Avioero - mitä tapahtuu, jos osoite on kuitenkin sama? Entä jos omaisuutta ei jaa?

Ei se ero edellytä mitään muuta tekemään. Asioista on hyvä vaan sopia, ettei tule myöhemmin sanomista.

Öh. ..tottakai kuka vaan saa asua kenen kanssa haluaa. Vaikka exänsä kanssa. Samoin saat omistaa mitä vaan kenen kanssa vaan haluat. Ei ole olemassa mitään eropoliisia, joka tutkisi, kuka asuu kenenkin kanssa.

"Voi kuitenkin käydä niin, että jompi kumpi haluaa jossain vaiheessa sitoutua uuteen ihmiseen ja mennä vaikka kihloihin, vaikkei asuisikaan kihlatun kanssa yhdessä. Sehän olisi varmaan mahdotonta, kun olisi vielä muodollisesti naimisissa?"

Siis, jos te otatte avioeron ja olette virallisesti eronneet, niin miten ihmeessä te olisitte vielä "muodollisesti naimisissa"? Ei ex-aviopuolisonsa kanssa asuminen tarkoita että avioliitto jatkuisi jotenkin.

Eikä toisen kanssa kihlautumiseen ole minkäänlaista estettä, tietenkään.

Ainoa mikä kannattaisi hoitaa kuntoon, on ositus. Teette yhteisymmärryksessä paperin jossa sanotaan että ositus on tehty, ja alle kummankin allekirjoitukset. Kannattaa hoitaa tämä pois heti, ettei jää roikkumaan ja aiheuta ongelmia ehkä vuosikymmeniä myöhemmin.

Osituksesta tarvitaan jonkinlainen dokumentti ennen perunkirjoitusta tai tulee sotkua.

En ole ihan varma, mutta eihän omaisuutta jaeta, jos ei jompikumpi sitä vaadi? Eikä kukaan teitä pakota asuntoanne myymään, korjatkaa toki joku, jos olen väärässä.

Vierailija kirjoitti:

Osituksesta tarvitaan jonkinlainen dokumentti ennen perunkirjoitusta tai tulee sotkua.

Ei ositusta ole mikään pakko tehdä. Voi jatkaa niin että kumpikin pitää oman omaisuutensa ja se mikä on yhteistä säilyy yhteisenä. Eihän yhteisen asunnon omistaminen edellytä naimisissa olemista, aika moni avoparikin omistaa asunnon yhdessä.

Eli ap. voi jatkaa käytännön järjestelyjen puolesta ihan nykyiseen malliin vaikka olisivat eronneet. Toki heidät edelleen katsotaan avopariksi ja siinä voi olla viranomaisille selittämistä että ei ole pariskunta vaikka on yhteistä omaisuutta ja asutaan yhdessä.

Kiitos asiallisista vastauksista! Odotin kuraa niskaan ja kunnolla.

En ole kuullut muiden päätyneen tämän tyyppisiin ratkaisuihin. Hyvä kuulla, että näinkin voi siis toimia. Tilanne voi toki muuttua, mutta nyt tuntuisi molemmista hyvältä ratkaisulta. Täytyy varmaan sitten täyttää avioeropaperit. ap

mites hoitelet orgasmit itelles jos ex on samoissa tiloissa ja haluat hieman tiukempaa pesää

Vierailija kirjoitti:

Eli ap. voi jatkaa käytännön järjestelyjen puolesta ihan nykyiseen malliin vaikka olisivat eronneet. Toki heidät edelleen katsotaan avopariksi ja siinä voi olla viranomaisille selittämistä että ei ole pariskunta vaikka on yhteistä omaisuutta ja asutaan yhdessä.

Mitä ihmeen selittämistä? Ei viranomaisia kiinnosta tuo pätkääkään eikä ole mitään lakia joka estäisi tuon.

Se on sitten eri asia jos aletaan jotain yhteiskunnan tukia hakemaan, silloin tuolla luonnollisesti on paljonkin merkitystä.

Tuossa tule ongelmia vain, jos haluaa uuden kumppanin. Harva varmaan haluaisi aloittaa seurustelun uuden tuttavuuden kanssa, joka asuu vielä eksän kanssa yhdessä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ositusta ole mikään pakko tehdä. Voi jatkaa niin että kumpikin pitää oman omaisuutensa ja se mikä on yhteistä säilyy yhteisenä.

Jos erotaan virallisesti avioliitosta niin ositus on todella järkevää hoitaa kuntoon mahdollisimman pikaisesti. Ongelmia voi tulla paljon myöhemmin jos se on laiminlyöty.

Isäni kuoli muutama vuosi sitten. Hän oli ollut nuoruudessaan naimissa muutaman vuoden Erosta oli jo ainakin 40 vuotta. Ex-vaimo elää vielä. Molemmat olivat nuoria ja köyhiä mennessään naimisiin, ja myös erotessaan. Eivät he mitään ositusta miettineet kun mitään ei ollut.

Perunkirjoitusvaiheessa tuli todellinen ongelma kun oikeusavustaja alkoi kysellä ensimmäisen avioliiton osituksesta, ja siitä miten todistetaan että se on aikanaan tehty. Sitten selvitysten jälkeen suostui laittamaan perukirjaan että ositus on "käytännössä tehty" silloin 40 vuotta sitten.

Pahimmassa tapauksessa ex-vaimo olisi pitänyt sotkea perunkirjoitukseen ja hänenkin omaisuutensa merkitä perukirjaan.

Tekisin osituksen papereineen. Silti voitte jäädä yhdessä asumaan. Ositus tehdään kuitenkin joskus ja sitä helpompi mitä nopeammin.

Homma kariutuu heti siinä vaiheessa, kun toisella tai jommallakummalla alkaa tehdä mieli muita. Ei kai kukaan täysijärkinen ihminen ala tapailla sellaista, joka asuu exänsä kanssa. Mutta jos yhteiselo sujuu nyt, niin ei ksi siinä mitään. Kyllä sitä pois ehtii muuttaa myöhemminkin, kun sen aika on ja siltä tuntuu.

Niin, tuo voisi olla uuden seurustelukumppanin vaikea ymmärtää, että exä on tosiaan exä, jos asuu samassa kämpässä. Itsekin suhtautuisin suurella epäilyksellä.

Enpä tullut ajatelleeksi tuotakaan, että viranomaiset laskisivat avopariksi, mutta niihän se toki on. Kelahan kuulemma on muutenkin "parittanut" ihmisiä, jotka asuvat yhdessä.

Mitä ositus mahtaisi tässä kohtaa merkitä, kun asunto on velkainen ja tulot molemmilla pienet? Jos velka laitettaisiin puoliksi, pienituloisempi ei välttämättä saisi riittävästi lainaa, eikä toinenkaan kykenisi lunastamaan toista pois. Silloinhan asunto olisi kuitenkin pakko myydä? ap

Luin kommenttisi uudelleen ja yksi asia pitää muistaa: jos toinen ostaa toisenkin puolikkaan asunnosta ja osuutensa myynyt asuu siinä sen jälkeen maksaen exälleen vuokraa, vuokra on verotettavaa tuloa. Eli tämän, joka omistaa asunnon kokonaan, on huolehdittava, että tulee maksaneeksi exältään saamistaan vuokrista verot. Pääsääntöisesti Suomessa ei ihmisten elämästä ole kiinnostunut muut viranomaiset kuin verottaja. 

Vierailija kirjoitti:

Niin, tuo voisi olla uuden seurustelukumppanin vaikea ymmärtää, että exä on tosiaan exä, jos asuu samassa kämpässä. Itsekin suhtautuisin suurella epäilyksellä.

Enpä tullut ajatelleeksi tuotakaan, että viranomaiset laskisivat avopariksi, mutta niihän se toki on. Kelahan kuulemma on muutenkin "parittanut" ihmisiä, jotka asuvat yhdessä.

Mitä ositus mahtaisi tässä kohtaa merkitä, kun asunto on velkainen ja tulot molemmilla pienet? Jos velka laitettaisiin puoliksi, pienituloisempi ei välttämättä saisi riittävästi lainaa, eikä toinenkaan kykenisi lunastamaan toista pois. Silloinhan asunto olisi kuitenkin pakko myydä? ap

Oletan, että asunto omistetaan nyt jollakin omistussuhteella (50/50 tai vaikka 30/70). Se pysyy ennallaan, ei tarvitse muuttaa sitä mitenkään, eikä toista lunastaa pois. Omistatte asunnon edelleen yhdessä. Maksatte lainaa kuten ennenkin.

Tehkää osituspaperi, johon kirjaatte oman omaisuutenne ja yhteisen omaisuutenne, ja sen osalta omistussuhteet. Allekirjoitukset ja todistajat, "ositus" tehty.

Asunnon myyntiä voi miettiä sitten, kun haluatte siitä muuttaa erillenne. Olette siihen mennessä jo lyhentäneet asuntoa jonkin verran, niin voi jäädä pankille velan maksun jälkeen jotain käteenkin.

KELA katsoo teidät aina avopariksi samassa asunnossa, vaikka teillä olisi uusi kumppani, koska olette aiemmin olleet naimisissa. Ei ole edes väliä, jos olisitte toisen kanssa kihloissa, koska se ei ole laillisesti mitään.