Ulkomaille töihin lähtö ja "kummalliset" asenteet.

Olin käymässä Suomessa nyt ennen pääsiäistä luokkakokouksessa, ja tulipa tavattua siis paljon vanhoja kavereita. Aika usea vuosikurssiltamme on päätynyt ulkomaille töihin, ja tästä johtuen keskustelu sitten ajatui ulkomaille töihin lähtöön. Yksi vanha kaverini (joka on ollut pätkätöissä/työttömänä aika pitkään) kiinnostui kovasti Norjasta, jossa itse asun ja työskentelen tällä hetkellä. 

Norjassa on paljon töitä tällä hetkellä, ja jos ei ole kovin kranttu TAI on tarpeeksi hyvä, niin löytyy töitä ihan norjankielen taidottomallekin, siis työkieli englanti, joten sanoin tietenkin kaverilleni että siitä vaan, ja että tottakai autan työn etsinnässä ja siinä missä voin, jos hän nyt tosissaan haluaa lähteä Norjaan. Mailailimme muutamaan kertaan tässä nyt takaisin palattuani, kaverini kyseli ja käännätti ja soittelutti mulla yhtä ja toista, sitten kuitenkin totesi, että Norja on niin älyttömän kallis maa, ei hän nyt sitten sinne kuitenkaan voi lähteä, ei mitenkään päin.

Siis kummallinen asenne. Toki Norja on Suomea kalliimpi, mutta niin ovat sitten palkatkin paljon paremmat, elleivät sitten suhteessa jopa paremmatkin, joten mitä väliä hintatasolla oikeastaan on sinänsä? (Itsestäni ainakin tuntuu, että Suomessa tuli aina venytettyä penniä, täällä ei tunnu koskaan siltä.) Vai onkohan kyseessä vain tekosyy?