Äidiksi 17-vuotiaana

No jos haluat menettää nuoruutesi niin pärjäile... vaihtoehtokin on olemassa.

Abortti on oiva vauhtoehto.

Onnistuu ehkä vain, jos sukulaiset hoitavat lasta, kun sinä opiskelet. Lastenhoito viivästyttää opiskelua. Lapsia voi hankkia kyllä myöhemminkin ja ehtii saada suurenkin perheen, ellei ole jotain todettua vikaa lasten saannissa.

Mitä mieltä (mahdollisen) tulevan lapsesi isä on raskaudestasi? 

Sairastan endometrioosia joten todennäköisesti raskautuminen olisi vaikeampaa myöhemmällä iällä. Olen aina halunnut lapsia todella paljon ja olen oikeastaan onnellinen tästä, vaikka todella huonoon ajankohtaan sattuikin. Abortti pelottaa ajatuksena ja luulen, että siitä jäisi ikuiset henkiset arvet. Minulla on onneksi laaja tukiverkosto ja uskoisin, että sukulaiset voisivat huolehtia lapsesta opiskelun ajan. En tietenkään voi täysin sukulaisten harteille lasta jättää, mutta apua kyllä tarvitsisin. Ehkäisy oli kyllä käytössä, mutta nyt pääsi pettämään. Pillereitä en syö, käytössä vain kumi, eikä siihen tietenkään täysin luottaa voi.

Ap

Ei ne opinnot keskeydy vaan menee tauolle. Opolta varmaan saa parhaan tiedon miten opinnot voisivat edetä parhaiten. Aikuislukiossa voi varmaan tenttiä joitain kursseja tai miksi ei päivälukiossakin ehkä.

Soitin äsken poikaystävälleni asiasta, oli luonnollisesti järkyttynyt kuten minäkin. Lupasi kuitenkin olla tukenani joka tapauksessa, mitä tahansa päätänkin tehdä. Hän ei aio vielä kertoa vanhemmilleen, kerromme vasta kunhan olen käynyt terveydenhoitajan luona.

Ap

Neuvola? En tiedä, miten suhtautuvat nykyisin, mutta jos olet määrätietoinen ja varma asiastasi niin löytyy varmaan tukea.

Jos saat taloutesi järjestettyä, ei haittaa, vaikka koulu keskeytyy. Sitä voi jatkaa.

Itse kirjoitin ylioppilaaksi iltalukiosta, kun esikoinen oli parivuotias. Tosin olin sinua vanhempi, mutta en merkittävästi (täysi-ikäinen). Kun olin raskaana, keskeytin kirjoituksiin. Kävin sitten sen viimeisen lukiovuoden uudestaan, arvosanatkin paranivat. Minulla oli  (ja on edelleen) mies turvanani.

Toivon sinulle lämpimästi onnea ja menestystä, mitä ikinä päätätkin nyt tehdä.

WT

Tyttäreni tuli äidiksi 17-vuotiaana.Kannustin häntä pitämään lapsen.Olen 3-vuotiaan pikkuprinsessan vaari ja iloinen siitä että tuin häntä.Tänä vuonna hän valmistuu.

Onnea! Kyllä se hyvin menee, luota itseesi. Sain ensimmäisen lapsen 17-vuotiaana. Hyvin selvittiin.

Kuvittele luokkakaveriesi lakkiaispäivä - sinä et saa lakkia, saat vaihtaa paskavaippoja.

Kuvittele heidän opiskeluaika: uudet ystävät, bileet, vaihtoon lähtö... Sinä et ole siellä, valvot yösi vauvan itkiessä puklua paidallasi.

Kyllähän tämä WT on, olen täysin samaa mieltä. Karma, pilkka osui omaan nilkkaan. Olen aina alakouluiästä lähtien itsekin naureskellut palstalla WT-porukalle ja kauhistellut nuoria äitejä, mutta nyt se sitten kostautui parhaimmalla mahdollisella tavalla.

Nyt kuulun itse siihen samaan kastiin. Olettaisin kuitenkin, että saisin lapsistani kasvatettua kunnollisia veronmaksajia, kuten toivottavasti myös itsestäni. Täytyy keskustalla terveydenhoitajan ja opon kanssa vielä. Kiitos myös tuesta.

Ap

Astuit teiniäitivihan ytimeen, älä pelästy! Täällä alaikäraja äidiksi tulemiselle on 45 v, vasta eilen oli ketju, jossa 44 v nainen oli pamahtanut paksuksi ilman ehkäisyä ja ihmetteli mitä tehdä. Ja mammasiskot komppasivat, että hei hei nainen parhaassa iässä, olet selvästi vastuullisempi kuin esim. teiniäidit (vaikka panet paljaalla), tottakai olet hyvä äiti. Sitten jos joku saa lapsen kesken opintojen niin johan on maailman kirjat sekaisin ja tulevaisuus pilalla.

Minä vastaan: Koska haluat pitää lapsen niin pidät sen, asia päätetty! Lukiota voinet suorittaa kurssin jos toisen vanhempainvapaalla, lapsi pitää ehkä laittaa aikaisin päivähoitoon. Teet opinto-ohjaajan kanssa henk.koht. opintosuunnitelman. Jos vanhempasi pistävät pihalle niin toivottavasti lapsen isästä tai sosiaalista (nla:n kautta esim) on apua. Vanhempasi järkyttyvät, mutta todennäköisesti tarjoavat piakkoin tukeaan. Kun lapsi kasvaa muutaman vuoden niin olet ihan samalla viivalla kuin muutkin opiskelijat lapsineen, töissäkäynti opintojen ohella voi asettaa haasteita, toivottavasti sinulla on hyvä suhde lapsen isään.

Onnea ihanasta pienestä, te pärjäätte ja valitset oikein! Moni ei varmasti ole onnea toivottamassa ja katsoo kieroon, älä välitä, vaan muista että jos ei katsoisi niin olisit luopunut lapsestasi. Ja ihmiset, joilla on tippaakaan sielunsivistystä, eivät tuomitse sinua ikäsi vuoksi. Yritä parhaasi ja kuuntele neuvoja, tee kuitenkin omat valintasi ja tähtää korkealle. Onnea tuleviin vuosiin, pysy vahvana ja arvosta itseäsi! Et tule katumaan!

Sain itsekin esikoiseni 17-vuotiaana. Vaihdoin lukion iltalukioon, jotta pystyimme vuorottelemaan vauvan hoidossa silloin yliopistoa käyvän poikaystäväni kanssa. Valmistuin ylioppilaaksi aikataulun mukaisesti eximian arvoisin paperein. Kirjoitusten jälkeen pidin välivuoden kotona lapsen kanssa. Seuraavana keväänä pääsinkin yliopistoon. Yliopistossa kesti sitten hieman ylimääräistä perhekoon yhä kasvaessa parilla muksulla.

Mielestäni opiskeluaika oli hyvä aika saada lapsia. Opinnot joustivat aivan erilailla kuin nyt työt. Olen nykyään vaativissa asiantuntijatehtävissä ja kaiholla muistelen noita aikoja, kun lapset olivat pieniä. Nykyään lasten sairastuminen aiheuttaa aina hirveää stressiä ja vääntöä puolison kanssa siitä, kumpi jää kotiin ja kumpi "pääsee" töihin .

Halusin vain sanoa, että ei se lapsi mitään estä. Voit äitinäkin saavuttaa mitä haluat. Hurjasti sinnikkyyttä ja määrätietoisuutta se kyllä vaatii. Tsemppiä!

Keskustele opinto-ohjaajan kanssa opiskelusta, mutta nyt tärkeintä on että saat oman terveytesi kuntoon.

Ei koskaan ole juuri oikeaa aikaa saada lasta.

Teille lapsi tulee nyt ja hyvä niin, ihan yhtä hyvä/huono hetki kuin muutkin hetket.

Aina jotain jää kesken tai siirtyy tai jää kokonaan tekemättä, ja toisaalta tapahtuu jotain ihan muuta, uutta, jännittävää ehkä ihanaakin. Ei ole vain yhtä oikeaa tapaa ja järjestystä elää elämää.

Onnea ja menestystä mitä ikinä päätätkin. Toivoisin kuitenkin ettet keskeytä opintoja kokonaan, niin voit tarjota lapsellenne helpommin hyvän elämän.

Vierailija kirjoitti:

Kuvittele luokkakaveriesi lakkiaispäivä - sinä et saa lakkia, saat vaihtaa paskavaippoja.

Kuvittele heidän opiskeluaika: uudet ystävät, bileet, vaihtoon lähtö... Sinä et ole siellä, valvot yösi vauvan itkiessä puklua paidallasi.

Sain lapsen lukion viimeisenä vuonna eli käväisin kirjoittamassa siinä missä muutkin ja valmistuin ajallaan. Aloittajan lakkiaiset viivästyvät vuodella tai kahdella. Kun muut pitivät välivuotta, keräsivät (seksi)kokemuksia ja vastuullisimmat hakivat opiskelemaan, minä nuuhkin vauvan päätä, puin pieniin vaatteisiin, ihailin maailmam hurmaavinta hymyä ja tietysti valvoinkin ja vaihdoin paskavaippoja, mutta niitä vaihhtavat kaikki äidit. En missannut yhtään mitään. Lapsen täyttäessä 2 v, irtosi jo unelmieni opiskelupaikka ja näin leikki-ikäsTen äitinä sujuu opiskelukin kun ala on mieleinen. Mies on sama ja hääkellotkin soivat, mutta voi, kuinka olisin halunnut dokaamaan abiristeilyllä. En saa koskaan takaisin tuota nuoruutta, jonka menetin, nyyh :'(

Emmekä ole maksaneet veronmaksajille yhtään enempää kuin äitiyslomailijat yleensä, minähän sain avustukkset minimin mukaan eikä opintojen venyessäkään ne tuet päätä huimaa, joten mammat hiljaa. "ääää olet itsekin mamma".

Ap, toivotan vain hyvää! Omasta teiniraskaudestani sen verran, kaikki on mennyt hyvin, isäni toivoi, että olisin kertonut aiemmin. Eli älä pelkää, kun olet tehnyt päätöksesi, seiso sen takana.

Teinisuhteet eivat tosiaankaan kesta. Kiva sitten 25- tai 30-vuotiaana kun tapaisit ihmisen jonka kanssa oikeasti haluat olla loppuelamasi niin olet jo venyttanyt kohtusi ja kasipuolessa roikkuu  toisen miehen ipana. Aivosi kehittyvat viela 25-vuotiaaksi asti ja jopa persoonallisuutesi tulee muuttumaan. Suljet todella paljon ovia jos nyt pusket kakaran maailmaan, siina ei hirveasti enaa lahdeta ulkomaille opiskelemaan tai kiiveta omaa uraporrasta. Kiva loppuelaman ajan katsella jotain lukioajan poikaystavan siemenen tulosta.

Sinuna hakisin aikaa aborttiin.

Älä sure, nämä jotka sinua tuon takia wt:ksi täällä haukkuvat äänestävät itse kuitenkin Anni Sinnemäkeä joka sai ensimmäisen lapsensa 16-vuotiaana, joten siitä voi päätellä millä tasolla näiden ilkkujien järjen valo loistaa.