Mikä veloissa pelottaa?

Olen toista vuotta työttömänä ja todella tyytyväinen ettei lainoja ole. Talo on maksettu ja auto velaton.

Jos olisi lainoja olisin ihan pulassa.

On lainaa ja on lainaa.

Sanot itsekin, että ei saa elää velaksi niin että maksut kasaantuu ja menot ylittää tulot. No aika monelle on käynyt niin, että ovat yrittäneet tuota välttää ja sit onkin tapahtunut jotain, ja menot on ylittäneet tulot. Katsos kun monella on niin pienet tulot, että aika pienelläkin sairastumisella tai työttömyyskaudella on kassavirrassa iso merkitys joka voi tuntua todella kauan. Pienituloisin ihmisen kuvion voi vaikka ihan velaksi ostettu 300 euron pesukone kaataa, vaikkei sen lainan kuukausierä olisi kuin 15 euroa, jos sitä viittätoista euroa ei vaan enää olekaan. Puhumattakaan jos niitä samanlaisia lainoja onkin vaikka kaksi tai kolme.

Toki sit ihminen, jonka kuukausitulot on vaikka esim edes 5 tuhatta euroa, joi aika turvallisesti ottaa lainaa  Mullakin on neljä eri ihan tahallaan ja tarkoituksella otettua lainaa eri asuntoja varten, yhteensä jonku 140000 euroa, joita makselen pari tonnia kuussa pois - tosin kyllä munkin kuviossa tuntuu, jos joku noista asunnoista on vaikka pari kuukautta ilman vuokralaista. Mulla on onneksi tilanne, jsosa tiedän etukäteen, milloin töitä on ja milloin ei ole, joten työttömyyteen ehtii varautua.

Mut siis ihmisillä on erilainen kassavirta ja se tarkoittaa, että he sietävät eri suuruisia riskejä. Ei riskinottokyky tarkoita sitä, että uskaltaa ottaa millaisia riskejä vaan, vaan sitä, että tietää millaisia voi ottaa ilman että riskin toteutumisestakaan tulee katastrofi.

No kai sitä ihmiset ajattelee että jos jää työttömäksi. Mutta kun mä en näe sellasta vaihtoehtoa elämässäni. Ellen nyt sairastu ja jää työkyvyttömäksi.. Aina sitä jotain töitä saa, oikeesti, kaupan kassa, siivoja tms.

Ja oikeesti jos jää miettimään kaikkia mahdollisia kauhuskenaarioita mitä voi käydä niin huomaa vanhana mummona että ei elänyt ollenkaan, pihisti kaikesta ja olla möllötti kotona joka ei edes niin viihtyisä ollutkaan. Kerran me täällä ollaan, ei aina voi ajatella pahinta mahdollista :)

Mä olen ottanut kulutusluotolla koko perheelleThaimaan matkan... Maksoin sen sitten vajaassa vuodessa pois. Olen ostanut kodinkoneeni osamaksulla, en todellakaan tiskaa käsin jos tiskikone hajoaa :) Autolainaa mulla on ollut, kämpästä on velkaa ja lisää pitäs ottaa jotta saadaan remppa tehtyä. Ja mä en ole pahimmasta päästä, vaatteista suurin osa tulee kirppikseltä ja huutonetistä meidän perheeseen, myöskin suurin osa huonekaluista on ostettu käytettynä... Mutta jos mä oikeesti tarviin jotain (ja matkustelua tarviin) niin sitten se otetaan velaksi jos ei käteisvarat riitä, pyrin tietysti säästämään aina ensin..

Ei pelota kun on 19v lähtien maksanut asuntolainaa... Eli vain asuntolainaa on, muuta lainaa/osamaksuvelkaa ei ole eikä tule. Onneksi nyt on jo tulot sellaiset että jokaista hankintaa ei tarvitse kuukausia miettiä.

Ostan myös kaiken luottokortilla mutta vain koska seuranta on helpompaa - korttisumma pitää pystyä maksamaan joka kuukausi täysin pois - en miellä tätä varsinaiseksi velaksi.

Mä olen myös ihmetellyt tuota, että miksi se velka nyt niin kauhea on. Minulla esim. on sinkkutaloudessani alunperin 160 000 euron asuntolaina. Moni tuttu on ihmetellyt, että miten pystyn edes nukkumaan yöni rauhassa kun on noin paljon velkaa. Minä taas ihmettelen, että mitä minun sitten pitäisi pelätä. Lainan kuukausilyhennys kun on tuloihini nähden ihan kohtuullinen eikä kohtalainen koronnousukaan tekisi velan lyhennystä liian vaikeaksi. Ja jos jään työttömäksi pitkäaikaisesti, sairastun vakavasti tms. niin asunnonhan voi aina myydä. Sitten sen myydään ja maksetaan velka pois, eikä taas ole mitään ongelmaa.