Vauva nyt vai myöhemmin?
Vauvakuume vaivaa enkä usko, että kokonaan menee edes enää ohi, kun en enää kuitenkaan ihan teinikään ole :)
Täytän pian 24 vuotta ja mies on saman ikäinen. Ollaan oltu yhdessä vähän päälle viisi vuotta ja kihloissa ollaan myös. Mua vaivaa pienoinen vauvakuume. Olen aina halunnut lapset suht nuorena (ensimmäinen viim. 25-vuotiaana). Tämä ei kuitenkaan ole mikään ehdoton juttu. Olen vain ajatellut, että olisin sitten vielä suht nuori, kun lapset muuttaa pois kotoa ja olisi aikaa vielä matkustella ja nähdä maailmaa miehen kanssa.
Opiskelen tällä hetkellä aikuispuolella merkonomiksi. Koulua on kahtena iltana viikossa. Koulu kestää 2015 vuoden alkuun asti. Taustalla on ammattikoulu ja lukio, mutta tuosta ammatista ei saanut töitä. Teen nyt opintojen ohella töitä kassalla. Mies on vakitöissä ja tienaa n. 1700e kuussa. Asutaan vielä vuokralla. Asunto on miehen vanhempien omistama, joten vuokra on naurettavan pieni.
Mietinkin, että kannattaako edes haaveilla vauvasta 1-2 vuoden sisällä vai onko ihan tyhmä yhtälö pykätä vauva tällaiseen väliin? Toisaalta taas valmistun sinä vuonna, kun täytän 25 vuotta ja jos ajattelee hankkia ennen työn ja olla siellä, niin olen mahdollisesti jo lähemmäs 30-vuotias. Ja eihän sitä tiedä kauan sitä joutuu yrittämään :/ Haaveissa siintää kaksi lasta, ehkä 2-3 vuoden ikäerolla.
Mitä ihmettä tässä nyt tekisi? Toimeentulo tässä oikeastaan eniten mietityttää ja se kuinka sitä loppuviimeksi jaksaa. Toisaalta taas pienen vuokran takia meillä ei ole kamalasti menoja. Mitä tukia äiti saa?
Mielipiteitä tällaiseen? :) Onko muut saaneet tällaiseet tai samantapaiseen tilanteeseen vauvoja? Miten pärjäsitte?
Juttusi oli kuin omasta elämästäni. :)
Olen pian 25, ja seurustellut mieheni kanssa 5v., tästä ajasta olemme olleet vuoden kihloissa. Olen pienen ikäni potenut vauvakuumetta ja sanonut myös, että lapsia teen viimeistään kun täytän 25... Nyt se kolkuttelee jo ovella, enkä ole vielä rohjennut hankkia lapsia.
Mieheni on samoilla linjoilla kanssani.
Toimeentulo on suurin huoleni, mutta pelottavaa on myös muutos, joka elämään tulee vauvan myötä. Olen onnellinen mieheni kanssa, voiko vauva muuttaa sen? Olemme hyvä tiimi kahdestaan ja moni on kadehtinut parisuhdettamme. Entä sitten kun vauva tulee, muuttuuko parisuhdekin, entä jos se muuttuukin huonompaan suuntaan.
En voi kuitenkaan olla tuntematta kateutta tuttavapiirissämme oleviin vauvaperheisiin tai vauvaa odottavien pariskuntien elämään.
Vauvakuume on ajoittain todella voimakas, ja haluaisin heti jättää ehkäisyn pois, toisinaan tulee tunne, että ei ehkä vielä.
Mistä tietää että on valmis? Meneekö uuden pelko ohi?