Lue keskustelun säännöt.
Mitä kaverimies oikein meinaa
20.03.2019 |
Ollaan tunnettu jo monta vuotta. Kummallekaan ei ole tullut mitään romanttisia tunteita toista kohtaan tai ei ainakaan ole ollut puhetta siitä. Suhteemme on aina ollut semmoinen että voidaan halailla pitkään, nukkua lusikassa saman peiton alla, jakaa henkilökohtaiset asiat toisillemme, kirjoitella tuhmia viestejä...
Jokin aika sitten kysyin puoliksi huumorilla että pannaanko, johon mies vastasi että kyllä muuten mutta hän yrittää saada erään toisen naisen kanssa vakavaa suhdetta aikaan ettei ole ehkä hyvä sekoittaa pakkaa. Ymmärsin tämän kyllä, mutta kun hän seuraavan kerran tuli yöksi luokseni niin päädyttiin harrastamaan seksiä useammankin kerran. Mies oli se joka teki ensimmäisen "aloitteen" (halusi nukkua niin että halaamme toisiamme) ja minä sitten jatkoin siitä. Jännintä siinä oli että se oli paljon muutakin kuin itse aktia. Oli silittelyä, koskettelua, läheisyyttä. Eikä kaduttanut kumpaakaan. Muistutin vielä siitä toisesta naisesta ja vastaus oli luokkaa "ai niin, hups" eikä asiasta sen enempää puhuttu.
Seuraavina päivinä kun viestiteltiin niin kuulemma kelpaisi uudestaankin. Onko tämä yleistäkin miesten keskuudessa? Voiko kaveria panna kaverimielessä? Outoa oli myös se ettei se tuntunut yhtään oudolta. Ja en ole kysynyt asiasta mieheltä, vielä.
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Nykynuorisosta en tiedä sillä minun nuoruudestani on jo jonkun aikaa. Ja on meillä toki joitan yhteisiä asioita mutta jotenkaan en vain näe itseäni hänen kumppaninaan. Vaikka mistä sitä koskaan tietää.
Yhdessä fwb-suhteessa olin kauan sitten ja se oli juuri sitä että hengailtiin kavereina ja pantiin. Tämän kanssa ollaan vaan hengailtu kavereina, tähän pisteeseen saakka.
Miten hommat päättyi kaverin kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja jos mies alkaakin seurustelemaan niin tottakai nämä panemiset loppuu, mutta ystävyys jatkuu. Eikä hän varmaan ensimmäisenä mene uudelle kumppanilleen huutelemaan että hei panin mun kaveria.
Ei, mutta sitten kun se tulee ilmi, on piru irti!
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä tässä fwb-kuviossa yhtä asiaa: tulevat kumppanit.
Kaverit on sellaisia henkilöitä, jotka hengailee vapaa-ajalla. Musta olisi kiva, jos poikaystäväni ei olisi hengaillut naispuolisten kavereidensa vahingossa, vaikka lopettaisikin sen osan kaveruudesta suhteeseen ryhtyessä. Kyllä se jotenkin vaivaa, mutta nykynuoret kai on niin avoimia että tuollainen kun on pakko hyväksyä?
No nyt kun otit puheeksi niin kyllä se vaivaa aikalailla, kun vaimollani tulee jatkuvasti pilke silmäkulmassa olevia tummahipiäisiä miehiä kyselemään että "mitä sinä, miten menee siitä on aikaa kun nähtiin ;)" oikein kunnon virne ja killuva pilke silmäkulmassa, ja näitä on ainakin parikymmentä tullut. Aina hän ei olevinaan muista ikinä nähneensäkään noita, mutta sanovat hänen nimensä usein.
Olen kyllä miettinyt suhteen järkevyyttä. Ei hän ikinä kertonut tästä, mutta paljastui kun muutettiin takaisin kaupunkiin jossa hän ennen oli pitkään asunut.
Monillahan nämä fwb-tyypit pysyy ihan kaverina kun vakava suhde alkaa, he hengailaa vapaa-ajalla yhä ja mistä sitä tietää milloin ne naiskentelee kun kerta aiemminkin ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jos mies alkaakin seurustelemaan niin tottakai nämä panemiset loppuu, mutta ystävyys jatkuu. Eikä hän varmaan ensimmäisenä mene uudelle kumppanilleen huutelemaan että hei panin mun kaveria.
Ei, mutta sitten kun se tulee ilmi, on piru irti!
Naisilla, ja ehkä miehilläkin on kykyä huomata tällaisia asioita, vaikkei niistä niin kerrottaisikaan. Sitä loukkaavampaa se on, jos ei asiasta viitsitä mainita kumppanille, mutta erilaisia viboja on havaittavissa ilmasta.
Mites kun itse rakastut ja haluat vakiintua eikä kumppanisi hyväksyisi "kaveruuttanne"? Valehteletko päin naamaa vai kunnioitatko suhdetta enemmän kuin säätöä?
Harvassa on ne ihmiset jotka ovat niin avaramielisiä että tuommonen on ok.
Multa ainakin on aina tuommoiset kaverit tippunut kokonaan kelkasta kun olen suhteeseen alkanut. Ei vaan kiinnosta ja haluan keskittyä kumppaniini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykynuorisosta en tiedä sillä minun nuoruudestani on jo jonkun aikaa. Ja on meillä toki joitan yhteisiä asioita mutta jotenkaan en vain näe itseäni hänen kumppaninaan. Vaikka mistä sitä koskaan tietää.
Yhdessä fwb-suhteessa olin kauan sitten ja se oli juuri sitä että hengailtiin kavereina ja pantiin. Tämän kanssa ollaan vaan hengailtu kavereina, tähän pisteeseen saakka.
Miten hommat päättyi kaverin kanssa?
Itse aloin seurustelemaan ja hän muutti töiden perässä toiselle paikkakunnalle
Vierailija kirjoitti:
Mites kun itse rakastut ja haluat vakiintua eikä kumppanisi hyväksyisi "kaveruuttanne"? Valehteletko päin naamaa vai kunnioitatko suhdetta enemmän kuin säätöä?
Harvassa on ne ihmiset jotka ovat niin avaramielisiä että tuommonen on ok.
Multa ainakin on aina tuommoiset kaverit tippunut kokonaan kelkasta kun olen suhteeseen alkanut. Ei vaan kiinnosta ja haluan keskittyä kumppaniini.
No tuo on vähän sama jos joku ei hyväksyisi sitä, että on väleissä exänsä kanssa. Vaikka lasten takia tai muuten vaan. Jos rakastuisin johonkin mieheen niin en minä silloin kenestäkään muusta kiinnostu. Ja kyllä itse voin hyväksyä sen että tuleva kumppani on väleissä entisten tyttöystävien ja (pano)kavereiden kanssa. Ehkä olen sitten avaramielinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykynuorisosta en tiedä sillä minun nuoruudestani on jo jonkun aikaa. Ja on meillä toki joitan yhteisiä asioita mutta jotenkaan en vain näe itseäni hänen kumppaninaan. Vaikka mistä sitä koskaan tietää.
Yhdessä fwb-suhteessa olin kauan sitten ja se oli juuri sitä että hengailtiin kavereina ja pantiin. Tämän kanssa ollaan vaan hengailtu kavereina, tähän pisteeseen saakka.
Miten hommat päättyi kaverin kanssa?
Itse aloin seurustelemaan ja hän muutti töiden perässä toiselle paikkakunnalle
Harvoin ratkeaa noin kätevästi :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites kun itse rakastut ja haluat vakiintua eikä kumppanisi hyväksyisi "kaveruuttanne"? Valehteletko päin naamaa vai kunnioitatko suhdetta enemmän kuin säätöä?
Harvassa on ne ihmiset jotka ovat niin avaramielisiä että tuommonen on ok.
Multa ainakin on aina tuommoiset kaverit tippunut kokonaan kelkasta kun olen suhteeseen alkanut. Ei vaan kiinnosta ja haluan keskittyä kumppaniini.No tuo on vähän sama jos joku ei hyväksyisi sitä, että on väleissä exänsä kanssa. Vaikka lasten takia tai muuten vaan. Jos rakastuisin johonkin mieheen niin en minä silloin kenestäkään muusta kiinnostu. Ja kyllä itse voin hyväksyä sen että tuleva kumppani on väleissä entisten tyttöystävien ja (pano)kavereiden kanssa. Ehkä olen sitten avaramielinen.
Ot, mutta miksi se on sinulle ok?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä tässä fwb-kuviossa yhtä asiaa: tulevat kumppanit.
Kaverit on sellaisia henkilöitä, jotka hengailee vapaa-ajalla. Musta olisi kiva, jos poikaystäväni ei olisi hengaillut naispuolisten kavereidensa vahingossa, vaikka lopettaisikin sen osan kaveruudesta suhteeseen ryhtyessä. Kyllä se jotenkin vaivaa, mutta nykynuoret kai on niin avoimia että tuollainen kun on pakko hyväksyä?No nyt kun otit puheeksi niin kyllä se vaivaa aikalailla, kun vaimollani tulee jatkuvasti pilke silmäkulmassa olevia tummahipiäisiä miehiä kyselemään että "mitä sinä, miten menee siitä on aikaa kun nähtiin ;)" oikein kunnon virne ja killuva pilke silmäkulmassa, ja näitä on ainakin parikymmentä tullut. Aina hän ei olevinaan muista ikinä nähneensäkään noita, mutta sanovat hänen nimensä usein.
Olen kyllä miettinyt suhteen järkevyyttä. Ei hän ikinä kertonut tästä, mutta paljastui kun muutettiin takaisin kaupunkiin jossa hän ennen oli pitkään asunut.
Monillahan nämä fwb-tyypit pysyy ihan kaverina kun vakava suhde alkaa, he hengailaa vapaa-ajalla yhä ja mistä sitä tietää milloin ne naiskentelee kun kerta aiemminkin ovat.
Ja sinä olet edelleen tuollaisen vaimon kanssa? Taidat olla melkoinen cuck.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä tässä fwb-kuviossa yhtä asiaa: tulevat kumppanit.
Kaverit on sellaisia henkilöitä, jotka hengailee vapaa-ajalla. Musta olisi kiva, jos poikaystäväni ei olisi hengaillut naispuolisten kavereidensa vahingossa, vaikka lopettaisikin sen osan kaveruudesta suhteeseen ryhtyessä. Kyllä se jotenkin vaivaa, mutta nykynuoret kai on niin avoimia että tuollainen kun on pakko hyväksyä?
Ei panokaverit ole mitään oikeita kavereita, joiden kanssa voisi olla kuten muiden kavereiden kanssa. Ne ovat vain seksiin. Mielestäni tuossa on hyväksikäytön makua ainakin miehen puolelta. Aloittaja tulee tässä häviämään, ellei itse löydä aikaisemmin seurustelukumppania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites kun itse rakastut ja haluat vakiintua eikä kumppanisi hyväksyisi "kaveruuttanne"? Valehteletko päin naamaa vai kunnioitatko suhdetta enemmän kuin säätöä?
Harvassa on ne ihmiset jotka ovat niin avaramielisiä että tuommonen on ok.
Multa ainakin on aina tuommoiset kaverit tippunut kokonaan kelkasta kun olen suhteeseen alkanut. Ei vaan kiinnosta ja haluan keskittyä kumppaniini.No tuo on vähän sama jos joku ei hyväksyisi sitä, että on väleissä exänsä kanssa. Vaikka lasten takia tai muuten vaan. Jos rakastuisin johonkin mieheen niin en minä silloin kenestäkään muusta kiinnostu. Ja kyllä itse voin hyväksyä sen että tuleva kumppani on väleissä entisten tyttöystävien ja (pano)kavereiden kanssa. Ehkä olen sitten avaramielinen.
Ot, mutta miksi se on sinulle ok?
En tiedä. Jos oletan että tulevalla kumppanillani olisi samanlainen tilanne eli hänelläkin hyvä kaveri, jota käynyt ehkä joskus panemassa, niin luulen että ihan yhtä lailla hänkin haluaa pysyä tähän kaveriin väleissä vaikka alkaisikin seurustelemaan.
Jokainen käyttää läheisiään jollain tapaa hyväksi. Jos molemmat halusi seksiä niin ei siinä mitään hyväksikäyttöä tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sipilä varmaan lusikassa Irakilaisten kanssa miettii vaaliteemoja. En tiedä miksi tuli mieleen, mutta kai se milleniaaleihin kontaktin otto nykyään vaatii erikoisia keinoja.
Ei tuo ole ollut alun alkaenkaan kaverisuhde jos on lähetelty pikkutuhmia viestejä ja nukuttu lusikassa. Vai milloin olet viimeksi nukkunut naispuolisen ystävän kanssa lusikassa?
Mulla on läheisiäkin ystäviä toisesta sukupuolesta, mutta en ole ikinä ollut heidän kanssaan liian lähekkäin tai puhunut tuhmia. Ilmassa on enemmänkin sellaista sielujen kohtaamista, eikä seksuaalista tai fyysistä. Ajattelenkin, että ystävyyssuhteeni miespuolisiin ovat todennäköisesti loppuelämänsuhteita, kun taas esim. puoliso voi vaihtua (toivottavasti ei hänkään).
Mutta teillä on selkeästi ollut pientä flirttiä koko ajan ja silloin se menee mielestäni eri kategoriaan kuin ystävyys.
Ja jos mies alkaakin seurustelemaan niin tottakai nämä panemiset loppuu, mutta ystävyys jatkuu. Eikä hän varmaan ensimmäisenä mene uudelle kumppanilleen huutelemaan että hei panin mun kaveria.