Harmittaa mieheni puolesta: en osaa nukkua hänen kanssaan!

[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 22:38"]

. Olen jo vuosia nukkunut sohvalla, koska mun selkäkin kestää paremmin upottavaa sohvaa kuin mitään patjoja.

[/quote]

Miksi et osta itsellesi sänkyä, vaan nukut mieluummin vuosien ajan selkää tuhoavalla sohvalla?

[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 22:49"]

 ja ihmettelen eikö täällä ole ketään samanlaista kuin minä?

[/quote]

Et ole tainnut muistaa lukea aloituksen otsikkoa

[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 20:16"]

En ole koskaan osannut jakaa sänkyäni muiden kanssa. Olen aistiyliherkkä monella tapaa, minua ällöttää kun joku hikoilee tai piereskelee unissaan, herään todella herkästi meteliin (esim. kuorsaus) enkä tykkää ihokontaktista kun nukun. Mies suree tätä valtavasti mutta omasta aloitteestaan vetäytyi sohvalle, kun äksyilin taas kerran erään katkonaisen yön jälkeen univelkaisena. Minuakin harmittaa herkkyyteni, mutta toisaalta sekoan jossen saa nukuttua kunnolla pitkään aikaan.

[/quote]

Kuorsaat unissasi, siksi ei viihdy.

Mä en pysty nukkumaan miehen vieressä koska se sika kuorsaa liikaa..

Vierailija kirjoitti:

No pystyn tietysti nukkumaan yksinkin mutta ajatus että mies olisi kotona ja nukkuisi muualla on ikävä! Ja siis mielestäni yhdessä nukkuminen on suhteen liima, koitan tässä selittää ettei yhdessä nukkuminen ole välttämättä unen laatua huonontava tekijä, ei aina edes silloin kun toinen vaikka kuorsaa! Mun mies katsoo" kaikki" yöt tv.tä( hänellä paljon iltavuoroja ja epäsäännöllinen rytmi) silti haluan että hän on vieressäni eikä sohvalla. 

Kuulostaa ihan sinun omalta henkilökohtaiselta ongelmaltasi, jos et pysty yksin nukkumaan, eikä miltään 'suhteen liimalta'. On siinä parisuhde oudoissa kantimissa, jos yhdessä nukkuminen on noin olennaista. Se voi olla mukavaa ja tärkeää, mutta nyt se kuulostaa hiukan pakkomielteiseltä.