Miten luovitte liitoissa joissa toinen puoliso väheksyy toisen ammattialaa?

eikö kellään kokemusta? Hyvähän tuo....

Ei ole, mutta en minä usko että tuo minua niin haittaisi. Kyllä minusta miehellä saa olla omat, minusta eriävät arvonsa, eikä siinä mitään. Kunhan ei nyt sentään koko ajan pilkkaa ja asiasta jauha, niin se on ihan ok että pitää hommaani  hömppänä.

Yhdessä muussa mielessä kuin ammatin suhteen meillä itse asiassa on samantapainen tilanne: minä olen uskovainen ja mies uskontoja epärationaalisena ja haitallisena hölynpölynä, lähes mielisairautena pitävä. Mutta eipä siinä mitään, meillä on usein mielettömän hyviä väittelyitä aiheesta mistä molemmat nautitaan. Eikä kumpikaan oikeasti yritä käännyttää toista, jokaisella on oikeus uskoa niin kuin oikeaksi sisällään kokee.

Meillä mies on insinööri ja minä humanisti. Joskus opiskeluaikana sain kuittailua yliopistolla lorvimisesta. Mies onneksi kasvoi ja tajusi, että alani vaatii aika paljon osaamista, eikä valmistuminen ole edes mahdollista kovin nopeasti. Nyt olen hoitovapaalla ja teen samalla osa-aikatyötä. Tuntipalkkani on huomattavasti miehen palkkaa parempi, vaikka tunteja onkin vähän. Tämäkin on varmaan osaltaan vaikuttanut siihen, että mies nykyään arvostaa minua ja osaamistani.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 21:38"]

Kunhan ei nyt sentään koko ajan pilkkaa ja asiasta jauha, niin se on ihan ok että pitää hommaani  hömppänä.

[/quote] Hyvä ettei asia vaivaa sinua, mutta minun korvaani tuo kyllä särähtää aika pahasti. Keskinäinen kunnioitus on suhteen kulmakiviä. Voihan puolisoaan varmaan joissain tapauksissa kunnioittaa ihmisenä vaikka pitäisi hänen ammattiaan hömppänä, mutta monissa tapauksissa ammatinvalinta on iso osa identiteettiä ja ammatin pitäminen hömppänä tulee lähelle sitä että pitäisi ko. ihmistä hömppänä.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 21:46"]

[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 21:38"]

Kunhan ei nyt sentään koko ajan pilkkaa ja asiasta jauha, niin se on ihan ok että pitää hommaani  hömppänä.

[/quote] Hyvä ettei asia vaivaa sinua, mutta minun korvaani tuo kyllä särähtää aika pahasti. Keskinäinen kunnioitus on suhteen kulmakiviä. Voihan puolisoaan varmaan joissain tapauksissa kunnioittaa ihmisenä vaikka pitäisi hänen ammattiaan hömppänä, mutta monissa tapauksissa ammatinvalinta on iso osa identiteettiä ja ammatin pitäminen hömppänä tulee lähelle sitä että pitäisi ko. ihmistä hömppänä.

[/quote]

Sulle ei varmasti sitten sopisi. Itselläni ammattini ei liity mitenkään läheisesti identiteettiini. Olen valinnutkin sen vain sillä perusteella että mistä todennäköisesti saisi töitä ja kohtuuhyvin rahaa. En tunne siihen mitään kutsumusta tai intohimoa ja voisin yhtä hyvin tehdä muutakin. 

Vaikea ajatus tuo ammatti = identiteetti. Nyt olen akateeminen ylempi toimihenkilö, mutta ei mun identiteetti sitiä miksikään muuttuisi jos vaikka jäisin työttömäksi ja mun täytyisi mennä Solille siivoamaan tai Alepan kassalle. Ihan sama minä olisin. Ja olisi hiton huolestuttavaa jos mieheni kunnioittaisi minua ihmisenä vähemmän sen takia että ammattini olisi erilainen.

Mieheni väheksyy minun työtäni ja sen aiheuttamaa stressiä verrattuna omaansa. Se loukkaa minua, mutta koska arvostan itse omaa työpanostani ja tekemääni työtä (ja tottavie tiedän muidenkin arvostavan), en oikeastaan jaksa edes yrittää "pitää puoliani". Annan mennä miehen vähättelyt toisesta korvasta ulos ja puhisen mielessäni vaan että v...un kusipää, ukko.

Mies on isossa yrityksessä talousjohtaja, minä olen lääkäri ;)

Eli joillakin puoliso on herännyt arvostamaan, joillakin ongelmaan auttaa itsepetos, ja jotkut tunnistavat ongelman mutta yrittävät sietää sitä :-D. Kiitän tähänastisia.