Transpoika Lauri (HS) - Mitä mieltä?
Hesarissa on juttu sukupuoltaan korjaavasta Laurista. Mitä mieltä olette jutusta, ja yleensä sukupuolen korjauksesta? Mun mielestä Lauri on hemmetin rohkea, kun julkisuuteen tulee puhumaan aiheesta, mistä aika vähän puhutaan.
Kommentit (17)
Uskoisin, että Laurin loppuelämä on onnellinen. Nyt saa kuitenkin olla se, mikä tuntee olevansa, ja tietää mikä on. Voin vaan kuvitella sen tunteen, kun itsessä on joku "vika", mutta ei tiedä mikä.
Eipä oikein mitään mieltä. Itse kun olen sitä mieltä, että olkoot ihmiset mitä haluavat niin ei oikein osaa asettua Laurin asemaan ja ymmärtää syrjintää. Varmasti sitä on, mutta se ei vaan näyttäydy meille.
Sukupuoliasiasta olen sitä mieltä, että oikeastaan on olemassakin vain biologinen sukupuoli, ts. että mitä vehkeet siellä housuissa on. Ainoastaan joskus todella harvoin se on epäselvää. Minulle siis sana mies tarkoittaa, että on tietyt suvunjatkamisvehkeet ja naisella taas tietynlaiset. Se, kuka käyttää mekkoa tai kuka ajelee pääsä kaljuksi tai kuka meikkaa tai kuka haluaa seksiä kenenkin kanssa ei määritä sukupuolta.
Mulla tuli tippa linssiin siinä kohtaa, kun sanottiin Laurin vanhempien valinneen toisen nimen.
Oikein hyvä juttu. En tiedä trans-ihmisistä ja heidän maailmastaan oikein yhtään mitään, joten tällaiset ovat mulle mielenkiintoista luettavaa.
Tosi asiallisen ja täyspäisen oloinen tämä Lauri. Ei kiirehdi asioita, tutustuu kehoonsa rauhallisesti ja esim. kieltäytyi sukuelinkirurgiasta kokonaan, hyvä.
Toivon kaikkea hyvää hänelle.
Kyllä naiset ovat sitten yhtä kompleksikimppua. Lesbonaiset eritoten.
Mun mielestä kanssa Lauri vaikuttaa tosi fiksulta, ja tekee tuon homman oikein. Tietää täysin mitä tekee ja mitä haluaa.
Oli todella mielenkiintoinen artikkeli ja pisti miettimään kuinka paljon on sellaisia ihmisiä, jotka eivät viihdy perinteisten sukupuoliroolien kaavoissa.
Henkilökohtaisesti en ymmärrä leikkauksia teettäviä transihmisiä puhtaasti siksi että leikkaus on aina riski ja arpi ei ole yhtä kuin sileä terve iho.
Musta vaikuttaa siltä kuin Helsingin lesboskenestä muutenkin pakenee se rekampi väki transluokittelun huomaan. Ei ole ikään kuin henkistä kanttia osoittaa omaavansa munaa vaikka housuissa oliskin vain pimppi.
En ymmärrä. Onneksi ei kuitenkaan ole mun asia päättää mitä ihmiset saavat tai eivät saa tehdä. Jos olis, pakottaisin kaikki pärjäämään sillä fysiikalla jonka ovat sattuneet saamaan.
Syökööt vaikka nappeja mutta leikkausajat vois säästää oikeasti sairaille.
Hmm, enpä tiedä. En olisi varma että Laurin ongelmat olisivat nyt takanapäin hormonihoitojen takia, vaikutti jotenkin vähän selittelyltä ja epävarmalta itsensä etsimiseltä tuo touhu edelleen. Ymmärrän kyllä tarpeen olla jotain muuta kuin millaiseksi on syntynyt, mutta miksi ei voinut sitten olla omanlaisensa nainen? Suomessa kun nainen saa olla mitä tahansa supersievästä prinsessasta rekkalesbomaiseen emäntään...eikä Lauri tietääkseni ns. täysmieheksi halunnutkaan, jätti kuitenkin alapäänkin leikkaamatta.
En itse koe olevani täysin nainen, viihdyn itsekin enemmän miesmäisissä vaatteissa jne. mutta mielestäni se ei ratkaisisi mitään että lähtisin itseäni "korjailemaan".
11: Eihän Lauri ole leikkaukseen menossa. Tuommosta ahdistusta siitä, että aivot ja ruumis ovat eri sukupuolta, on vaikea ymmärtää jos ei sitä itse ole kokenut.
Asiallinen juttu ja hyvä että näistä asioista puhutaan. Minäkin toivon onnellista elämää Laurille.
Toi on muoti-ilmiö, kuten nro 11 kirjoitti. Kaikki ne peruslesbot, jotka ovat 20v kiljuneet, että olen NAINEN ja LESBO ja YLPEÄ siitä, ovatkin yhtäkkiä transsukupuolisia ja menossa sukupuolenkorjaukseen kun ovatkin nyt mielestään miehiä. Näitä on Helsingissä todella paljon, ja hulluinta on se, että suuri osa näistä on todellisia ämmiä, sekä hyvässä että pahassa. Diagnoosin tosiaan saa rekkalesbomaisella olemuksella ja sillä, kun selittää että ahistaa, vaikka tosiasiassa näillä naisilla on muuten vaan ongelmia itsensä ja elämänsä kanssa, ja jostain sitten keksitään, että nää mun ongelmathan katoaa kun olenkin oikeasti mies.
Tiedän myös tapauksia, joissa homma on viety loppuun asti eli vaihdettu genitaalitkin, ja näitä vaihtajia kaduttaa koko prosessi myöhemmin. Kun edelleen ahistaa eikä pidetä itsestään vieläkään, tajutaan, että en mä ollutkaan mies, mulla on edelleen samat ongelmat eikä mikään muuttunut. Vähän tarkkuutta noihin diagnoiseihin, pelkkä poikamainen olemus ja epämukavuus elämässä ei tee kenestäkään transsukupuolista. Tulee vaan kalliiksi nämä muoti-transmiehet teettävät hormonihoitoja ja leikkauksia, vain koska se on nyt uusin villitys.
Mutta kun eihän hän ollut edes lesbo, tunsi vaan olonsa vääräksi. Heta on aina ollut pukeutumiseltaan ja olemukseltaan "rekkalesbo", siis ihan pikkutytöstä asti (jos nyt niin voi sanoa), en muista ikinä nähneeni hänellä hametta tai mekkoa. Ehkä joskus käytti, mutta harvoin, kun oli pakko.
Voihan olla niitäkin, ketkä vaihtavat sukupuoltaan vain, koska se on muotia. Laurin tapauksessa kuitenkaan kysymys ei varmasti ole siitä, vaan ihan todellisesta ongelmasta, juuri siitä, että pää ja ruumis ovat eri sukupuolta.
Hyvä on, että tuli julkisuuteen ja puhuu.
Hienoa, että vanhemmat ymmärtävät ja tukevat. Toivottavasti hänellä on onnellinen loppuelämä.