Ihmettelen näitä vanhempia, jotka eristää lapsiaan

Häh? On normaalimpaa käydä mökollä ja mummolassa kuin nököttää siellä kotona.

Öö? Ei mekään mistään toisissa perheissä kyläilyistä olla pätkääkään kiinnostuneita, arki töineen, kotitöinene ja harrastuksineen kyllä vie voimat niin ettei jaksa mitään kyläilyjä enää... Mutta en ymmärrä miten ne naapurit muka eristää lapsia, jos he kerran saavat ihan vapaasti leikkiä sinun samanikäisen lapsen kanssa kun ovat pihalla? Eikö siinä he juuri saa leikkiä samanikäisen kanssa, mitä peräänkuulutit?

[quote author="Vierailija" time="27.03.2013 klo 22:13"]

Öö? Ei mekään mistään toisissa perheissä kyläilyistä olla pätkääkään kiinnostuneita, arki töineen, kotitöinene ja harrastuksineen kyllä vie voimat niin ettei jaksa mitään kyläilyjä enää... Mutta en ymmärrä miten ne naapurit muka eristää lapsia, jos he kerran saavat ihan vapaasti leikkiä sinun samanikäisen lapsen kanssa kun ovat pihalla? Eikö siinä he juuri saa leikkiä samanikäisen kanssa, mitä peräänkuulutit?

[/quote]

Kun sanot, että tekään ette ole kiinnostuneita kyläilyistä, tarkoittaako se siis sitä, että lapsesi eivät halua mennä leikkimään kavereilleen? Koska eikös tässä aloituksessa ollut kyse siitä, että lapsi ei pääse leikkimään, koska perheellä on koti-ilta jne.

Mistä tiedät, että ei ole omanikäistä seuraa? Meillä kun on mummolassa 9 serkkua naapurissa!

Meillä ei tyttö mene naapuriin, koska en halua naapurin tyttöä meille vaivoiksi. Pihassa saavat leikkiä, mutta omani ei todellakaan lähde illalla kyläilemään yksikseen. Hirveän moni vanhempi kutsuu meidän lasta kylään sillä ajatuksella, että sitten saa oman/omat lapsensa meille vastavuoroisesti. Koska minulla ei ole viikolla tarvetta olla "vapaalla" eli en tarvitse lapsetonta aikaa, en myöskään ryhdy muille lastenvahdiksi. Aikanaan olin niin tyhmä, että lapsi kävi kerran kylässä ja sen jälkeen minulle tuotiin kahdesti viikossa 3 lasta "kun niillä on niin kivaa yhdessä".

Ei varmaan ole ongelmana se etteikö voisi lasta päästää, mutta jotkut on itte niin tönkköjä tutustumaan toisiin ihmisiin. Voi olla että ne vanhemmat ujostelee teitä ja kokevat että sitten pitää tutustua jos lapset leikkii yhdessä.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2013 klo 22:16"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2013 klo 22:13"]

Öö? Ei mekään mistään toisissa perheissä kyläilyistä olla pätkääkään kiinnostuneita, arki töineen, kotitöinene ja harrastuksineen kyllä vie voimat niin ettei jaksa mitään kyläilyjä enää... Mutta en ymmärrä miten ne naapurit muka eristää lapsia, jos he kerran saavat ihan vapaasti leikkiä sinun samanikäisen lapsen kanssa kun ovat pihalla? Eikö siinä he juuri saa leikkiä samanikäisen kanssa, mitä peräänkuulutit?

[/quote]

Kun sanot, että tekään ette ole kiinnostuneita kyläilyistä, tarkoittaako se siis sitä, että lapsesi eivät halua mennä leikkimään kavereilleen? Koska eikös tässä aloituksessa ollut kyse siitä, että lapsi ei pääse leikkimään, koska perheellä on koti-ilta jne.

[/quote]

Tuo ikä 5 v on siinä ja siinä... Kouluiässä meillä on ollut selvää, että saa mennä kavereille, ja meille saa tulla. Mutta kovin pienenä ei ole sellaista suosittu vaan toivottu että lapset on illat kotona. 5 v ikä on varmaan siinä rajalla jossa meillä alettiin vähän enemmän naapuruston tutuilla käydä.

Mikäli ymmärsin oikein lukemaani, ap puhui että tyttö ei pääse joko ulos leikkimään heidän lapsensa kanssa eikä sisälle senkään vertaa leikkimään. Vanhempien ei tartte silloin olla mukana. Harva perhe joka ikinen päivä lähtee mökille / mummolaan / viettää kotipäivää - tai sitten on kyllä tosi outo. Ja varsinkin jos tyttö vaikuttaa siltä että haluaisi leikkiä ap:n lapsen kanssa. Yleisesti ottaen lapset tuossa iässä jo kaipaa oman ikäistä leikkiseuraa, vanhempien seura ei ole enää ollenkaan sama kuin toisen lapsen seura ja niin sen kuulu normaalikehityksessä mennäkin. Toki on näitä vanhempia, kuten ap:n naapurit, jotka omalla toiminnallaan estävät lapsen luontaisen kehityksen ja kiinnostuksen olla toisten lasten kanssa. Itsekkäitä ja ajattelemattomia vanhempia.

Tiedän lähes vastaavan esimerkin, kyseessä ainut lapsi ja poika. Sai joskus harvoin mennä leikkimään ulos naapurin samanikäisen tytön kanssa, mutta silloin aina äiti tuli tiukasti seistä töröttämään vierelle. Kyseessä täysin turvallinen pihapiiri, jossa nämä 5v:t olisivat todellakin voineet leikkiä ilman että äiti on mukana. No, poika meni eskariin ja oppi olemaan kavereiden kanssa, jolloin kontrolloitu kotiympäristö alkoi todenteolla ahdistamaan. Muutama viikko sitten poika juoksi ilman vaatteita kotoa ulos ja huusi täysiä juostessaan: mä vihaan sua äiti. Siinäpä kiitos ylisuojelevasta, pelkkää perhe-elämää kannattavasta kasvatuksesta.

Niin siis tytöt leikkivät yhdessä n. 2krt/kk. Naapurin tyttö on melkein aina kotona äidin kanssa, aika vähän tulee kontaktia muihin lapsiin.

Ap

Olen lukenut näitä ketjuja ja joka kerta ihmetyttää tuo asenne että "sitten tuodaan lapset meille ja olen ilmainen lapsenvahti naapurin kakaroille aina" Minulla ei ole koskaan ollut tuollaista fiilistä. Lapset leikkivät keskenään ja heillä on kivaa, se on aina hyödyllistä. En koe sitä mitenkään rasittavana tai sellaisena asiana että pitäisi minuutit laskea. Pystyn elämään kotonani aivan normaalisti, oli täällä sitten omia lapsia tai vieraita lapsia. Joskus on käynyt niinkin että omat eivät ole kotona mutta kaveri on täällä, ei sekään haittaa.

Meillä on myös naapurissa veljekset, jotka on aina vain keskenään tai perheen kanssa. Pihallakin leikkivät vain keskenään, ei muiden kanssa. Olkoot vaan, mutta ei tuo varmaan sosiaalisia taitoja kasvata.

Mä en tajua ollenkaan. Meille pääsee lähes aina. Kivahan se on, että voi keskittyä omiin hommiin kun lapsella on kaveri. Nyt kun tytöt on 10 v, tämä on kannattanut. Meillä pyörii aina joku kaveri tai lapsi pyörii jossain.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2013 klo 22:37"]

Olen lukenut näitä ketjuja ja joka kerta ihmetyttää tuo asenne että "sitten tuodaan lapset meille ja olen ilmainen lapsenvahti naapurin kakaroille aina" Minulla ei ole koskaan ollut tuollaista fiilistä. Lapset leikkivät keskenään ja heillä on kivaa, se on aina hyödyllistä. En koe sitä mitenkään rasittavana tai sellaisena asiana että pitäisi minuutit laskea. Pystyn elämään kotonani aivan normaalisti, oli täällä sitten omia lapsia tai vieraita lapsia. Joskus on käynyt niinkin että omat eivät ole kotona mutta kaveri on täällä, ei sekään haittaa.

[/quote]

Meillä on naapurissa tyttö, joka ei kivasti leiki keskenään vaan on jatkuvasti vahdittavissa. Ikää 5v ja äitinsä koko ajan esittää, että kun tytöt tykkää leikkiä keskenään jne. Todellisuudessa naapurin tyttö on ärsyttävä tyranni.

Minä panostan mieluummin perheeseen kuin naapurin lasten viihdyttämiseen! Kavereita kun on helpompi saada kuin sisaruksia.

Tiedän aika paljon näitä äitejä, joiden mielestä kylä kasvattaa eli ipanat ravaavat paikasta toiseen ja aina löytyy joku kiltti äiti, joka jaksaa ja viitsii olla koko porukan kanssa. Kun ikää tulee lisää, on nämä kyläluudat juuri niitä, jotka kerjää siideriä ja kotibilettää vaikka naapurissa, kun tietävät, että siellä ei olla kotona.

Ei terve lapsi tarvitse luuhaamista naapurissa. Lapsensa kannattaa sosiaalistaa muihin kuin kauhukakaroihin.

Mitä ihmettä ne sitten jatkuvasti perheen kanssa häärää?

Meilläkin tehdään joka päivä perheen juttuja, mutta ei se saa olla kaveriajasta pois. Meille saa tulla ja pihalla voivat olla. Se ja sama. Pääasia, että lapsilla on kavereita ja saavat telmiä omiaan.

Mieluummin mä pidän lapset ja vieraat muksut tässä oman silmän alla, kun ei aina tiedä kyläpaikoista millaisia mammoja siellä onkaan perheineen vastassa. ;)

Meillä ei leikitä naapurin lasten kanssa. Ovat huonotapaisia, kiroilevia riiviöitä, joita en todellakaan halua lasteni kavereiksi. Olen ehdottomasti kieltänyt heitä tulemasta meille ja lapsia menemästä heidän pihaan, vaikka siellä äiti koko ajan esittää, että heille saa tulla koska vain ja miten kivaa on, kun sitten saa tulla meidänkin pihaan.

Meillä lasten kaverit on ihan muualta kuin naapurustosta!

[quote author="Vierailija" time="27.03.2013 klo 23:22"]

Mitä ihmettä ne sitten jatkuvasti perheen kanssa häärää?

Meilläkin tehdään joka päivä perheen juttuja, mutta ei se saa olla kaveriajasta pois. Meille saa tulla ja pihalla voivat olla. Se ja sama. Pääasia, että lapsilla on kavereita ja saavat telmiä omiaan.

Mieluummin mä pidän lapset ja vieraat muksut tässä oman silmän alla, kun ei aina tiedä kyläpaikoista millaisia mammoja siellä onkaan perheineen vastassa. ;)

[/quote]

Ehkä tää sun viimeinen lause kertoi sen mitä ap:n naapurikin miettii...

Mä en itse lapsena päässyt juuri mihinkään eikä meille saanut tulla juuri kukaan, aikuinen tai lapsi. Esim. juhlapyhät piti hissuttaa kotona ydinperheen kesken, pihalla pyöriä korkeintaan  ilman kavereita. Äiti pahastui, jos joku vaikkapa soitti jouluna... Todella ahdistavaa.

Nykyään meillä on avoimet ovet. Lapsella ei ole sisaruksia ja haluan sen puutteen korvata sillä, että lapsen ystävän voisin melkein adoptoida. Kukaan ei ole sellaista kaivannut, mutta meillä saa olla, tulla mukaan harrastuksiin, retkille yms, syödä kun on ruoka-aika jne. Ja myös mennä vapaasti kotiin, kun haluaa ja siellä odotetaan. Mukavaa, että lapsenikin on tevretullut ystäviensä luo, ulos tai jopa sisälle.

Usein lapsi itse pyytää, että saako kysyä jonkun meille tai pihalle leikkimään. Miksi kieltäisin? Paitsi jos on jotain menoa (usein kyllä on harrastuksia tms.), mietin, voiko sinne ottaa kaverin mukaan. Usein käydäänkin esim. uimassa jonkun tutun perheen kanssa. Mukavampaa kaikille, olen kuullut! Joskus mennään ihan oman perheen kesken, mutta ei ole yleensä pakko.

Ymmärrän, jos joku viihtyy oman perheensä parissa. Mekin viihdymme hyvin kolmestaan, mutta seuraankin sopii. Usein siitä on iloa ja hyötyä MUILLE ja itselle myös.  Saako sanoakaan, että esim. autoton yksinhuoltajaperhe saa meiltä usein kyydin jonnekin ja seurakin näyttää kiinnostavan. En usko, että kyse on pelkästä kyydin tarpeesta, kun harrastetaan monelaista yhdessä.

Silti jää paljon aikaa olla kolmestaan. Minun lapseni ainakin kaipaa ikäistään seuraa päivittäin, mutta myös rauhallista kotonaoloa. Kumpikin käy! Olen muuten tutustunut yksiin naapureihin juuri niin, että tavattiin ulkona ja he pyysivät samalla kertaa meidät heille käymään ja myöhemmin lapset ovat leikkineet vuoroin toistensa luona, kun kaikille sopii.  Todella hienoa - ja tosi mukavia ihmisiä! Onneksi heitä on olemassa!