Jätin miehen syystä, että olen itse masentunut ja kadottanut elämänilon.
Mies suuttui tästä minulle ja sanoi, ettei koskaan halua olla kanssani missään tekemisissä. Kannattaako kirjallisesti (tekstarilla tms.) laittaa vielä jotakin selvitystä siitä, että rakastan häntä mutten pysty seurustelemaan enkä ylipäätään jaksa tällä hetkellä mitään ihmissuhdetta?
Lopetin suhteen siksi, että mies ei ymmärtänyt hänen seurantarpeensa kuormittavan minua. Eli olisi pitänyt jaksaa jutella, ottaa kantaa, kommentoida. Käydä kävelyillä huolimatta siitä, että olin kuolemanväsynyt ja olisin vapaapäivänä vain halunnut levätä. Tarvitsin rauhaa ja hiljaisuutta enkä sitä saanut.
Kommentit (17)
Vierailija kirjoitti:
Miksi tänne kirjoittelet sitten?
Sinccis
Möllötä kotona. Pidä netti kiinni.
Omituinen kommentti. Lähinnä nyt toisenlaiset mielipiteet kiinnostavat. Haluaisin sanoa miehelle sen, että hänessä ei ollut mitään vikaa ja ajattelen hänestä pelkkää hyvää. En vain koe olevani tarpeeksi terve suhteeseen. Kannattaako sanoa vai onko siitä mitään hyötyä?
Sanoin miehelle senkin, että toivoisin olevani myöhemmin paremmassa kunnossa. Mies totesi tähän, ettei halua nähdä minua enää koskaan sekin toisaalta loukkasi minua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tänne kirjoittelet sitten?
Sinccis
Möllötä kotona. Pidä netti kiinni.
Omituinen kommentti. Lähinnä nyt toisenlaiset mielipiteet kiinnostavat. Haluaisin sanoa miehelle sen, että hänessä ei ollut mitään vikaa ja ajattelen hänestä pelkkää hyvää. En vain koe olevani tarpeeksi terve suhteeseen. Kannattaako sanoa vai onko siitä mitään hyötyä?
Sanoin miehelle senkin, että toivoisin olevani myöhemmin paremmassa kunnossa. Mies totesi tähän, ettei halua nähdä minua enää koskaan sekin toisaalta loukkasi minua.
Miksi jatkat edelleen kirjoittelua. Juurihan sanoit, ettet jaksa kommunikoida kenenkään kanssa.
Olenko minä parempi kuin miehesi ?
Sinccis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tänne kirjoittelet sitten?
Sinccis
Möllötä kotona. Pidä netti kiinni.
Omituinen kommentti. Lähinnä nyt toisenlaiset mielipiteet kiinnostavat. Haluaisin sanoa miehelle sen, että hänessä ei ollut mitään vikaa ja ajattelen hänestä pelkkää hyvää. En vain koe olevani tarpeeksi terve suhteeseen. Kannattaako sanoa vai onko siitä mitään hyötyä?
Sanoin miehelle senkin, että toivoisin olevani myöhemmin paremmassa kunnossa. Mies totesi tähän, ettei halua nähdä minua enää koskaan sekin toisaalta loukkasi minua.
Miksi jatkat edelleen kirjoittelua. Juurihan sanoit, ettet jaksa kommunikoida kenenkään kanssa.
Olenko minä parempi kuin miehesi ?
Sinccis
Ap:n miehestä en tiedä mutta sinä olet hyvä esimerkki ihmisestä, joka vastaa vaikkei kysytä.
Mulla on käynyt samoin ihmisten kanssa. Ainoa, keneen pidän yhteyttä enää, on äitini. Tulen entistä onnettomammaksi, kun näen, että häntä kyllästyttää ja väsyttää ainainen huono tilanteeni. En tiedä, olisiko parempi pitää vähemmän yhteyttä, yrittää esittää enemmän iloista, vai yrittää pahasta olosta huolimatta pitää jotain ihmisiä ympärillä... Kaikki tuntuu niin teennäiseltä. Kauhea kierre, ei mitään hyviä ratkaisuja.
Seurustelukumppanina olisin varmasti kauhea, kaverinakin olen niin surkea, että useimmat ovat jättäneet rauhaan.
Onpa surullista. En ihan tiedä mitä sanoisin. Minullakin on masennus, ja ymmärrän sinua. Ei meitä juuri kukaan muu ymmärrä. Sinulle voisi sopia introvertti ja/tai masentunut mies.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on käynyt samoin ihmisten kanssa. Ainoa, keneen pidän yhteyttä enää, on äitini. Tulen entistä onnettomammaksi, kun näen, että häntä kyllästyttää ja väsyttää ainainen huono tilanteeni. En tiedä, olisiko parempi pitää vähemmän yhteyttä, yrittää esittää enemmän iloista, vai yrittää pahasta olosta huolimatta pitää jotain ihmisiä ympärillä... Kaikki tuntuu niin teennäiseltä. Kauhea kierre, ei mitään hyviä ratkaisuja.
Seurustelukumppanina olisin varmasti kauhea, kaverinakin olen niin surkea, että useimmat ovat jättäneet rauhaan.
Jaksan pienissä määrin vaihtaa kuulumisia parin ystäväni kanssa. En ole mikään vuoteenoma sentään mutta mies tuntui imevän minusta kaiken energian. Ilmeisesti kuvitteli piristävänsä minua jutuillaan, sinänsä arvostin yritystä. Se vain ei auttanut tämä nyt sitten lopputulos.
Kukakohan täällä käy miinustamassa? Ketä tämä tilanteeni voi niin kovin henkilökohtaisella tasolla riepoa?
En tullut kerjäämään sääliä vaan miettimään, mitä tilanteessa kannataisi tehdä. En odota miehen odottelevan mahdollista piristymistäni, toivon hänen etsivän itselleen pirtsakan naisen.
On meinaan todella raskasta kuulla päivittäin syyllistystä siitä, ettei ole tarpeeksi energinen.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Kukakohan täällä käy miinustamassa? Ketä tämä tilanteeni voi niin kovin henkilökohtaisella tasolla riepoa?
En tullut kerjäämään sääliä vaan miettimään, mitä tilanteessa kannataisi tehdä. En odota miehen odottelevan mahdollista piristymistäni, toivon hänen etsivän itselleen pirtsakan naisen.
On meinaan todella raskasta kuulla päivittäin syyllistystä siitä, ettei ole tarpeeksi energinen.
-ap
Älä välitä noista alapeukuttajista. Niitä on joka ketjussa. Olisi hyvä, jos näin henkilökohtaisessa aiheessa peukutuksen voisi poistaa kokonaan.
Jos on noin väsynyt, niin eikö pitäisi olla sairaslomalla eikä töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tänne kirjoittelet sitten?
Sinccis
Möllötä kotona. Pidä netti kiinni.
Omituinen kommentti. Lähinnä nyt toisenlaiset mielipiteet kiinnostavat. Haluaisin sanoa miehelle sen, että hänessä ei ollut mitään vikaa ja ajattelen hänestä pelkkää hyvää. En vain koe olevani tarpeeksi terve suhteeseen. Kannattaako sanoa vai onko siitä mitään hyötyä?
Sanoin miehelle senkin, että toivoisin olevani myöhemmin paremmassa kunnossa. Mies totesi tähän, ettei halua nähdä minua enää koskaan sekin toisaalta loukkasi minua.
Olisi kannattanut sanoa silloin kun erosta ilmoitit. Nyt jälkikäteen kuulostaa helposti selittelyltä.
Mitä ihmettä oikein kerroit eron syyksi vai kerroitko mitään?
Itse jättäisin viestittämättä, kyllä se "sanomisen tarve" katoaa muutamassa päivässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tänne kirjoittelet sitten?
Sinccis
Möllötä kotona. Pidä netti kiinni.
Omituinen kommentti. Lähinnä nyt toisenlaiset mielipiteet kiinnostavat. Haluaisin sanoa miehelle sen, että hänessä ei ollut mitään vikaa ja ajattelen hänestä pelkkää hyvää. En vain koe olevani tarpeeksi terve suhteeseen. Kannattaako sanoa vai onko siitä mitään hyötyä?
Sanoin miehelle senkin, että toivoisin olevani myöhemmin paremmassa kunnossa. Mies totesi tähän, ettei halua nähdä minua enää koskaan sekin toisaalta loukkasi minua.
Olisi kannattanut sanoa silloin kun erosta ilmoitit. Nyt jälkikäteen kuulostaa helposti selittelyltä.
Mitä ihmettä oikein kerroit eron syyksi vai kerroitko mitään?
Kerroin eron syyksi sen saman, jonka täälläkin. Mies ei sitä hyväksynyt vaan raivosi siitä, että rakastuneena toisen seura piristää. Kiisti sen, että häntä rakastaisin. Se tuntui pahalta siksi, että asia ei ole niin. Minulla ei vain ole tällä hetkellä voimia seurusteluun.
Siksi ajattelin pienen tauon jälkeen kirjoittaa, että asia todellakin on juuri siten, kuin sen jo aiemmin ilmaisin. Olen tällä hetkellä aivan loppu.
Luulen ap että satutat miestä vain lisää jos edelleen jankkaat rakastavasi häntä, mutta et silti halua olla hänen kanssaan. Tuo on vähän itsekästä, anteeksi vain, mutta haluat periaatteessa vain itsellesi vähän paremman olon ja omatunnon. Miehelle olisi parasta saada olla rauhassa ja käsitellä ero itsekseen. Se ei auta yhtään että sanot rakastavasi häntä.
Ap, teit oikein kun jätit miehen. Kenenkään ei pitäisi joutua kannattelemaan masentunutta kumppania. Sen sijaan jos mies sanoo ettei halua nähdä sinua enää, niin usko häntä. Ei häntä kiinnosta sinun syysi eroon, etkä saa häntä muuttamaan mielipidettään sinusta. Ja kun kerran olette eronneet, en ymmärrä miksi sinua enää vaivaa mitä miehesi ajattelee sinusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on käynyt samoin ihmisten kanssa. Ainoa, keneen pidän yhteyttä enää, on äitini. Tulen entistä onnettomammaksi, kun näen, että häntä kyllästyttää ja väsyttää ainainen huono tilanteeni. En tiedä, olisiko parempi pitää vähemmän yhteyttä, yrittää esittää enemmän iloista, vai yrittää pahasta olosta huolimatta pitää jotain ihmisiä ympärillä... Kaikki tuntuu niin teennäiseltä. Kauhea kierre, ei mitään hyviä ratkaisuja.
Seurustelukumppanina olisin varmasti kauhea, kaverinakin olen niin surkea, että useimmat ovat jättäneet rauhaan.Jaksan pienissä määrin vaihtaa kuulumisia parin ystäväni kanssa. En ole mikään vuoteenoma sentään mutta mies tuntui imevän minusta kaiken energian. Ilmeisesti kuvitteli piristävänsä minua jutuillaan, sinänsä arvostin yritystä. Se vain ei auttanut tämä nyt sitten lopputulos.
Jos mies tuntui siltä että ihmi sinusta kaiken energian, teit juuri oikein kun jätit sen. Vaikka olisi kuinka masentunut -itse olen sairastanut vakavaa masennusta ja ollut osastollakin- kyllä se oma kumppani tuo edes hetken helpotusta siihen kauheuteen. Jos ei tuo, on väärä kumppani.
Itselläni ainakin pahimmillaan kaikki muut ihmiset ahdisti mutta mieheni ei koskaan. Toki senkin seura väsyttää välillä, mutta silloin sanon sen ja mies antaa minulle tilaa.
Miksi tänne kirjoittelet sitten?
Sinccis
Möllötä kotona. Pidä netti kiinni.