Tuplasiko lapsesi tokaluokan? Miksi? Oliko hyvä/huono juttu?

Ei tuplannut mutta olisi pitänyt.

Ei tuplannut meilläkään vaikka pyysin. Psykologi oli sitä miëltä, että olisi enemmän haittaa kuin hyötyä. Nyt kun ajattelee, niin olisi kannattanut kerrata. Aion nyt vaatia kolmannen luokan kertaamista. Sen verran vaikeuksia on.

Miksi ajattelette, että olisi pitänyt? Minkälaisia vaikeuksia lapsella oli/on?

Kakkosen lapsella on lukivaikeus ja siitä on seurannut ongelmia koko kouluajan. Lukemaanoppiinen oli ensimmäisten luokkien ongelma ja olisi pitänyt tupalata silloin. IHan pelkkä ja yksinkertainen harjoittelu olisi auttanut. Alakoulussa sai vielä kohtuullisia arvosanoja kaikesta muusta paitsi kielistä. Yläkoulussa ei sitten enää niistäkään, mutta silti niin välttäviä, että vaikka pyysin, ei saanut kerrata, koska erityisopettajan mielestä olisi vain turhautunut. Olisi pitänyt vaatia enemmän ja aikaisemmin, mutta en tajunnut ajoissa.

Tunnen kaksi tällaista suvusta:

- poika kertasi ykkösen, oli joulukuun lapsi ja "kasvoi" mukavasti, kun sai vuoden lisää

- tyttö kertaa kakkosta toista kertaa ja heikolta näyttää. Erityisopetus lienee seuraava paikka. Vieläkin lukeminen kangertelee.

Luokalle jättämisellä on harvoin mitään hyötyä. Todella todella harvoin. Jos taidollisesti heikko oppilas jätetään luokalle vaikkapa toisella luokalla, niin uudestaan kakkosta käydessä se on toki helpompaa, mutta pikkuhiljaa sitä huomaa, että samassa pisteessä ollaan. Vaikkapa kutosluokalla hän ei ole yhtään sen parempi kuin jos olisi siellä ilman tuon luokan kertaamista. yksi oppilas jätettiin koulussamme luokalle vanhempien pakotteesta ja tästä on seurannut itsetunto-ongelmia, masennusta jne., vaikka tuosta on vuosia aikaa. Luokalle jäänyt on koko elämäsnsä luokalle jäänyt. Tämä oppilas on edelleenluokkansa heikoin eli hänen kohdallaan tästä ei mitään hyötyä. Vaikeat oppimisvaikeudet ei korjaannu luokan kertaamisella. Hetkellisesti helpottaa, mutta pidemmän päälle ei merkitystä.

Kyllä siitä voi olla apua. Yläkouluun tulee jatkuvasti oppilaita, joiden aivot ovat vielä yläkoulutasolle liian lapselliset ja taidot kehittymättömät. Lukeminenkin usein takkuaa harjoituksen puutteen vuoksi (oppilas ei välttämättä lue vapaa-ajallaan lainkaan). Tälläinen lapsi tippuu usein parissa kuukaudessa kärryiltä, eikä pääsee muiden tahtiin koko yläkoulun aikana. Aivot kehittyvät koko ajan ja erilaisten asioiden hahmottaminen ja ymmärtäminen tulee mahdolliseksi. Vuoden enemmän treenatut ja kehittyneet aivot ovat ihan erilaiset! Lapsellisilla harjaantumattomilla aivoilla ei vaan pysty ymmärtämään ja hahmottamaan suurta osaa yläkoulussa vastaan tulevia asioita.

itse mietin sellaista näkökulmaa asiaan, että miten sujuu se se yläaste muita vuotta vanhempana? Tuleeko enemmän kapinointia ja vaikeuttaako se entisestään koulunkäyntiä? Kellään kokemuksia?

Itsellä myös lapsi, joka ehkä jossain vaiheessa joutuu tuplaamaan luokan. Tosin itse olen miettinyt, että oisko sittenkin parempi tehdä henkilökohtainen opetussuunnitelma, jolloin tuplaamista ei tulisi vaan vaatimukset pienenisi. Vai pitäisikö lapsi laittaa erityisluokalle?

Lapsellani oppimisvaikeuksia, ei ole vielä diagnoositu mitä mutta tukitoimia on tulossa ensi vuodesta alkaen.

Nro 7 , mihin tuo ajtuksesi perustuu ?

Meillä erityisope sanoi, ettei hän ole nähnyt yhtään lasta , joka ei olisi hyvötynyt luokan kertaamisesta.

Tyttö kertasi 2.luokan, oppi hyvin lukemaan kun kävi toista kertaa 2.luokkaa. Sai onnistumisen kokemuksia ja alkoi pärjätä paremmin. Lukihäiriö ja hahmotushäiriöt ovat ja pysyvät, mutta henkisesti lapsi alkoi voida paremmin. On ikäisekseen lapsellinen , on nyt 6.luokalla ja olen todella tyytyväinen että kertasi yhden luokan, muuten olisi jo yläasteella.