Lue keskustelun säännöt.
Miten jotkut uskovaiset uskaltavat ottaa riskin ja jättää seksin aloittamisen vasta avioliittoon?
19.03.2019 |
Siinä piilee riski, ettei seksi toimikaan. Tunnen erään henkilön tai parikunnan joille näin kävi. He aloittivat seksin vasta papin aamenen jälkeen ensimmäisenä hääyönä ja siitä ei meinnannut tulla yhtään mitään. Heillä ei ns. legopalikat natsanneet riittävän hyvin ja harjoittelusta huolimatta homma ei lähtenyt kunnolla toimimaan. Seksistä tuli heille lopulta enemmän suorittamista kuin nautintoa ja päätyivät lopulta avioeroon muutaman vuoden jälkeen.
Itse olen huomannut kahden parisuhteen ja useamman yhden illan kokemuksen kautta, ettei seksi toimi kaikkien kanssa yhtä hyvin. Minusta seksi on parisuhteessa sen verran tärkeä osa-alue että pidän vastuuttomana ja naivina laiminlyödä seksuaalisuuden ja koeajot seksin saralla. Kun avioliittoon päädytään seksin täytyy toimia. Miten itse koet tämän asian, jos uskosi tai arvomaailmasi kieltää ns. esiaviollisen seksin?
Kommentit (52)
Ongelma tässä ilmiössä on myöskin se, että papin aameneen asti nuorten ihmisten kalloon on taottu että seksi on syntiä, seksi on syntiä, seksi on syntiä.... Ja sitten kun pitäisi aloittaa avioelämä ja sen mukana myös seksielämä, moraalisen kelkan kääntäminen ei olekaan niin helppoa: seksi edelleen tuntuu likaiselta ja syntiseltä puuhalta vaikka nyt se on suorastaan aviollinen velvollisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuitenkaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se riippuu ihan näkökulmasta.
Itse en näe seksiä rakastamani ihmisen kanssa riskinä, enkä katastrofina sitä jos se "ei toimi". Sitä voi sitten harjoitella.
Mutta ymmärrän toki heitä jotka eivät halua odottaa.
Vaikka kuinka harjoittelee, niin ei se välttämättä silti toimi. Joidenkin kanssa se vaan toimii ja toisten ei, (vaikka kuinka ois muuten mukava kaveri).
Niin? En edelleenkään pidä sitä riskinä.
Vierailija kirjoitti:
Minua ei ihmetytä se että seksi jätetään vasta avoliittoon. Minua ihmetyttää se, että muutetaan yhteen ja aloitetaan oikea parisuhde vasta aamenen jälkeen. Sitä ennen asutaan erillään ja tapaillaan, ehkä puoli vuotta, sitten mennään kihloihin. Siitä puolen vuoden päästä naimisiin. Ja vasta sitten muutetaan yhteen.
Eli vasta avioliitossa saa tietää, millainen ihminen toinen oikeasti on ja millaista on elää arkea hänen kanssaan.
Ja siinä olet sitten jumissa.
Tämäkin on näkökulmakysymys. Miljoonat ihmiset maapallolla menevät vielä rajummin naimisiin eli järjestettyihin avioliittoihin. Osa heistä on todella onnellisia, osa ei. Yhtälailla sinun mielestäsi lyhyt seurustelu voi päättyä onnettomaan tai onnelliseen liitton.
Ja 15 vuoden seurustelu myös - tunnen parin joka erosi vuodessa avioliitosta seurusteltuaan 20 vuotta. Omat vanhempani taas menivät puolessa vuodessa naimisiin ja 42 vuotta myöhemmin ovat edelleen onnelisesti yhdessä.
Seksihän on käytännössä vapaaehtoista masturbaatiota mutta se toteutetaan toiseen. Eli mikä voisi mennä pieleen?
Jokaisella on oma vastuu omasta orgasmistaan ja molemmat on velvollisia aviovelvollisuuteen silloin kun sormia napsautetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskiksethan jättävät vain yhdynnän avioliittoon.. :D Kyllä ne ennen avioliittoa yleensä harrastavat käsipeliä ja kaikkea muuta paitsi sitä yhdyntää.
Tuo on just niin kaksinaismoralistista eli kakkua ei saa syödä kuin vasta juhlapäivänä, mutta syödään niin ettei päälle päin huomaa raappimalla vaikka kakun koristeita tai reunoja. Tän vuoksi pidän uskovia aika daijuina tän asia kanssa eli voidaan sormettaa ja harrastaa vaikka suuseksiä kunhan ei mennä yhdyntään ja oletetaan että yläkerta on mielissään ja palkitsee.
Henkilökohtaisesti en tee mitään noista. Plus uskoon/kristilliseen teologiaan ei kuulu mitenkään ajatus että Jumala palkitsee avioliittoon odottamisesta.
Olen kuullut uskovien puheista että tähän odotukseen jättää seksi vasta avioliittoon sisältyy Jumalan siunaus. Ei vaan näytä toimivan.
Jumalan siunaus ei tarkoita mitään karkkiautomaattia jossa hyvästä käytöksestä saa palkintoja.
Itse tunnen sekä onnellisia että onnettomasti eronneita uskovaisia pareja. Ei sitä voi etukäteen tietää muuten kuin elämällä. Seksin harrastaminen tai harrastamattomuus ennen hääpäivää ei vaikuta liiton onnellisuuteen tai pituuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sen homman tulisi mennä raamatullisesti: uskovat malttavat ensin odottaa vain ja ainoastaan Jumalan tarkoittamaa puolisoa.
Sitten asenteen tulisi olla se, että luonteiden yhteensopivuus, synkkaaminen, arki ym. menee seksin onnistumisen edelle.
Eli jos seksi ei toimi, niin se ei ole maailmanloppu, kun muutoin on itselle just sopiva puoliso.
Lisäks niinkuin joku sanoi, niin aikaahan uskovilla on opetella. Eikä ei-uskovilla se "seksin testaaminen" näytä takaavan hyvää liittoa...
Mutta valitettavasti uskovat ei nykyisin malta asennoitua em.tavalla, ja siksi seurakunnatkin on täynnä eronneita ja karanneita.
Itselläni on todella huonot kokemukset avioliittoon odottamisesta. Nuorena tein niin uskovaisuuden takia, ja nyt kadun asiaa. En koskaan suosittelisi odottamista omille lapsilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seksihän on käytännössä vapaaehtoista masturbaatiota mutta se toteutetaan toiseen. Eli mikä voisi mennä pieleen?
Jokaisella on oma vastuu omasta orgasmistaan ja molemmat on velvollisia aviovelvollisuuteen silloin kun sormia napsautetaan.
No mutta kummasti kautta historian masturboiminenkin on ollut syntyä josta on tehtävä parannus vai onko tässä kohden tapahtunut löystymistä?
Kaiken avain on sopeutuminen.
Ja aamenen jälkeen mukana on kunnioitus. Ja usein tulee lapsia piankin, joka tietysti muuttaa kuviota.
Kyllähän sen muutenkin vaistoaa toisesta ihmisestä, onko seksuaalista kipinää. Kulttuureissa, joissa seksiä harrastetaan vasta hääyönä, morsiuspari on usein ollut ihastunut toisiinsa ja sitten avioliitto on järjestetty.
Sellaista asiaa, mistä ei tiedä, ei osaa kaivata. Näin voisi ajatella, jos on huono seksielämä, eikä ole parempaa kokenut. Varmasti kanavoisi huonon seksielämän muihin asioihin, esim. kirjailemiseen. Löytäisi elämästä muita iloja.
Lisäksi näissä ensimmäisen hääyön kulttuureissa naiset ovat keskenään oma verkostonsa, ja jaetaan erilaisia vinkkejä ja kikkoja saada avio-onni kukoistamaan.
Varmasti se, että avioliitto on peruuttamaton ja lopun ikää kestävä, pistäisi hiukan yrittämään makuuhuoneen puolella.
Lisäksi se, että naiset viettävät aikaa paljon kotona ja tavallaan lepäävät, auttaa varmasti seksielämään. Jos ei ole muuta liikuntaa tarjolla, kuin aviomiehellä ratsastaminen, sitä varmaan ilolla harrastaisi joka päivä.
Ihminen, kun ei voi saada kaikkea, vaikka monet tuntuvat kuvittelevan niin. Länsimaisen naisen pitäisi olla uranainen, äiti ja vaimo. Kuinka moni oikeasti jaksaa sitä ilolla? Ja kuinka paljon avioliittoja puretaan ja avioliitoissa petetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksihän on käytännössä vapaaehtoista masturbaatiota mutta se toteutetaan toiseen. Eli mikä voisi mennä pieleen?
Jokaisella on oma vastuu omasta orgasmistaan ja molemmat on velvollisia aviovelvollisuuteen silloin kun sormia napsautetaan.
No mutta kummasti kautta historian masturboiminenkin on ollut syntyä josta on tehtävä parannus vai onko tässä kohden tapahtunut löystymistä?
Raamatun mukaan se ei ole syntiä, ihmiset toki ovat edustaneet monenlaista näkemystä asiasta vuosien varrella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskiksethan jättävät vain yhdynnän avioliittoon.. :D Kyllä ne ennen avioliittoa yleensä harrastavat käsipeliä ja kaikkea muuta paitsi sitä yhdyntää.
Tuo on just niin kaksinaismoralistista eli kakkua ei saa syödä kuin vasta juhlapäivänä, mutta syödään niin ettei päälle päin huomaa raappimalla vaikka kakun koristeita tai reunoja. Tän vuoksi pidän uskovia aika daijuina tän asia kanssa eli voidaan sormettaa ja harrastaa vaikka suuseksiä kunhan ei mennä yhdyntään ja oletetaan että yläkerta on mielissään ja palkitsee.
Henkilökohtaisesti en tee mitään noista. Plus uskoon/kristilliseen teologiaan ei kuulu mitenkään ajatus että Jumala palkitsee avioliittoon odottamisesta.
Olen kuullut uskovien puheista että tähän odotukseen jättää seksi vasta avioliittoon sisältyy Jumalan siunaus. Ei vaan näytä toimivan.
Jumalan siunaus ei tarkoita mitään karkkiautomaattia jossa hyvästä käytöksestä saa palkintoja.
Itse tunnen sekä onnellisia että onnettomasti eronneita uskovaisia pareja. Ei sitä voi etukäteen tietää muuten kuin elämällä. Seksin harrastaminen tai harrastamattomuus ennen hääpäivää ei vaikuta liiton onnellisuuteen tai pituuteen.
Jos kerran vain elämällä on merkitystä niin miksi seksistä kristityt ovat tehneet niin valtavan suuren numeron? Jos sitä jotkut harrastavat ennen avioliittoa, se on haureuden syntiä ja nyt sanot ettei sillä olekaan mitään vaikutusta. Paljon melua tyhjästä vaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan että iso osa niistä naisista ei edes osaa odottaa että siitä touhusta pitäisi jotenkin nauttia...
No jos kristityisyä "niistä" puhutaan niin Raamatussahan on yksi kirja pelkästään eroottisia runoja ja lauluja. Että kyllä seksistä nauttiminen kuuluu asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskiksethan jättävät vain yhdynnän avioliittoon.. :D Kyllä ne ennen avioliittoa yleensä harrastavat käsipeliä ja kaikkea muuta paitsi sitä yhdyntää.
Tuo on just niin kaksinaismoralistista eli kakkua ei saa syödä kuin vasta juhlapäivänä, mutta syödään niin ettei päälle päin huomaa raappimalla vaikka kakun koristeita tai reunoja. Tän vuoksi pidän uskovia aika daijuina tän asia kanssa eli voidaan sormettaa ja harrastaa vaikka suuseksiä kunhan ei mennä yhdyntään ja oletetaan että yläkerta on mielissään ja palkitsee.
Henkilökohtaisesti en tee mitään noista. Plus uskoon/kristilliseen teologiaan ei kuulu mitenkään ajatus että Jumala palkitsee avioliittoon odottamisesta.
Olen kuullut uskovien puheista että tähän odotukseen jättää seksi vasta avioliittoon sisältyy Jumalan siunaus. Ei vaan näytä toimivan.
Jumalan siunaus ei tarkoita mitään karkkiautomaattia jossa hyvästä käytöksestä saa palkintoja.
Itse tunnen sekä onnellisia että onnettomasti eronneita uskovaisia pareja. Ei sitä voi etukäteen tietää muuten kuin elämällä. Seksin harrastaminen tai harrastamattomuus ennen hääpäivää ei vaikuta liiton onnellisuuteen tai pituuteen.
Jos kerran vain elämällä on merkitystä niin miksi seksistä kristityt ovat tehneet niin valtavan suuren numeron? Jos sitä jotkut harrastavat ennen avioliittoa, se on haureuden syntiä ja nyt sanot ettei sillä olekaan mitään vaikutusta. Paljon melua tyhjästä vaan?
Totta kai sillä on vaikutusta sille parille itselleen sekä heidän henkilökohtaiseen uskoonsa. Mutta ei se ole mikään takuu että hei jos ette tee sitä ennen avioliittoa niin ette koskaan eroa ja Jumala antaa teille kaikkea kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuitenkaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se riippuu ihan näkökulmasta.
Itse en näe seksiä rakastamani ihmisen kanssa riskinä, enkä katastrofina sitä jos se "ei toimi". Sitä voi sitten harjoitella.
Mutta ymmärrän toki heitä jotka eivät halua odottaa.
Vaikka kuinka harjoittelee, niin ei se välttämättä silti toimi. Joidenkin kanssa se vaan toimii ja toisten ei, (vaikka kuinka ois muuten mukava kaveri).
Niin? En edelleenkään pidä sitä riskinä.
Eikai se riski olekaan, varsinkin jos seksi ei ole itselle tärkeää tai iso osa suhdetta. Itselleni se on. Kun ruuhkavuodet ja kaikki muut ongelmat kaatuu päälle, niin on kiva että edes seksi toimii (silloin kun puuhiin keretään)..! Ainakin meillä se on ollut tärkeä osa suhdetta aina ja liittyy myös vetovoimaan toista kohtaan. Siinä on iso ero mitä oikeasti hyvä ja ihan hyvä seksi on. Sen ymmärtää vasta kun on sen kokenut. Suhteissa joissa se on ollut "ihan hyvää", olen kyllä vahvasti kokenut että jotain puuttuu vaikka muuten kaikki on ollut mallillaan. Mutta tämä on varmasti jokaisen oma asia miten nämä kokee.
Uskovaisia tai ei, niin aika moni Ensitreffit alttarilla pareistakin on edelleen ilmeisen onnellisesti yhdessä vaikka eivät seksiä testanneet etukäteen ja eronneillakin taisi olla oletettavasti muita syitä erolle.
Mitä tuo teille kuuluu? Varttuneeseen ikään tullessa ja muutama nainen on käyty läpi en ole tavannut ainuttakaan huonoa naista sänkyssä.
Joku kokematon poika tai liian kokenut nainen täällä yrittää päteä.
Uskovainen kirjoitti:
Miten sen homman tulisi mennä raamatullisesti: uskovat malttavat ensin odottaa vain ja ainoastaan Jumalan tarkoittamaa puolisoa.
Sitten asenteen tulisi olla se, että luonteiden yhteensopivuus, synkkaaminen, arki ym. menee seksin onnistumisen edelle.
Eli jos seksi ei toimi, niin se ei ole maailmanloppu, kun muutoin on itselle just sopiva puoliso.Lisäks niinkuin joku sanoi, niin aikaahan uskovilla on opetella. Eikä ei-uskovilla se "seksin testaaminen" näytä takaavan hyvää liittoa...
Mutta valitettavasti uskovat ei nykyisin malta asennoitua em.tavalla, ja siksi seurakunnatkin on täynnä eronneita ja karanneita.
Kyllä se on maailmanloppu tai ainakin suhteelle lopun alku, jos seksi ei toimi. Ei seksin itsensä takia - kyllä suhteessa voi olla ilman seksiäkin - vaan sen takia, että seksittömässä suhteessa se osapuoli, joka haluaisi enemmän, tuntee jatkuvasti olonsa hylätyksi ja torjutuksi. Rakastavan puolison kuuluisi ainakin yrittää haluta ja ottaa toisen tarpeet huomioon eikä suhtautua niihin ikävinä velvollisuuksina.
Jos seksin aloittaminen säästetään vain avioliittoon, voi käydä niin, että rakkaudesta huolimatta seksi ei vain toista kiinnosta. Mitä silloin pitäisi tehdä? Eroon on korkea kynnys, mutta ei sitä halua välttämättä vain koskaan sieltä tule toiselle osapuolelle. Ei, vaikka aikaa olisi vuosia, tai vuosikymmeniä. Tällainen tilanne vältettäisiin, jos seksisuhde alkaisi edes vähän aikaisemmin, jolloin nämä ongelmat myös paljastuisivat ennen kuin on suuresti vietetty häitä ja muutenkin sitouduttu kaikkien kuullen ja kaikkien läsnäollessa.
Seksin toimimattomuus on maailmanloppu sellaiselle, joka odottaa saavansa puolisoltaan rakkautta sellaisena kuin on - kokonaisena seksuaalisena olentona. Se, ettei haluta, ei ole paha juttu, mutta se, ettei edes halua haluta, on. SIllä viestii, ettei toisen halu ole tärkeää.
Paavali sanoi joskus hienosti, että miehen ruumis ei ole hänen omassa vallassaan avioliitossa, eikä myöskään naisen ruumis ole hänen omassa vallassaan. Tässä on aika syvällinen viisaus: tulee ennen kaikkea kunnioittaa ja pyrkiä tyydyttämään puolison kaikkia tarpeita - hellyyden, turvan, hoivan, ja seksin tarpeita.
Mielestäni ihanteellisessa kristillisessä avioliitossa näin myös pitäisi toimia - sanon tämän, vaikken itse uskova olekaan. Jos tähän ei pysty, on parempi erota kuin kärsiä. Minä tulkitsisin tätä myös niin, että on parempi testata, onko joka saralla kyse tästä Jumalan tarkoittamasta puolisosta - vaikka sitten kokeilemalla seksiä ennen avioliittoa - kuin kärsiä liitossa, jossa tämä hieno ajatus ei toteudukaan.
Toimin noin ja se oli hirvittävä virhe, jota en toistaisi.
Vaikka kuinka harjoittelee, niin ei se välttämättä silti toimi. Joidenkin kanssa se vaan toimii ja toisten ei, (vaikka kuinka ois muuten mukava kaveri).