Millaisilla oireilla lääkäriin ja masennuslääkitys päälle?

up. muakin kiinnostaa.

Miten onnistui tuo asenteen "vaihtaminen"?

Olen itse omassa työssäni niin kiinni rutiineissa ja ajallisesti on toimittava tehokkaasti. Samaan aikaan kun keskeytyksiä tulee jatkuvasti. Tosin olen töissä päiväkodissa, joten en tiedä onko mullakin kysymys burn-outista vai yleisestä ahdistuksesta. Työpäivät kuitenkin ovat hektisiä.

Melutaso stressaa ja ilmapiiri on "leipääntynyt". Miten tästä eteenpäin?

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 22:12"]

up. muakin kiinnostaa.

Miten onnistui tuo asenteen "vaihtaminen"?

Olen itse omassa työssäni niin kiinni rutiineissa ja ajallisesti on toimittava tehokkaasti. Samaan aikaan kun keskeytyksiä tulee jatkuvasti. Tosin olen töissä päiväkodissa, joten en tiedä onko mullakin kysymys burn-outista vai yleisestä ahdistuksesta. Työpäivät kuitenkin ovat hektisiä.

Melutaso stressaa ja ilmapiiri on "leipääntynyt". Miten tästä eteenpäin?

[/quote]

Mulla vähän erityyppinen työ. Olen IT-alalla ohjelmoijana. Mutta mä siis olin ennen mennyt mukaan pomon ja työkaverien koko ajan ylläpitämään TULIPALOHÄTÄ - KIIRE - PAKKO TEHDÄ VAIKKA KOTONA touhuun. Muistan että joku mulle puhuikin, kun huomasi mun vastanneen työsähköpostiin klo 2:50, että varo polttamasta itseäsi lopppun, että kun ei ole vaihtoehtoa, kun kaikki muutkin venyy ja joustaa. Ja niin ne meidän tiimissä tekikin. Siellä näkyi uupuneita, silmäpussit omaavia ihmisraatoja, jotka yhtä aikaa pelkäsivät potkuja ja toisaalta toivoivat tunnustusta uhrautumisestaan. Joten olin varma, että jos ei toimi samoin kuin muut, niin kenkää tulee.

Burn-out pakotti minut sitten pysähtymään. Sairaslomalla päätin, että voi tosiaan olla, että ala ja työpaikka on minulle liian vaativa. Mutta mun mielenterveys on liian tärkeä, että uhraisiin sitä työlle. Joten teen parhaani ,normaalin työajan puitteissa, mutta jos se ei riitä, niin voi voi. Sitten saan potkut ja vaikka kouluttaudun uusiksi. Kun palasin töihin ,aloin pitää tiukat rajat. Ei yhtään ylitöitä. Ei yhtään hoputusta, vaan jos pomo tuli hoputtamaan kohtuuttomasti, sanoin kohteliaasti, että valitettavasti tämä aikataulu ei ole mahdollinen, vaan projektiin täytyy saada lisää henkilöresursseja jos se aiotaan totuettaa. Yllätys yllätys, kun aloin tiukaksi, en saanutkaan potkuja kuten luulin, vaan lisää arvostusta. Minä olin nyt jämäkkä, tyyppi joka tunsi arvonsa ja uskalsi asettaa rajansa! 

Mutta sinä jonka tekstiä lainasin... Voisikohan olla että sulle vaan tuo päiväkotiduuni on väärä työ? Entä jos sulle ei sovi meluinen ympäristö vaan kaipaisit rauhaa ja hiljaisuutta? Ei siinä ole mitään vikaa? 

Mulle tehtiin ihan vaan tällainen DEPS-testi tai joku vastaava, ja sen perusteella määrättiin lääkkeet. http://www.masennustesti.info/

Ei naura pihalle. Mene vaan sinne lekurille. Kokemusta on ja ihan perheellisellä:) Ei sitä kukaan ulkopuolinen tajua, miltä itsestä tuntuu, yrität,yrität, et vain jaksat, sinittelet, somittelet, mutta kaikki myös siinä ympärilläsi kärsii.

Miksi lääkitys? Pää pitää hoitaa ajattelemalla ne ongelmat kuntoon, lääkkeet ei sitä tee! 

en ole ap vaan se "päiväkotilainen". Tein tuon ylläolevan testin ja 19 pistettä pamahti.

Ehkä en olkaan burn-out vaan masentunut. Ehkä tuo päiväkoti ei ole mulle juuri melunkaan takia oikea paikka, mutta kun vakipaikalla on, kynnys sen jättämiseen on korkea. Valitettavasti. Työttömänäkään ei ole haluja olla.

Luulin, että minulla menee jo vähän paremmin kuin aikoihin. Sain 27/30 pistettä.

EI naura, mene ihmeessä lääkäriin. Lääkitys voi piristää ja saada työkykyiseksi, mutta tärkeintä on saada elämäntilanne ja oma ajatusmaailma muutettua sellaiseksi että elämässä olisi hyvä olla. Usein lääkkeet ja terapia yhdessä tuottaa parhaan tuloksen.

Ei naura pihalle. Nykyäänhän ne masennuslääkkeet saa kuka vaan ihan mihin tahansa vaivaan. 

Mutta toivottavasti sulle sattuu fiksu lääkäri, joka arvioi sen oletko oikeasti masentunut vaiko sittenkin ensisijaisesti työuupunut. Työuupumukseen kun ei ole ollenkaan fiksua jatkaa vaan samaa rataa lääkkeiden voimalla. Silloin tarvitaan jonkin muutos työssä, asenteessa työtä kohtaan ja ehkä pieni paussikin. Itse kärsin burn-outin 7 vuotta sitten ja onneksi kieltäydyin tarjotuista masennus- ja unilääkkeistä. Lähdin 4 kuukaudeksi saikulle ja lepäsin ja mietin suhdettani työhöni, ja tulin uudistuneena takaisin. Asenne on muuttunut täysin, ja enää ihan sama työ ei stressaa minua yhtään.