Poikien äidit! Haluatteko edes tavata poikienne tulevia tyttöystäviä?

Tahdoin tavata molemmat ja molempiin miniöihini olen kovin tyytyväinen. Ihan yhtä rakkaita ovat kuin tyttärenikin.

Tuomisia jos haluaa viedä niin sen mukaan mitä anoppikokelaastasi tiedät. Eivät kuitenkaan ole välttämättömiä juttuja. Sen sijaan kaunis käytös, ystävällisyys, avuliaisuus jne tekevät aina positiivisen vaikutuksen.

Haluan, ja varon tuomitsemasta tyttöjä, vaikka olisivat hyvin kaukana siitä mitä itse olisin toivonut pojilleni. Rakkauden kohteet ovat poikieni valintoja ja näkemyksiä, ei ole minun asiani järjestää avioliittoja.

Minua on miniäkokelaissa eniten ihmetyttänyt se, miten he olettavat kotini olevan heidänkin kotinsa, vaikka poika olisi aikaa sitten muuttanut muualle. Jääkaapilla käydään kuin omalla, laatikoita pengotaan ja etsitään jotain, tavaroita halutaan "lainaksi" jne. Minulle riittävät ihan ystävälliset hieman etäiset välit. Itselleen ne pojat puolisoa etsii, ei minulle.

Olisi se nyt kauheaa että poika ei toisi miniäehdokasta edes näytille, kyllä olisi kasvatus mennyt pieleen.

Haluan tutustua tuleviin miniöihin ja toivon, ettei minusta tule hirmuanoppia.

Minulla on 3 poikaa, kaikki tosin vielä ihan pieniä, ettei tyttöystäviä tule kysymykseen vielä moooneen vuoteen :D Alle kouluikäisiä kaikki :)

  Mutta tokihan minä haluan sitten nähdä tyttöystävät :) Itse en arvostele kirjaa kannen perusteella, joten minua ei ainakaan tarvitsisi pelätä, että tuomitsen ennen kuin tunnen.

Voi ne tuoda poikaystäviäkin näytille. :)

minulla on vain yksi poika ja ihan kivoja tyttöjä tuo on tuonut näytille. Kovin erilainen on tämä nykyinen kuin minä mutta ihan kivasti sen kanssa on juttuun tultu, hassulta tuntuisi jos toisi tuliaisia, kaksi köyhää opiskelijaa kun ovat. Meillä saa olla myös kuin kotonaan vaikka poika on jo aikoja sitten muuttanut kotoa.

[quote author="Vierailija" time="01.04.2013 klo 19:22"]

minulla on vain yksi poika ja ihan kivoja tyttöjä tuo on tuonut näytille. Kovin erilainen on tämä nykyinen kuin minä mutta ihan kivasti sen kanssa on juttuun tultu, hassulta tuntuisi jos toisi tuliaisia, kaksi köyhää opiskelijaa kun ovat. Meillä saa olla myös kuin kotonaan vaikka poika on jo aikoja sitten muuttanut kotoa.

[/quote]

Meillä sama juttu. Minä olen myös pojalla kuin kotonani, voin mennä sinne koska tahansa omilla avaimilla. Käyn täyttämässä jääkaapin ja saatan vaikka vaihtaa verhot, jos olen löytänyt jotkut kivat, jotka ei sovi meille. Yhteinenhän se koti pojan kanssa on samalla tavoin kuin tämä, jossa minä asun.

Mulla on ihana miniä ja hän on ollut "yksi tytöistä" jo 11 vuotta - siitä saakka kun oli 17v. Tuossa tuo on kasvanut perheeseen omien tytärten rinnalla:D Ja päinvastoin, poikani on otettu sydämellisesti vastaan miniän perheeseen missä on pelkkiä tyttöjä omasta takaa:)

No HUH HUH!

"Meillä sama juttu. Minä olen myös pojalla kuin kotonani, voin mennä sinne koska tahansa omilla avaimilla. Käyn täyttämässä jääkaapin ja saatan vaikka vaihtaa verhot, jos olen löytänyt jotkut kivat, jotka ei sovi meille. Yhteinenhän se koti pojan kanssa on samalla tavoin kuin tämä, jossa minä asun."

Mun ei tulisi tällainen mieleenkään! Seurustelin nuorena yhden miehen kanssa, jonka äiti pinkoili aikuisen poikansa perässä ja juuri niitä verhoja vaihtelemassa. Täytyy sanoa, ettei niitä miniäkokelaita sellaisella menolla juuri eteen satu - ei yksikään järkevä nainen kestä että aikuista miestä paapoo äiti.

Kun meidän pojat muuttaa omilleen, saavat kaiken tuen mihin venytään ja pystytään, mutta mitään en lähde tuputtamaan enkä IKINÄ, siis KOSKAAN, kohtele aikuisen poikani kotia kuin omanani. Eihän se ole mies eikä mikään, joka ei omaa kotiaan osaa huoltaa ja pitää yllä ihan omin voimin ja taidoin!