40-kympin kriisi??

Varmaan se rassaa, kun ikää on 400 vuotta. 40 kymppiä nimittäin on 400.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 07:22"]

Varmaan se rassaa, kun ikää on 400 vuotta. 40 kymppiä nimittäin on 400.

[/quote]

vamppyyri?

Täällä myös kriiseilijä. Olin ikävuodet 30-39 erittäin seesteinen ja onnellinen ihminen. Jotkut kehuivatkin että minusta oikein näkee päälle kuinka onnellinen olen. En kaivannut elämältä mitään enempää, sain iloni arjen pienistä asioista, luonnosta, työstäni. Tuntui että hyvä olo huokui sisältäni ihan itsestään. Ajattelin jo että tällaista tämä tulee olemaan.

Mutta yhtäkkiä iski kauhea ikäkriisi. Aloin huomata ryppyjä naamassani. Tajusin yhtäkkiä että alan olla liian vanha jo moneen asiaan, tai että monen asian kanssa on ainakin ihan viimeiset vuodet käsillä joina voiin niitä toteuttaa. Esim. jos haluan vielä lapsen, tai toteuttaa haaveeni ulkomaille muutosta (viisikymppistä naista ei niin helposti enää oteta duuniin ulkomaisiin firmoihin ainakaan omalla alallani jossa nuoruus on valtti). Sitten tuli myös mieleen, että onko oikeastaan ammattini edes sitä mitä haluan eläkeikään asti tehdä - entä mies? Yhtä aikaa halu muuttaa kaikki, ja pelko muuttaa yhtään mitään.

Olen vieläkin tässä jumissa ja nyt vaiheessa jossa säälittelen itseäni. En muka voi enää tehdä mitään koska olen VANHA. Kuolemaa vaan odottelen. Toisaalta tässä pessimismissä ja toivottomuudessa vielä yrittää riuhtoa halut piristää elämällä jättämällä mies, yrittämällä tosissaan ulkomaille. Enkä tiedä yhtään mikä olisi parasta ja oma sisin toiveeni: että onko muutoshalut pelkkää kriiisiin liittyvää mielen turhaa tempomista ja niiden mukaan meneminen tekisi minua lopulta onnettomaksi, vai onko nyt niin että oikeasti sisimmät toiveeni pyrkivät esiin ja johtaisivat minut aidompaan elämään omana itsenäni. Pyh, vaikeaa!