Lue keskustelun säännöt.
Tunteidenhallintani on 8-vuotiaan tasolla
21.03.2019 |
Olen siis 40-vuotias äiti-ihminen ja häpeän (mm.) sitä, että tunteidenhallintani on tosiaan noin 8-vuotiaan tasolla. Kiihdyn nopeasti nollasta sataan ja saatan äyskiä ja huutaa. Olen ilmeisesti jotenkin vajaa. Haluaisin olla tasainen ja tasapainoinen, keskustella asioista provosoitumatta, mutta en vaan osaa. Mieheni onneksi on siinäkin asiassa taitava. Tiedän kyllä, että saan paljon arvostelua niskaani, mutta olisiko teillä ihan konkreettisia ideoita ja neuvoja asiaan? Myös kohtalotoverit saavat ilmoittautua.
Kommentit (24)
Minullekin tapahtuu samaa, mutta vain harvoin. En usko että tunteita voi oikeastaan hallita, mutta käytöstäni voin yleensä kontrolloida. Aina se ei jostain syystä onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ihan auttanut mindfulness ja meditointi. Siiis tunne-elämän tasolla kiihdyn edelleen nollasta sataan kuten ennenkin, mutta nykyään pystyn katselemaan sitä kuin ulkopuolelta, ja valitsemaan tietoisesti, minkä tunteiden mukaan käyttäydyn ja minkä en. Esim. jos minua raivostuttaa, voin vain todeta että raivostuttaa, ja olla näyttämättä sitä mitenkään ulospäin, kun taas ennen meditaatioharrastusta raivoa seurasi automaattisesti huutaminen, ja jälkeenpäin sitten hävetti.
Jooga/meditointijarjoitukset n. 30 min päivässä 8 viikon ajan muuttavat aivoja pysyvästi. Hitsi kun en muista mikä tutkimus tuo oli, mutta siis joogakin menee meditoinnista. Pääasia, että rauhoittunut ja tyhjennät mielesi.
Minua on ainakin auttanut, helpotti stressiä, mikä vähensi stressaavia tilanteita (kun ei tarvinnut stressata syyllisyyden tunteista kun ei enää tullut stressaantuneena rähjättyä läheskään niin paljon), keskittymiskyky parani, itsetunto nousi. Siitä lähti positiivinen kierre, josta ovat hyötyneet myös kaikki ympärilläni, etenkin perhe. En ole uskaltanut lopettaa tuon 8 viikon jälkeen, sillä en halua koskaan palata entiseen pahoinvointiin.
Lisäksi sain ensimmäistä kertaa elämässäni kiinteät pakarat eikä selkä prakaa!
Ns. sisäinen lapsesi on kokenut jotain traumaattista ja silloin biologisesti aikuinen ihminen saattaa triggeröityä asioista, jotka saavat hänet taantumaan lapsen käytökseen. Tämän käytöksesi alkusyy on lapsuudessasi. Tärkeintä on ettet syyllistä ja häpeä käytöstäsi, sillä se ei paranna sitä, vaan alat analysoimaan itsäsi, mikä on se tilanne jossa taannut.