Voi että surettaa 10-vuotiaan pojan puolesta, kun ei ole kavereita.
Paras ystävä ehdotti että pidetään taukoa! Miten voi olla lapset noin törkeitä?! Mitään riitaa heillä ei keskenään ole tai muutakaan, yksi kolmas kyllä sekoittaa pakkaa aika voimakkaasti. Pojat ovat olleet kavereita jo tarhasta asti ja nyt sitten tällaista.
Muistan kyllä itse samasta asiasta kärsineeni, mutta kuvittelin että tytöillä se on enemmän tuollaista kaksistaan oloa. Osaa ne pojatkin näköjään :(
Kommentit (8)
[quote author="Vierailija" time="01.04.2013 klo 14:44"]
Paras ystävä ehdotti että pidetään taukoa! Miten voi olla lapset noin törkeitä?! Mitään riitaa heillä ei keskenään ole tai muutakaan, yksi kolmas kyllä sekoittaa pakkaa aika voimakkaasti. Pojat ovat olleet kavereita jo tarhasta asti ja nyt sitten tällaista.
Muistan kyllä itse samasta asiasta kärsineeni, mutta kuvittelin että tytöillä se on enemmän tuollaista kaksistaan oloa. Osaa ne pojatkin näköjään :(
[/quote]
Poikasi vaikuttaa näin nopealla analyysilla todella takertuvalta tapaukselta. Ei se ystävyyssuhteissa ( eikä kyllä parisuhteissa tai muissakaan ruhteissa) mene sillä tavalla, että kun olet kerran jonkun kanssa olemaan ryhtynyt, se tarkoittaa, että loppuelämäsi olet vastuussa sen toisen sosiaalisesta elämästä.
EI 10-vuotiaan pojan ole tarkoitus olla toisen ihmisen koko sosiaalinen elämä. Ja muidenkin kanssa saa olla ystävä. Ja itse saa tutustua muihinkin.
Mun keskimmäinen poika on tosi kova takertumaan aina yhteen kaveriin kerrallaan, mutta olen tietoisesti tehnyt paljon töitä sen eteen, että lapsi oppisi laajentamaan sosiaalista piiriään, ja hyväksymääån sen, että sillä parhaalla kaverilla saa ja pitääkin olla myös muita kavereita.
[quote author="Vierailija" time="01.04.2013 klo 14:49"]
Miksi pojalla on vain yksi kaveri?
[/quote]On hänellä sellaisia tuttaviakin, ja nyt on tässä pääsiäisen pyhinä soiteltu kaikki mahdolliset luokka- yms. kaverit läpi eikä kenellekään sovi olla. Olen jo monta vuotta toitottanut ettei yhden varassa kannata olla vaan luoda suhteita muihinkin poikiin, ja jonkin verran niitä onkin, mutta ei näköjään tarpeeksi :( ap
Onpas täällä ikäviä ihmisiä taas vastailemassa. Oiskohan näillä kivittäjillä taas krapula vai ukkonsa taas vieraissa?
Mun veljellä ei ollut yhtään kaveria n. 9-13-vuotiaana. Ihan normaali sosiaalinen aikuinen siitä kuitenkin tuli.
[/quote]
On hänellä sellaisia tuttaviakin, ja nyt on tässä pääsiäisen pyhinä soiteltu kaikki mahdolliset luokka- yms. kaverit läpi eikä kenellekään sovi olla.
[/quote]
Pääsiäispyhät voi olla aika hankala aika löytää kavereita, kun monet on varmaan sukuloimassa, mökillä tai kotona on vieraita.
Tosi kurjaa tuollainen. Voisitko sinä auttaa näiden kavereiden saannissa esim. sellaisella, että järjestäisitte leffa illan jossa pääsisivät tutustumaan ja tarjolla olisi pientä purtavaa? Näin olemme itsekin tehneet, kun omalla lapsella oli vaikeuksia saada kavereita ja kavereita oli ehkä 1-2 (suurin osa luokkalaisista oli samassa päiväkodissa ja omani kotihoidossa ja vähän vieroksuivat "ylimääräistä" aluksi koulussa). Ainakin meillä on auttanut ja noihin ei kummosta tarvitse järkätä.
Onko asia varmasti lapselle ongelma? Tuli vaan mieleeni, koska meillä on kaksi poikaa, joista toisella olisi varmasti kymmeniä kavereita eikä arastele soitella ja lähestyä uusiakaan kavereita. Toisella taas on juuri kaksi hyvää kaveria, eikä aina jaksa heitäkään, vaan olisi mieluummin yksin. Huvitti kun kiirastorstai-iltana perheen kanssa ravintolassa käynnin jälkeen sanoi, että olipa kiva ilta kun oltiin vaan perheen kesken... Eikä meillä silti ihan joka päivä vieraita käy.
Kaikki eivät ole ihan yhtä sosiaalisia, ja sekin pitäisi hyväksyä.
Miksi pojalla on vain yksi kaveri?