapakkaan, tuntuu niin turhalta ja huono olo tulee ihan valvomisesta. Kukaan ei enää ehdottele minnekään menoa viikonloppuisin, kun tietävät, että olen selvinpäin, ja yleensä jo 22 mennessä nukkumassa. Lapsenvahdiksi, kuskiksi kyllä kysellään.

Oliko muilla henkisesti vaikeaa olla selvinpäin, jäittekö "ulos" kaveripiirin menoista ja jutuista raskaana? Kuinka jaksoitte, vai oliko teillä kavereita, joiden kanssa puuhata selvinpäin? Oliko miehenne paljon selvinpäin seurananne?

Meillä mies oli ennen raskauttani usein 1-2 päivää viikonlopusta viihteellä, meillä on sellainen kaveripiiri, jossa ollaan usein viikonloput viihteellä. Nyt vähentänyt juomista niin, että käy joka toinen viikko yhden illan ottamassa, enkä enempää vaatisikaan, olen oikein tyytyväinen tähän tilanteeseen. Tunnen vain itseni näinä viikonloppuina NIIN yksinäiseksi ja turhautuneeksi, haluaisin itsekin jo tuulettumaan :(