Lue keskustelun säännöt.
Vanhemmat ihan eri linjoilla kasvatuksesta - Mitä tehdä?!
01.04.2013 |
Mieheni ja minä olemme ihan eri linjoilla kasvatuksesta emmekä löydä mitään järkevää tapaa keskustella asiasta, joka on päässyt riitautumaan. Ehdotuksia miten voisimme ratkoa asiaa? Ihan jotain konkreettisia välineitä?? (ei auta sanoa vaan että "puhukaa" kun emme löydä yhteistä "kieltä" keskustella asiasta.)
Entä miten oppia elämään sen asian kanssa, että teemme asioita kovin eri lailla ja noudatamme erilaisia periaatteita. Menevätkö lapset ihan sekaisin?
Onko kukaan ollut tässä tilanteessa ja saanut sitä jotenkin parannettua?
Kommentit (12)
No jos lukisitte yhdessä kirjaa lasten kehityksestä, miettisitte mikä on teidän lapsillenne paras ja koitatte sopia kompromissista. Kaikkein kauheinta lapsen kannalta on jos isällä ja äidillä on eri säännöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko lapset päiväkodissa? Ottakaa siellä asia puheeksi. Pyytäkää vaikkapa ylimääräistä keskusteluaikaa asian tiimoilta. Toinen ja varmasti parempi vaihtoehto on ottaa yhteyttä perheneuvolaan.
Tuntuu et kaikkein kauheinta lapset kannalta on kyllä jos jompikumpi vanhempi ei rakasta heitä, huolehdi heistä tai vetäytyy kasvatuksesta ja siitä ei meillä ole kyse... Mutta varmasti on noin, ettei nuo eri vaatimukset ja seuraamukset ole kovin hyvä juttu lapsille... En vain saa miestä lukemaan mitään kasvatusopuksia. :(
-ap
Voitko antaa vähän esimerkkejä eri mielipiteistä? vähän minkä tasoisista asioista teillä on eri mielipide. Ja sitten myöskin minkä ikäisiä lapset on.
hyvään lopputulokseen kasvatuksessa voi päästä monella eri tapaa. Mutta jos vanhemmilla on hyvin eri säännöt, niin vaikea siimä on mitään auktoriteettia pitää.
Tokaluokkalainen ja kaksi leikki-ikäistä sisarusta. Mm. sellaiset, että millainen käytös on "normaalia" lapsilla, miten hyvää käytöstä voi vaatia. Miehellä on musta epärealistiset odotukset miten lapset toimii, miehen mielestä taas mulla on huono kuri/alhaiset odotukset. Varmaan molemmat on osin oikeassa, osin väärässä. Kuitenkin mies on se, joka uhkaa jatkuvasti eikä sitten pidä uhkauksiaan. Mun mielestä ei kannattaisi joka pikkujutusta alkaa mesoamaan vaan keskittyä eka niihin isoihin juttuihin ja sit pitää niistä kiinni.
Yritän keksiä jotain konkreettisia tilanteita esimerkeiksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onko tuo ihan eri linjoilla olemista? Tuo yllä oleva esimerkki kuulostaa minusta ihan normaalilta pieneltä näkemyserolta. Tai ainakin meillä on myös tuota, että mies takertuu johonkin lillukanvarsiin ja unohtaa suuren kuvion. Älkää kuitenkaan näyttäkö lapsille jos olette eri mieltä asioista, niin ettei lapset hämmenny siitä että kumman mukaan mennään, vaan käytte nuo keskustelut kahdestaan ilman lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.04.2013 klo 00:08"]
No onko tuo ihan eri linjoilla olemista? Tuo yllä oleva esimerkki kuulostaa minusta ihan normaalilta pieneltä näkemyserolta. Tai ainakin meillä on myös tuota, että mies takertuu johonkin lillukanvarsiin ja unohtaa suuren kuvion. Älkää kuitenkaan näyttäkö lapsille jos olette eri mieltä asioista, niin ettei lapset hämmenny siitä että kumman mukaan mennään, vaan käytte nuo keskustelut kahdestaan ilman lapsia.
[/quote]
Kiitos pointistasi!! Mun täytyykin oikein miettiä ollaanko me eri linjoilla siitä, mitä lasten pitää/saa tehdä vai vain siitä mitä tehdään, jos lapset ei tottele tai asiat ei mene kuten me haluttaisiin...
Mut miten toimin, jos mies ojentaa lapsia tavoilla, joita mä en hyväksy tai vaatii ettei puututa johonkin johon mä haluisin puuttua tai puuttuu huomattavasti johonkin, josta mun mielestä ei pitäisi tehdä suurta numeroa? (Ja eri tavoin eri kerroilla...) Milloin puutun kuitenkin tai milloin puolustan lapsia ja milloin annan vaan olla??
Anteeksi, jos kuulostan nyt ihan uusavuttomalta, kivahan se on et mies osallistuu mutta kun itse kasvoin yksinhuoltajan kanssa ja sit vielä mies oli ennen matkahommissa ja mä lähinnä kasvatin lapsia niin olen nyt aika hukassa et miten tää homma saadaankin nyt toimimaan kaksilla tavoilla...
No ei ole muuta tietä kuin keskustelu ja sopiminen. Ei kaikesta tarvitse aina ihan samaa mieltä olla, mutta yhdessä rintamassa pitää seistä. Ei voi toimia toisen ohi ja yli vaan tilanteen päällä ollessa ollaan lapsen suuntaan yksimielisiä ja myöhemmin jutellaan. Meillä menee suht yksiin näkemykset mutta joskus tilanteen jälkeen joudumme juttelemaan ja tarkentamaan. Yhteinen linja pitää olla esim. rangaistuksista ja siitä mistä ne saa. JOs tilanne vie mennessään voi lapsella sanoa että äiti ja isi miettivät yhdessä sopivan rangaistuksen ja se kerrotan siten 5min. päästä - jos siis tilanten sattuessa ei olla yksimielisiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi ei siis ole vaivautunut perehtymään lapsen kehitysvaiheisiin. Tämä on hyvin, hyvin tavallista. Se on itsekästä. Annapa miehesi lukea tämä ketju aluksi.
Itse kasvoin eri linjoilla olevien vanhempien kanssa. Tästä seurasi, että minusta tuli omilla aivoilla ajatteleva ja kykenin jo nuorena näkemään asioissa monta puolta. En kylläkään kunnioittanut enkä kunnioita varsinkaan kohtuuttomampaa vanhemmistani. Ei toki ollut kivaa se ilmpaiiri, ja lapset kyllä usein huomaavat vanhempien peittely-yrityksistä huolimatta erimielisyydet. Kuitenkin sinänsä selvä virheenne voi koitua lapsen hyväksikin osittain.
up