39-vuotiaana täysin hyödytön yhteiskunnalle

Yhteiskunnan pitää olla ihmistä varten eikä ihmisen yhteiskuntaa. En tarkoita sitä, ettet saisi haluta tehdä töitä, mutta halua sitä itsesi takia, älä siksi, että "kelpaisit yhteiskuntaan". 

Jatka ihmeessä niitä yliopisto-opintojasi. Uskoisi, että jatko on neuvoteltavissa, kunhan tekee realistisen ja järkevän opintosuunnitelman jäljellä olevista opinnoista. Olet lahjakas, sen osoittaa jo se että olet päässyt sisälle yliopistoon. Toivon, että löytäisit enemmän luottamusta itseesi, kulje vaikka hieman nenä pystyssä. Hyvä itsetunto on tärkeää yliopisto-opinnoissa mm. siksi että valitettavasti ympäriltämme löytyy monenlaista lannistajaa tai kateellista ihmistä. Sulje siis korvasi KAIKELTA ympäröivältä puheelta, joka viittaa epäilyksen suuntaan, tyyliin: "kannattaakohan tuota sinun alaasi opiskella?", "onkohan sitä sitten tuolla alalla tulevaisuudessa töitä?", "kuinka kauan olet jo käyttänyt aikaasi tähän tutkintoosi, meinaatkohan koskaan valmistua?". ( Sama ja yhtä arvokashan tutkinto on, kun se on valmis. Riippumatta siitä, onko välissä ollut taukoa tai opinnot edenneet hitaammassa tahdissa.) Kun tarkemmin miettii nämä ihmettelyt ja utelut ulkopuolisilta ovat melko epäkohteliaita ja energiaa vieviä. Avaa aistisi sellaisille upeille ihmisille, jotka osaavat arvostaa osaamistasi ja kannustaa ja innostua mukanasi näistä ihmeellisistä, laajasti sivistävistä ja aina hyödyllisistä yliopisto-opinnoista. Toivotan sinulle antoisia opintoja ja kaikkea hyvää elämääsi!