Lue keskustelun säännöt.
Miksi isovanhemmat ei saisi ottaa lapsenlapsia kylään?
30.03.2013 |
Miksi muka lapsi ei saisi kyläillä isovanhemman luona, kun kerta isovanhemmat ja lapsikin siitä nauttii?
Kyllä minusta on ainakin mukavaa, että meidän lapsilla on sellaiset isovanhemmat, jotka haluavat olla lapsenlapsien elämässä mukana ja ihan itse pyytävät lasta yökylään. Onko se nyt niin väärin?
Kommentit (55)
[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 16:21"]
Mulla on paljon hauskempaa lastenlasten kanssa, kun vanhemmat eivät ole mukana. Tunnelma on läheisempi, kun saamme touhuta ilman vanhempien "kontrollia". Ja teemme ihan tavallisia asioita.
[/quote]
Kaikilla isovanhemmilla on. Ja kaikilla lapsilla. Tietyntyyppiset "äidit" vain eivät siedä ajatusta että joku muukin "leikkii heidän lelullaan" (eli näkevät lapsensa omistamanaan esineenä, ei ihmisarvon ja kunnioituksen ansaitsevana yksilönä).
Oikeille äideille se ei tietenkään ole ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset heijastava jotain omia traumojaan toisten tilanteisiin. Jos joku sanoo ottavansa lapsenlapset kylään viikoksi niin joillekin täällä se automaattisesti tarkoittaa että vanhemmat haluavat lomaa lapsistaan. Parin päivän "loma" voi joskus tehdä vanhemmalle hyvääkin ja myös vanhempien parisuhteelle kun saa aikaa toisilleen. Ja kun täällä paasataan pääsiäisestä jonain perheen yhteisenä lomana, kaikille meille se ei ole automaattisesti vapaata töistä, vaikka lapselle se hoidosta/koulusta vapaata onkin.
Ihanaa kun on isovanhempia jotka mielellään ottavat lapsenlapsen kylään pariksi yöksi ja haluavat luoda vahvat siteet tähän. Eikä se muuten sulje pois sitä etteikö isovanhempien luokse mentaisi joskus porukalla, joskus vain kahvittelemaan ja joskus pidemmäksikin aikaa.
Veljeni kanssa vietimme lapsena kesälomilla paljon aikaa isovanhempien kanssa maalla vanhempien tehdessä töitä. Toinen vaihtoehto olisi ollut hoitoon meneminen työpäivien ajaksi. Niin ja äitini oli kyllä kotona kanssamme koko hoitovapaan, eli he eivät todellakaan "hylänneet" meitä hoitoon täiden tieltä heti kun oli mahdollista (ei sillä en minä sitäkään tuomitse jos lapset laitetaan aikaisessa vaiheessa päiväkotiin, jokaisen perheen on löydettävä ne itselleen sopivat järjestelyt). Vanhemmat tulivat poikkeuksetta aina viikonlopuiksi ja omien lomiensa ajaksi toki myös mökille, jossa myös isovanhemmat pyörivät koko kesän. Viikolla soittelimme kuulumisia päivittäin. Ikinä ei tuntunut siltä etteivätkö vanhemmat rakastaisi, mutta minulla on myös isovanhemmat jotka silloin lapsena olivat minulle ihan yhtälailla perhettä ja luotin heihin kaikessa. Kesät olivat ihanaa aikaa kun sai uida ja leikkiä luonnossa, kerätä isoisän kanssa marjoja ja käydä kalassa. Olen aina asunut Helsigissä joten minusta tuntuu että opin noiden kesien aikana paljon luonnosta, eläimistä yms.
Nyt isovanhempani ovat minulle hyvin rakkaita, ja soittelen heille edelleen lähes viikottain ja yritän ehtiä käymään aina silloin tällöin (vanhempani käyvät edelleen viikottain sunnuntaikahvilla heidän luonaan). Mutta niin ovat vanhempanikin jotka ovat aina läsnä jos tarvitsen apua ja voin mennä vanhemmilleni koska vain käymään; olen aina tervetullut. Ylipäätänsä minusta tuntuu siltä että minulla on hyvä tukiverkosto joka on varmasti tukena jos itselleni rakentamani elämä alkaisi rakoilemaan.Siltä tuntui silloinkin kun asuin vuosia ulkomailla ja näin perhettäni pari kertaa vuodessa. Itse en epäröi hetkeäkään antaa vanhempieni silloin tällöin auttaa lastenhoidossa. En toki lähde lomalle ilman lapsiani, mutta jos lapsilla on lomaa ja meillä ei, mikseivät he voisi viettää silloin aikaa isovanhemmillaan? Ja vietämme toki myös kaikki yhdessä aikaa, arki ei toki anna siihen niin paljon mahdollisuuksia kuin ehkä olisi mukavaa.
Enemmän minua harmittaa jos isovanhempia ei kiinnosta yhtään vanhempien auttaminen lastenhoidossa. Toki omia eläkevuosia ei tarvitse kokonaan viettää kaitsemalla pieniä lapsia, mutta on tässäkin asiassa välimuotoja. Samoin harmittaa kun ihmisillä ei ole aikaa huolehtia omista isovanhemmistaan/vanhemmistaan näiden kaivatessa apua. Nyt isovanhempieni ollessa hyvin vanhoja tuntuu heistä huolehtiminen meidän perheessämme täysin luonnolliselta. He ovat huolehtineet meistä ja nyt on meidän vuoromme.
Äläpäs nyt yleistä. Joillain isovanhemmilla on sentään lapsiinsa niin hyvät välit, että heillä on ihan oikeasti hauskaa kun oma tyttö/poika tulee lapsien kanssa kylään.
Jo sinun vanhempasi eivät nauti sinun seurasta, vaan pelkästään lastesi, älä yleistä. Kaikilla ei ole huonot välit vanhempiinsa.
[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 16:24"]
[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 16:21"]
Mulla on paljon hauskempaa lastenlasten kanssa, kun vanhemmat eivät ole mukana. Tunnelma on läheisempi, kun saamme touhuta ilman vanhempien "kontrollia". Ja teemme ihan tavallisia asioita.
[/quote]
Kaikilla isovanhemmilla on. Ja kaikilla lapsilla. Tietyntyyppiset "äidit" vain eivät siedä ajatusta että joku muukin "leikkii heidän lelullaan" (eli näkevät lapsensa omistamanaan esineenä, ei ihmisarvon ja kunnioituksen ansaitsevana yksilönä).
Oikeille äideille se ei tietenkään ole ongelma.
[/quote]
Ja sinun mielestä ainoa keino pitää vanhempiinsa läheiset välit on se, että sinun vanhemmat hoitaa sinun lapsia.
Voi jeesus, mitä yleistystä taas aihevapaalla.
Oikeassa elämässä näkee tosi paljon isovanhempia, jotka ovat uupuneita ja haluaisivat levätä, mutta on pakko katsoa lapsenlapsia, koska muuten menee välit poikkia.
Nuorten parien kun pitää päästä parin viikon päästä bilettämään synnytyksestä ja hoitamaan parisuhdetta joka kuukausi.
Ja kyllä kuule se lastenlasten hoitaminen ei todellakaan takaa mitään hoito-optiota, kun tulet vanhaksi.
[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 16:40"]
Ihmiset heijastava jotain omia traumojaan toisten tilanteisiin. Jos joku sanoo ottavansa lapsenlapset kylään viikoksi niin joillekin täällä se automaattisesti tarkoittaa että vanhemmat haluavat lomaa lapsistaan. Parin päivän "loma" voi joskus tehdä vanhemmalle hyvääkin ja myös vanhempien parisuhteelle kun saa aikaa toisilleen. Ja kun täällä paasataan pääsiäisestä jonain perheen yhteisenä lomana, kaikille meille se ei ole automaattisesti vapaata töistä, vaikka lapselle se hoidosta/koulusta vapaata onkin.
Ihanaa kun on isovanhempia jotka mielellään ottavat lapsenlapsen kylään pariksi yöksi ja haluavat luoda vahvat siteet tähän. Eikä se muuten sulje pois sitä etteikö isovanhempien luokse mentaisi joskus porukalla, joskus vain kahvittelemaan ja joskus pidemmäksikin aikaa.
Veljeni kanssa vietimme lapsena kesälomilla paljon aikaa isovanhempien kanssa maalla vanhempien tehdessä töitä. Toinen vaihtoehto olisi ollut hoitoon meneminen työpäivien ajaksi. Niin ja äitini oli kyllä kotona kanssamme koko hoitovapaan, eli he eivät todellakaan "hylänneet" meitä hoitoon täiden tieltä heti kun oli mahdollista (ei sillä en minä sitäkään tuomitse jos lapset laitetaan aikaisessa vaiheessa päiväkotiin, jokaisen perheen on löydettävä ne itselleen sopivat järjestelyt). Vanhemmat tulivat poikkeuksetta aina viikonlopuiksi ja omien lomiensa ajaksi toki myös mökille, jossa myös isovanhemmat pyörivät koko kesän. Viikolla soittelimme kuulumisia päivittäin. Ikinä ei tuntunut siltä etteivätkö vanhemmat rakastaisi, mutta minulla on myös isovanhemmat jotka silloin lapsena olivat minulle ihan yhtälailla perhettä ja luotin heihin kaikessa. Kesät olivat ihanaa aikaa kun sai uida ja leikkiä luonnossa, kerätä isoisän kanssa marjoja ja käydä kalassa. Olen aina asunut Helsigissä joten minusta tuntuu että opin noiden kesien aikana paljon luonnosta, eläimistä yms.
Nyt isovanhempani ovat minulle hyvin rakkaita, ja soittelen heille edelleen lähes viikottain ja yritän ehtiä käymään aina silloin tällöin (vanhempani käyvät edelleen viikottain sunnuntaikahvilla heidän luonaan). Mutta niin ovat vanhempanikin jotka ovat aina läsnä jos tarvitsen apua ja voin mennä vanhemmilleni koska vain käymään; olen aina tervetullut. Ylipäätänsä minusta tuntuu siltä että minulla on hyvä tukiverkosto joka on varmasti tukena jos itselleni rakentamani elämä alkaisi rakoilemaan.Siltä tuntui silloinkin kun asuin vuosia ulkomailla ja näin perhettäni pari kertaa vuodessa. Itse en epäröi hetkeäkään antaa vanhempieni silloin tällöin auttaa lastenhoidossa. En toki lähde lomalle ilman lapsiani, mutta jos lapsilla on lomaa ja meillä ei, mikseivät he voisi viettää silloin aikaa isovanhemmillaan? Ja vietämme toki myös kaikki yhdessä aikaa, arki ei toki anna siihen niin paljon mahdollisuuksia kuin ehkä olisi mukavaa.
Enemmän minua harmittaa jos isovanhempia ei kiinnosta yhtään vanhempien auttaminen lastenhoidossa. Toki omia eläkevuosia ei tarvitse kokonaan viettää kaitsemalla pieniä lapsia, mutta on tässäkin asiassa välimuotoja. Samoin harmittaa kun ihmisillä ei ole aikaa huolehtia omista isovanhemmistaan/vanhemmistaan näiden kaivatessa apua. Nyt isovanhempieni ollessa hyvin vanhoja tuntuu heistä huolehtiminen meidän perheessämme täysin luonnolliselta. He ovat huolehtineet meistä ja nyt on meidän vuoromme.
[/quote]
Nykyajan isovanhemmat ovat niin itsekkäitä, että matkustelevat mieluummin lomilla, kuin auttaisivat lapsiaan ja hoitaisivat lapsenlapsia. Samoin pistävät rahat niihin golf-osakkeisiin ja ulkomaan loma-osakkeisiin. Nekin rahat olisi tarpeellisia lapsiperheen härdellissä.
Hienoa, jos vielä löytyy isovanhempia, jotka haluaa maksaa lapsilleen ennakkoperintöjä ja auttaa ja ottavat lomiensa ajaksi lapsenlapset hoitoon, eivätkä itsekkäästi vain ajattele omaa napaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, mutta onneksi vanhempani haluavat silloin tällöin hoitaa lapsiani. Ja tuo silloin tällöin ei tarkoita kerran viikossa tai edes kuukaudessa, vaan esimerkiksi jos joudun olemaan pääsiäisen aikaan töissä ovat vanhempani huolehtineet lapsistani ja kaikki heistä ovat olleet innoissaan yökyläilystä. Vanhempani ovat toki vielä aika nuoria, yli 80-vuotiaille isovanhemmilleni lapseni eivät mene hoitoon vaan siellä käymme vain perheenä viettämässä yhteistä aikaa.
Enkä tarkoitakaan että mikään takaa hoito-optiota mihinkään, kerroin vain miten asiat meillä sujuu ja meillä äitini vanhemmista pidetään koko perheen voimin huolta. Tuntuu hassulta kun täällä heti tuomitaan kun koko perhe huolehtii toisistaan. Ymmärrän että kaikilla ei ole mahdollisuuksia samaan, enkä tuomitse isovanhempia jotka eivät halua olla lapsenlikkoja 24/7, mutta jos minut tuomitaan bilettäjä-äidiksi jos (ei sylivauva-ikäiset) lapseni ovat joskus isovanhemmilla hoidossa kun olemme mieheni kanssa töissä ja sitten kehtaamme viettää sen illan kahdestaan tai vaikka kutsumalla pari kaveria illalliselle, on sekin väärin.
[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 16:45"]
Ja sinun mielestä ainoa keino pitää vanhempiinsa läheiset välit on se, että sinun vanhemmat hoitaa sinun lapsia.
Voi jeesus, mitä yleistystä taas aihevapaalla.
Oikeassa elämässä näkee tosi paljon isovanhempia, jotka ovat uupuneita ja haluaisivat levätä, mutta on pakko katsoa lapsenlapsia, koska muuten menee välit poikkia.
Nuorten parien kun pitää päästä parin viikon päästä bilettämään synnytyksestä ja hoitamaan parisuhdetta joka kuukausi.
Ja kyllä kuule se lastenlasten hoitaminen ei todellakaan takaa mitään hoito-optiota, kun tulet vanhaksi.
[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 16:40"]
Ihmiset heijastava jotain omia traumojaan toisten tilanteisiin. Jos joku sanoo ottavansa lapsenlapset kylään viikoksi niin joillekin täällä se automaattisesti tarkoittaa että vanhemmat haluavat lomaa lapsistaan. Parin päivän "loma" voi joskus tehdä vanhemmalle hyvääkin ja myös vanhempien parisuhteelle kun saa aikaa toisilleen. Ja kun täällä paasataan pääsiäisestä jonain perheen yhteisenä lomana, kaikille meille se ei ole automaattisesti vapaata töistä, vaikka lapselle se hoidosta/koulusta vapaata onkin.
Ihanaa kun on isovanhempia jotka mielellään ottavat lapsenlapsen kylään pariksi yöksi ja haluavat luoda vahvat siteet tähän. Eikä se muuten sulje pois sitä etteikö isovanhempien luokse mentaisi joskus porukalla, joskus vain kahvittelemaan ja joskus pidemmäksikin aikaa.
Veljeni kanssa vietimme lapsena kesälomilla paljon aikaa isovanhempien kanssa maalla vanhempien tehdessä töitä. Toinen vaihtoehto olisi ollut hoitoon meneminen työpäivien ajaksi. Niin ja äitini oli kyllä kotona kanssamme koko hoitovapaan, eli he eivät todellakaan "hylänneet" meitä hoitoon täiden tieltä heti kun oli mahdollista (ei sillä en minä sitäkään tuomitse jos lapset laitetaan aikaisessa vaiheessa päiväkotiin, jokaisen perheen on löydettävä ne itselleen sopivat järjestelyt). Vanhemmat tulivat poikkeuksetta aina viikonlopuiksi ja omien lomiensa ajaksi toki myös mökille, jossa myös isovanhemmat pyörivät koko kesän. Viikolla soittelimme kuulumisia päivittäin. Ikinä ei tuntunut siltä etteivätkö vanhemmat rakastaisi, mutta minulla on myös isovanhemmat jotka silloin lapsena olivat minulle ihan yhtälailla perhettä ja luotin heihin kaikessa. Kesät olivat ihanaa aikaa kun sai uida ja leikkiä luonnossa, kerätä isoisän kanssa marjoja ja käydä kalassa. Olen aina asunut Helsigissä joten minusta tuntuu että opin noiden kesien aikana paljon luonnosta, eläimistä yms.
Nyt isovanhempani ovat minulle hyvin rakkaita, ja soittelen heille edelleen lähes viikottain ja yritän ehtiä käymään aina silloin tällöin (vanhempani käyvät edelleen viikottain sunnuntaikahvilla heidän luonaan). Mutta niin ovat vanhempanikin jotka ovat aina läsnä jos tarvitsen apua ja voin mennä vanhemmilleni koska vain käymään; olen aina tervetullut. Ylipäätänsä minusta tuntuu siltä että minulla on hyvä tukiverkosto joka on varmasti tukena jos itselleni rakentamani elämä alkaisi rakoilemaan.Siltä tuntui silloinkin kun asuin vuosia ulkomailla ja näin perhettäni pari kertaa vuodessa. Itse en epäröi hetkeäkään antaa vanhempieni silloin tällöin auttaa lastenhoidossa. En toki lähde lomalle ilman lapsiani, mutta jos lapsilla on lomaa ja meillä ei, mikseivät he voisi viettää silloin aikaa isovanhemmillaan? Ja vietämme toki myös kaikki yhdessä aikaa, arki ei toki anna siihen niin paljon mahdollisuuksia kuin ehkä olisi mukavaa.
Enemmän minua harmittaa jos isovanhempia ei kiinnosta yhtään vanhempien auttaminen lastenhoidossa. Toki omia eläkevuosia ei tarvitse kokonaan viettää kaitsemalla pieniä lapsia, mutta on tässäkin asiassa välimuotoja. Samoin harmittaa kun ihmisillä ei ole aikaa huolehtia omista isovanhemmistaan/vanhemmistaan näiden kaivatessa apua. Nyt isovanhempieni ollessa hyvin vanhoja tuntuu heistä huolehtiminen meidän perheessämme täysin luonnolliselta. He ovat huolehtineet meistä ja nyt on meidän vuoromme.
[/quote]
[/quote]
Tilanteita todella on monenlaisia.
Meillä lapset eivät mene yksin isovanhemmille hoitoon. Koin oman lapsuuteni turvattomaksi, vanhemmat käyttivät paljon henkistä väkivaltaa. En uskalla päästää lapsia sinne yksin, koska muistan kyllä miten vanhempien sisarusteni lapset olivat kerran meillä hoidossa kun olin itse lapsi, ja heitä toruttiin ja moitittiin koko ajan, kun isovanhempien järjestämät "aktiviteetit" eivät saaneetkaan loputonta kiittelyä ja kehumista - ihan kuin 6- ja 7-v olisivat jotenkin voineet ymmärtää, että heidän pitää olla loputtoman kiitollisia siitä, että ovat päässeet ihan isovanhempien luokse maalle kylään. Eivät tulleet toista kertaa ilman vanhempiaan.
Tämän lisäksi vanhempani ovat itse tulleet vanhoiksi, tajuamatta sitäkään. He eivät todellakaan jaksaisi kahta vilkasta pikkulasta, jotka tarvitsevat sen päivittäisen perushuollon: ulkoilua, kaksi lämmintä ateriaa ja riittävästi unta. Tiedän, että he yrittäisivät pärjätä samoilla ruokailuilla kun keskenään ollessaan, eivätkä ota lasten tarpeita ollenkaan huomioon. Vienkin yleensä omat ruoat mukana, kun menemme kylään. Käymme siellä kyllä yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmillani on 4 lasta ja näillä yhteensä 12 lapsenlasta. Samalla kertaa äiti ei tietenkään jaksa kaikkia ottaa luokseen, joten joka viikonlopulle olisi tulossa 3 kpl 4 kk - 11v ikäistä, jos äiti siis ottaisi lapsenlapsia tasaisesti kerran kuussa luokseen.
Kuka yli 60v sitä jaksaisi? Viikolla töissä, viikonloput lastenlasten kanssa.
Jos ei vanhemmat itse jaksa lastensa kanssa, miksi isovanhempien pitäisi jaksaa? Heilläkin olisi työnsä ja harrastuksensa ja ystävänsä.
Onneksi meillä äiti on ilmoittanut, että ei ota ketään yökylään. Tasapuolisesti. Kokonaisina perheinä saa tulla käymään, 3-4 tunniksi voi tulla yksinään "hoitoon", mutta ei viikonlopuksi ilman vanhempia. Joku raja isovanhempien hyväksikäytälläkin!
[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 16:58"]
Vanhemmillani on 4 lasta ja näillä yhteensä 12 lapsenlasta. Samalla kertaa äiti ei tietenkään jaksa kaikkia ottaa luokseen, joten joka viikonlopulle olisi tulossa 3 kpl 4 kk - 11v ikäistä, jos äiti siis ottaisi lapsenlapsia tasaisesti kerran kuussa luokseen.
Kuka yli 60v sitä jaksaisi? Viikolla töissä, viikonloput lastenlasten kanssa.
Jos ei vanhemmat itse jaksa lastensa kanssa, miksi isovanhempien pitäisi jaksaa? Heilläkin olisi työnsä ja harrastuksensa ja ystävänsä.
Onneksi meillä äiti on ilmoittanut, että ei ota ketään yökylään. Tasapuolisesti. Kokonaisina perheinä saa tulla käymään, 3-4 tunniksi voi tulla yksinään "hoitoon", mutta ei viikonlopuksi ilman vanhempia. Joku raja isovanhempien hyväksikäytälläkin!
[/quote]
Viipaleita-blogin Sadulla on 9 lastenlasta, joita pitää jokaista vähintään yhden yön viikossa luonaan , päivähoitamisten ohella. Vastaavasti hänellä ja miehellään on yksi täysin lapseton vuorokausi per viikko - vaikka ovat pikkulasten vanhempia.
Ihailen tuollaista vastavuoroisuutta, etenkin kun näkyy selvästi, että siitä kaikki nauttivat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
28 oli vastaus 26:le, lainaukset menivät vain mönkään.
[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 16:57"]
Ei, mutta onneksi vanhempani haluavat silloin tällöin hoitaa lapsiani. Ja tuo silloin tällöin ei tarkoita kerran viikossa tai edes kuukaudessa, vaan esimerkiksi jos joudun olemaan pääsiäisen aikaan töissä ovat vanhempani huolehtineet lapsistani ja kaikki heistä ovat olleet innoissaan yökyläilystä. Vanhempani ovat toki vielä aika nuoria, yli 80-vuotiaille isovanhemmilleni lapseni eivät mene hoitoon vaan siellä käymme vain perheenä viettämässä yhteistä aikaa.
Enkä tarkoitakaan että mikään takaa hoito-optiota mihinkään, kerroin vain miten asiat meillä sujuu ja meillä äitini vanhemmista pidetään koko perheen voimin huolta. Tuntuu hassulta kun täällä heti tuomitaan kun koko perhe huolehtii toisistaan. Ymmärrän että kaikilla ei ole mahdollisuuksia samaan, enkä tuomitse isovanhempia jotka eivät halua olla lapsenlikkoja 24/7, mutta jos minut tuomitaan bilettäjä-äidiksi jos (ei sylivauva-ikäiset) lapseni ovat joskus isovanhemmilla hoidossa kun olemme mieheni kanssa töissä ja sitten kehtaamme viettää sen illan kahdestaan tai vaikka kutsumalla pari kaveria illalliselle, on sekin väärin.
[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 16:45"]
Ja sinun mielestä ainoa keino pitää vanhempiinsa läheiset välit on se, että sinun vanhemmat hoitaa sinun lapsia.
Voi jeesus, mitä yleistystä taas aihevapaalla.
Oikeassa elämässä näkee tosi paljon isovanhempia, jotka ovat uupuneita ja haluaisivat levätä, mutta on pakko katsoa lapsenlapsia, koska muuten menee välit poikkia.
Nuorten parien kun pitää päästä parin viikon päästä bilettämään synnytyksestä ja hoitamaan parisuhdetta joka kuukausi.
Ja kyllä kuule se lastenlasten hoitaminen ei todellakaan takaa mitään hoito-optiota, kun tulet vanhaksi.
[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 16:40"]
Ihmiset heijastava jotain omia traumojaan toisten tilanteisiin. Jos joku sanoo ottavansa lapsenlapset kylään viikoksi niin joillekin täällä se automaattisesti tarkoittaa että vanhemmat haluavat lomaa lapsistaan. Parin päivän "loma" voi joskus tehdä vanhemmalle hyvääkin ja myös vanhempien parisuhteelle kun saa aikaa toisilleen. Ja kun täällä paasataan pääsiäisestä jonain perheen yhteisenä lomana, kaikille meille se ei ole automaattisesti vapaata töistä, vaikka lapselle se hoidosta/koulusta vapaata onkin.
Ihanaa kun on isovanhempia jotka mielellään ottavat lapsenlapsen kylään pariksi yöksi ja haluavat luoda vahvat siteet tähän. Eikä se muuten sulje pois sitä etteikö isovanhempien luokse mentaisi joskus porukalla, joskus vain kahvittelemaan ja joskus pidemmäksikin aikaa.
Veljeni kanssa vietimme lapsena kesälomilla paljon aikaa isovanhempien kanssa maalla vanhempien tehdessä töitä. Toinen vaihtoehto olisi ollut hoitoon meneminen työpäivien ajaksi. Niin ja äitini oli kyllä kotona kanssamme koko hoitovapaan, eli he eivät todellakaan "hylänneet" meitä hoitoon täiden tieltä heti kun oli mahdollista (ei sillä en minä sitäkään tuomitse jos lapset laitetaan aikaisessa vaiheessa päiväkotiin, jokaisen perheen on löydettävä ne itselleen sopivat järjestelyt). Vanhemmat tulivat poikkeuksetta aina viikonlopuiksi ja omien lomiensa ajaksi toki myös mökille, jossa myös isovanhemmat pyörivät koko kesän. Viikolla soittelimme kuulumisia päivittäin. Ikinä ei tuntunut siltä etteivätkö vanhemmat rakastaisi, mutta minulla on myös isovanhemmat jotka silloin lapsena olivat minulle ihan yhtälailla perhettä ja luotin heihin kaikessa. Kesät olivat ihanaa aikaa kun sai uida ja leikkiä luonnossa, kerätä isoisän kanssa marjoja ja käydä kalassa. Olen aina asunut Helsigissä joten minusta tuntuu että opin noiden kesien aikana paljon luonnosta, eläimistä yms.
Nyt isovanhempani ovat minulle hyvin rakkaita, ja soittelen heille edelleen lähes viikottain ja yritän ehtiä käymään aina silloin tällöin (vanhempani käyvät edelleen viikottain sunnuntaikahvilla heidän luonaan). Mutta niin ovat vanhempanikin jotka ovat aina läsnä jos tarvitsen apua ja voin mennä vanhemmilleni koska vain käymään; olen aina tervetullut. Ylipäätänsä minusta tuntuu siltä että minulla on hyvä tukiverkosto joka on varmasti tukena jos itselleni rakentamani elämä alkaisi rakoilemaan.Siltä tuntui silloinkin kun asuin vuosia ulkomailla ja näin perhettäni pari kertaa vuodessa. Itse en epäröi hetkeäkään antaa vanhempieni silloin tällöin auttaa lastenhoidossa. En toki lähde lomalle ilman lapsiani, mutta jos lapsilla on lomaa ja meillä ei, mikseivät he voisi viettää silloin aikaa isovanhemmillaan? Ja vietämme toki myös kaikki yhdessä aikaa, arki ei toki anna siihen niin paljon mahdollisuuksia kuin ehkä olisi mukavaa.
Enemmän minua harmittaa jos isovanhempia ei kiinnosta yhtään vanhempien auttaminen lastenhoidossa. Toki omia eläkevuosia ei tarvitse kokonaan viettää kaitsemalla pieniä lapsia, mutta on tässäkin asiassa välimuotoja. Samoin harmittaa kun ihmisillä ei ole aikaa huolehtia omista isovanhemmistaan/vanhemmistaan näiden kaivatessa apua. Nyt isovanhempieni ollessa hyvin vanhoja tuntuu heistä huolehtiminen meidän perheessämme täysin luonnolliselta. He ovat huolehtineet meistä ja nyt on meidän vuoromme.
[/quote]
[/quote]
[/quote]
Ehkä tähän vaikuttaa ne monet tarinat, mitä olen täältä lukenut.
Eli joku sisaruksista hoidattaa koko ajan lapsiaan vanhemmillaan. Toiset sisarukset eivät saa lapsiaan koskaan isovanhemmilleen, koska isovanhemmat väsyvät tästä yhden pompottamisesta. Ja yleensä se, kenen lapsia hoidetaan, on sen sisarussarjan heikoin lenkki. Reppana, joka ei pärjää. Häntä joudutaan auttamaan ja annetaan rahaa ja hoitoapua.
Mutta kun ne vanhemmat tulee vanhoiksi, niin se eniten apua saanut piupaut välittää. Yleensä ne vanhemmat hoitaa se sisarus, joka on tunnollinen ja pärjännyt ilman apua ja hoitanut omat asiansa.
Siksi minulle ainakin tulee hyväksikäytön maku suuhun, kun luen täälläkin, kuinka monen mielestä ainoa keino pitää isovanhempiin yhteyttä on heivata lapsenlapset ovelle ja painua sidukkatölkkiä tsuppailemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aaveemammat odottavat, että totta kai heidän äitinsä jaksaa hoitaa ne kaikki 12 lapsenlasta.
Jotkut eivät tajua sitä, että heidän vanhempansa vanhenevat ja eivätkä jaksa enää niin paljon. Ollaan raivona, jos ei saa lapsia hoitoon joka viikonloppu. Vaikka niitä lapsenlapsia olisi muillakin sisaruksilla.
Minulla käy isovanhemmat joskus sääliksi. Ja meillä ei todellakaan vielä lapsia vanhemmille hoitoon heidän vapaapäivinään. Jos minä kaipaan lepoa vapaapäivinä, niin miksi ei 63vuotia äitini sitä kaipaisi.
[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 16:58"]
Vanhemmillani on 4 lasta ja näillä yhteensä 12 lapsenlasta. Samalla kertaa äiti ei tietenkään jaksa kaikkia ottaa luokseen, joten joka viikonlopulle olisi tulossa 3 kpl 4 kk - 11v ikäistä, jos äiti siis ottaisi lapsenlapsia tasaisesti kerran kuussa luokseen.
Kuka yli 60v sitä jaksaisi? Viikolla töissä, viikonloput lastenlasten kanssa.
Jos ei vanhemmat itse jaksa lastensa kanssa, miksi isovanhempien pitäisi jaksaa? Heilläkin olisi työnsä ja harrastuksensa ja ystävänsä.
Onneksi meillä äiti on ilmoittanut, että ei ota ketään yökylään. Tasapuolisesti. Kokonaisina perheinä saa tulla käymään, 3-4 tunniksi voi tulla yksinään "hoitoon", mutta ei viikonlopuksi ilman vanhempia. Joku raja isovanhempien hyväksikäytälläkin!
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 17:05"]
Aaveemammat odottavat, että totta kai heidän äitinsä jaksaa hoitaa ne kaikki 12 lapsenlasta.
Jotkut eivät tajua sitä, että heidän vanhempansa vanhenevat ja eivätkä jaksa enää niin paljon. Ollaan raivona, jos ei saa lapsia hoitoon joka viikonloppu. Vaikka niitä lapsenlapsia olisi muillakin sisaruksilla.
Minulla käy isovanhemmat joskus sääliksi. Ja meillä ei todellakaan vielä lapsia vanhemmille hoitoon heidän vapaapäivinään. Jos minä kaipaan lepoa vapaapäivinä, niin miksi ei 63vuotia äitini sitä kaipaisi.
[/quote]
Onneksi lapseni kunniottavat minua vielä niin paljon, että eivät päätä puolestani mitä "kaipaan" vaan kysyvät ja saatuaan vastauksen, ilomielin suovat minulle lapsenlapsetkin hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 17:02"]
[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 16:57"]
Ei, mutta onneksi vanhempani haluavat silloin tällöin hoitaa lapsiani. Ja tuo silloin tällöin ei tarkoita kerran viikossa tai edes kuukaudessa, vaan esimerkiksi jos joudun olemaan pääsiäisen aikaan töissä ovat vanhempani huolehtineet lapsistani ja kaikki heistä ovat olleet innoissaan yökyläilystä. Vanhempani ovat toki vielä aika nuoria, yli 80-vuotiaille isovanhemmilleni lapseni eivät mene hoitoon vaan siellä käymme vain perheenä viettämässä yhteistä aikaa.
Enkä tarkoitakaan että mikään takaa hoito-optiota mihinkään, kerroin vain miten asiat meillä sujuu ja meillä äitini vanhemmista pidetään koko perheen voimin huolta. Tuntuu hassulta kun täällä heti tuomitaan kun koko perhe huolehtii toisistaan. Ymmärrän että kaikilla ei ole mahdollisuuksia samaan, enkä tuomitse isovanhempia jotka eivät halua olla lapsenlikkoja 24/7, mutta jos minut tuomitaan bilettäjä-äidiksi jos (ei sylivauva-ikäiset) lapseni ovat joskus isovanhemmilla hoidossa kun olemme mieheni kanssa töissä ja sitten kehtaamme viettää sen illan kahdestaan tai vaikka kutsumalla pari kaveria illalliselle, on sekin väärin.
[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 16:45"]
Ja sinun mielestä ainoa keino pitää vanhempiinsa läheiset välit on se, että sinun vanhemmat hoitaa sinun lapsia.
Voi jeesus, mitä yleistystä taas aihevapaalla.
Oikeassa elämässä näkee tosi paljon isovanhempia, jotka ovat uupuneita ja haluaisivat levätä, mutta on pakko katsoa lapsenlapsia, koska muuten menee välit poikkia.
Nuorten parien kun pitää päästä parin viikon päästä bilettämään synnytyksestä ja hoitamaan parisuhdetta joka kuukausi.
Ja kyllä kuule se lastenlasten hoitaminen ei todellakaan takaa mitään hoito-optiota, kun tulet vanhaksi.
[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 16:40"]
Ihmiset heijastava jotain omia traumojaan toisten tilanteisiin. Jos joku sanoo ottavansa lapsenlapset kylään viikoksi niin joillekin täällä se automaattisesti tarkoittaa että vanhemmat haluavat lomaa lapsistaan. Parin päivän "loma" voi joskus tehdä vanhemmalle hyvääkin ja myös vanhempien parisuhteelle kun saa aikaa toisilleen. Ja kun täällä paasataan pääsiäisestä jonain perheen yhteisenä lomana, kaikille meille se ei ole automaattisesti vapaata töistä, vaikka lapselle se hoidosta/koulusta vapaata onkin.
Ihanaa kun on isovanhempia jotka mielellään ottavat lapsenlapsen kylään pariksi yöksi ja haluavat luoda vahvat siteet tähän. Eikä se muuten sulje pois sitä etteikö isovanhempien luokse mentaisi joskus porukalla, joskus vain kahvittelemaan ja joskus pidemmäksikin aikaa.
Veljeni kanssa vietimme lapsena kesälomilla paljon aikaa isovanhempien kanssa maalla vanhempien tehdessä töitä. Toinen vaihtoehto olisi ollut hoitoon meneminen työpäivien ajaksi. Niin ja äitini oli kyllä kotona kanssamme koko hoitovapaan, eli he eivät todellakaan "hylänneet" meitä hoitoon täiden tieltä heti kun oli mahdollista (ei sillä en minä sitäkään tuomitse jos lapset laitetaan aikaisessa vaiheessa päiväkotiin, jokaisen perheen on löydettävä ne itselleen sopivat järjestelyt). Vanhemmat tulivat poikkeuksetta aina viikonlopuiksi ja omien lomiensa ajaksi toki myös mökille, jossa myös isovanhemmat pyörivät koko kesän. Viikolla soittelimme kuulumisia päivittäin. Ikinä ei tuntunut siltä etteivätkö vanhemmat rakastaisi, mutta minulla on myös isovanhemmat jotka silloin lapsena olivat minulle ihan yhtälailla perhettä ja luotin heihin kaikessa. Kesät olivat ihanaa aikaa kun sai uida ja leikkiä luonnossa, kerätä isoisän kanssa marjoja ja käydä kalassa. Olen aina asunut Helsigissä joten minusta tuntuu että opin noiden kesien aikana paljon luonnosta, eläimistä yms.
Nyt isovanhempani ovat minulle hyvin rakkaita, ja soittelen heille edelleen lähes viikottain ja yritän ehtiä käymään aina silloin tällöin (vanhempani käyvät edelleen viikottain sunnuntaikahvilla heidän luonaan). Mutta niin ovat vanhempanikin jotka ovat aina läsnä jos tarvitsen apua ja voin mennä vanhemmilleni koska vain käymään; olen aina tervetullut. Ylipäätänsä minusta tuntuu siltä että minulla on hyvä tukiverkosto joka on varmasti tukena jos itselleni rakentamani elämä alkaisi rakoilemaan.Siltä tuntui silloinkin kun asuin vuosia ulkomailla ja näin perhettäni pari kertaa vuodessa. Itse en epäröi hetkeäkään antaa vanhempieni silloin tällöin auttaa lastenhoidossa. En toki lähde lomalle ilman lapsiani, mutta jos lapsilla on lomaa ja meillä ei, mikseivät he voisi viettää silloin aikaa isovanhemmillaan? Ja vietämme toki myös kaikki yhdessä aikaa, arki ei toki anna siihen niin paljon mahdollisuuksia kuin ehkä olisi mukavaa.
Enemmän minua harmittaa jos isovanhempia ei kiinnosta yhtään vanhempien auttaminen lastenhoidossa. Toki omia eläkevuosia ei tarvitse kokonaan viettää kaitsemalla pieniä lapsia, mutta on tässäkin asiassa välimuotoja. Samoin harmittaa kun ihmisillä ei ole aikaa huolehtia omista isovanhemmistaan/vanhemmistaan näiden kaivatessa apua. Nyt isovanhempieni ollessa hyvin vanhoja tuntuu heistä huolehtiminen meidän perheessämme täysin luonnolliselta. He ovat huolehtineet meistä ja nyt on meidän vuoromme.
[/quote]
[/quote]
[/quote]
Ehkä tähän vaikuttaa ne monet tarinat, mitä olen täältä lukenut.
Eli joku sisaruksista hoidattaa koko ajan lapsiaan vanhemmillaan. Toiset sisarukset eivät saa lapsiaan koskaan isovanhemmilleen, koska isovanhemmat väsyvät tästä yhden pompottamisesta. Ja yleensä se, kenen lapsia hoidetaan, on sen sisarussarjan heikoin lenkki. Reppana, joka ei pärjää. Häntä joudutaan auttamaan ja annetaan rahaa ja hoitoapua.
Mutta kun ne vanhemmat tulee vanhoiksi, niin se eniten apua saanut piupaut välittää. Yleensä ne vanhemmat hoitaa se sisarus, joka on tunnollinen ja pärjännyt ilman apua ja hoitanut omat asiansa.
Siksi minulle ainakin tulee hyväksikäytön maku suuhun, kun luen täälläkin, kuinka monen mielestä ainoa keino pitää isovanhempiin yhteyttä on heivata lapsenlapset ovelle ja painua sidukkatölkkiä tsuppailemaan.
[/quote]
Niin, no valitettavasti tuollaisiakin tapauksia on. Mutta se on yleistämistä että kaikkien tilanne olisi sama. Itselläni on vain yksi veli (olemme kaksosia) ja aika tasaisesti me molemmat "käytämme hyväksi" vanhempiamme. Mutta kuten sanoin ei joka viikonloppu, kuukausi jne. Vaan tarpeen tullen. Joskus serkut ovat yhtäaikaa mummolassa, veljelläni on yksi lapsi ja minulla kaksi joten koko katras ei ole järjettömän kokoinen. Ja vanhempamme tykkäävät. Mieheni vanhemmat ovat menehtyneet, joten meidän lapsillamme ei edes ole toisia isovanhempia. Vaikea tietysti sanoa miten käy kun vanhempani ovat niin vanhoja että kaipaavat apuamme, mutta tällä hetkellä minun isovanhempieni hoitoon osallistuu koko perhe. Pääosin toki äitini ja hänen sisarensa. Meillä tämä on onneksi saatu toimimaan.
Harmittaa kun täällä joskus tuomitaan heti vaikka siihen ei olisi mitään syytä. En minäkään ymmärrä lapsien antamista hoitoon joka viikonloppu siideripullojen ja baarireissujen tieltä, mutta ei kaikki joiden vanhemmat osallistuvat sopivissa määrin lasten hoitoon ole automaattisesti surkeita vanhempia.
oi kyllä haluan, että lapsillani on laaja piiri ihmisiä jotka välittävät. Meidän lapset on aika paljon yökylässäkin isovanhemmillaan, tädeillään ja enoillaan. Myös meillä vastaavasti sukulaisten lapset kyläilee. Kesälomatkin hoidetaan niin, että jokaisen lapsi saa väh.2kk loman, siis nekin jotka ovat päiväkodissa. Kyllä se on rikkautta, kun on välittävät ja rakastavat sukulaiset.Olin itekin lapsena mummoloissa viikkoja putkeen ja nautin. Edelleen lämpimät välit heihin. Haluan myös näyttää lapsilleni, että vanhemmillakin on omia menoja ja tarvitsevat omaa aikaa ja tekemistä.Ja kyl tehdään lasten kanssa paljon. En kuitenkaan lähtis esim. viikon ulkomaanmatkalle ilman heitä.
Minua ihan oikeasti ärsyttää nämä mammat, jotka katsoo vain omaa napaa ja hoidattavat niitä lapsiaan vanhemmillaan.
Toki apu on sallittua. Mutta kuten aiemmalla hänen äitinsä hoitaa jo isovanhempia ja lisäksi lapsenlapsia. Olen itse 52v ja töissä on ikuisuuspuheenaihe naisten kiirevuodet. Ei siis ne, joita te luulette elävänne, kun teillä on pienet lapset. Vaan teidän vanhempienne elämä. He, jotka käyvät töissä ja hoitavat omia vanhoja vanhempiaan ja lapsenlapsiaan.
Esim siskoni on aivan burnoutin partaalla. Hoitaa lapsenlapsiaan, koska miniä on "uhannut", että ei lapsenlapsia näy, jos ei mummi hoida. Samaan aikaan äitimme on huonossa kunnossa ja vanha ja tarvitsee apua. Eli minä hoidan nyt omia lapsia ja hoidan äitiäni. Siskoni (joka on minua 8 vuotta vanhempi) on luhistumispisteessä, koska juoksee hoitamassa lapsenlapsia ja yrittää auttaa minua äitimme hoidossa, koska en minäkään pysty ja jaksa kokonaisvastuuta ottamaan äidistämme.
Itse olen tässä tilanteessa ajatellut, että onneksi äitini on kuollut, kun itse saan lapsenlapsia, jos tilanne on omien lasten kanssa sama, että heidän puolisot on sitä mieltä, että minä en saa nähdä lapsenlapsia muuten kuin yöhoitamalla niitä.
Eli miettisitte niiden vanhempienne jaksamista ensin ja sitten vasta niitä hoitohommia. Moni isovanhempi haluaisi nähdä teitä aikuisiakin joskus, eikä vain auton perävalot kun heivaatte lapset yöhoitoon.
Toisten auttaminen on hyväksi, mutta ei hyväksikäyttö
Tämä onkin jännä aihe. Olen huomannut ihmisten olevan mustasukkaisia lapsistaan, vähän ajatuksella "Jos lapsi rakastaa muita kuin minua, se on pois meidän suhteesta.". Itse olen enemmänkin edistänyt kaikin tavoin lasten suhteita muihinkin aikuisiin kuin vaalinut lasta "omanani". Kerran esim. tätini soitti ja kysyi lastani kanssaan jonnekin (n.1v) ja olin jotenkin ajatuksissani ja vastasin, että "onhan se teidänkin lapsi". Tällä lailla tavallaan ajattelenkin, että lapset ovat yhteisiä, vaikka minä olen synnyttänyt ja vastaan/määrään kaikesta kuten ruokavaliosta, menoista, turvallisuudesta, harrastuksista ja hoitovuoroista.
Meillä käy useasti niin, että mummo soittaa lapsen (nyt 4v.) luokseen vaikkapa leipomaan ja lapsi menee. Erityisesti mitään sopimatta mummolavierailu voi venähtää yli vuorokauden mittaiseksi, kun heillä on hauskaa puuhaa. Toisaalta, jos haluan lapsen kanssa mennä jonnekin, haen hänet kotiin tai jos mummo on pullanleivonnan jälkeen "kyllästynyt" tai väsähtynyt, lapsi tulee kotiin. Samoin, jos lapsi ilmaisisi halua tulla kotiin, niin toki sitten heti. Toisaalta joskus voin olla sitä mieltä, että nyt lapsi on ollut niin paljon liikkeellä, että parempi rauhoittua ihan kotosalla ja mummo saa leipoa yksinään. Ennalta sovitusti voi tietysti olla useammankin yön, mutta olen tarkka, ettei lapsi ole putkeen liian monta yötä pois. Hyvin joustavaa siis ja helpottaa tietysti arkeani hurjasti.
Tavallaan lapseni saavat muodostaa melko vapaasti suhteita kaikkiin järkeviin aikuisiin, joihin haluavat. Minä annan rajat, jonka puitteissa toimitaan ja homma on toiminut tosi hienosti. Olen tarkka joistain asioista ja toisissa hoitaja saa mennä oman tapansa mukaan. Lapset ovat kotihoidossa, joten aikaa minun kanssani jää joka tapauksessa riittävästi, vaikka nuohoisivat viikon aikana useammassakin kyläpaikassa tai hoidossa.
Mielestäni tämä on kiva systeemi, joka antaa itselleni mahdollisuuden pieniin reissuihin tai iltamenoihin, kun lapsille on useita vaihtoehtoja, joihin voi mennä hoitoon. Todennäköisyys, että jollekin sopii ottaa lapsi hoitoon, kasvaa, jos hoitajia on useita. Harmi, että monilla ei ole näitä hoitopaikkoja juuri ollenkaan ja sehän sitten väsyttää olla lasten kanssa 24/7.
Toisaalta on aina mahdollista, että vanhemmalle, minullekin, voi joskus tapahtua jotain, jolloin lapsen oloa varmasti helpottaisi, jos on tuttuja sylejä, mihin painaa pään. Koskaan kun ei tiedä mitä tapahtuu.
Varma aaveeperustelu hoidattaa lapsia koko ajan muualla.
En halua sitoa lasta itseeni, vaan antaa mahdollisuuden kiintyä muihinkin ihmisiin, kuin minuun.
Nämä lapset ovat surullisia tapauksia. Joskus olen nähnyt jopa lapsen, joka ei enää edes tiennyt, kuka on hänen äiti, kun niitä tärkeitä aikuisia oli niin paljon.
[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 17:39"]
Tämä onkin jännä aihe. Olen huomannut ihmisten olevan mustasukkaisia lapsistaan, vähän ajatuksella "Jos lapsi rakastaa muita kuin minua, se on pois meidän suhteesta.". Itse olen enemmänkin edistänyt kaikin tavoin lasten suhteita muihinkin aikuisiin kuin vaalinut lasta "omanani". Kerran esim. tätini soitti ja kysyi lastani kanssaan jonnekin (n.1v) ja olin jotenkin ajatuksissani ja vastasin, että "onhan se teidänkin lapsi". Tällä lailla tavallaan ajattelenkin, että lapset ovat yhteisiä, vaikka minä olen synnyttänyt ja vastaan/määrään kaikesta kuten ruokavaliosta, menoista, turvallisuudesta, harrastuksista ja hoitovuoroista.
Meillä käy useasti niin, että mummo soittaa lapsen (nyt 4v.) luokseen vaikkapa leipomaan ja lapsi menee. Erityisesti mitään sopimatta mummolavierailu voi venähtää yli vuorokauden mittaiseksi, kun heillä on hauskaa puuhaa. Toisaalta, jos haluan lapsen kanssa mennä jonnekin, haen hänet kotiin tai jos mummo on pullanleivonnan jälkeen "kyllästynyt" tai väsähtynyt, lapsi tulee kotiin. Samoin, jos lapsi ilmaisisi halua tulla kotiin, niin toki sitten heti. Toisaalta joskus voin olla sitä mieltä, että nyt lapsi on ollut niin paljon liikkeellä, että parempi rauhoittua ihan kotosalla ja mummo saa leipoa yksinään. Ennalta sovitusti voi tietysti olla useammankin yön, mutta olen tarkka, ettei lapsi ole putkeen liian monta yötä pois. Hyvin joustavaa siis ja helpottaa tietysti arkeani hurjasti.
Tavallaan lapseni saavat muodostaa melko vapaasti suhteita kaikkiin järkeviin aikuisiin, joihin haluavat. Minä annan rajat, jonka puitteissa toimitaan ja homma on toiminut tosi hienosti. Olen tarkka joistain asioista ja toisissa hoitaja saa mennä oman tapansa mukaan. Lapset ovat kotihoidossa, joten aikaa minun kanssani jää joka tapauksessa riittävästi, vaikka nuohoisivat viikon aikana useammassakin kyläpaikassa tai hoidossa.
Mielestäni tämä on kiva systeemi, joka antaa itselleni mahdollisuuden pieniin reissuihin tai iltamenoihin, kun lapsille on useita vaihtoehtoja, joihin voi mennä hoitoon. Todennäköisyys, että jollekin sopii ottaa lapsi hoitoon, kasvaa, jos hoitajia on useita. Harmi, että monilla ei ole näitä hoitopaikkoja juuri ollenkaan ja sehän sitten väsyttää olla lasten kanssa 24/7.
Toisaalta on aina mahdollista, että vanhemmalle, minullekin, voi joskus tapahtua jotain, jolloin lapsen oloa varmasti helpottaisi, jos on tuttuja sylejä, mihin painaa pään. Koskaan kun ei tiedä mitä tapahtuu.
[/quote]
Miten olette ajatelleet ratkoa suhteet omiin (tuleviin) lapsen lapsiin?
Onko suhtautuminen edelleen sama? hoitakoon jokainen omansa, muu on hyväksikäyttöä.
Itse ainakin haluaisin, että lapsen lapset voisivat tulla meidän luoksemme, vanhempien kanssa ja ilman. "omiahan" ne lapsen lapsetkin ovat, eivätkä mitään jonkun lapsia.
Se mitä ne vanhemmat sillä hetkellä tekevät on ihan sama, juovat sitten siideriä tai vaan nukkuvat väsymystä pois, ihan sama.
Mulla on paljon hauskempaa lastenlasten kanssa, kun vanhemmat eivät ole mukana. Tunnelma on läheisempi, kun saamme touhuta ilman vanhempien "kontrollia". Ja teemme ihan tavallisia asioita.