Lue keskustelun säännöt.
Mieheni tappoi koiranpennut
25.03.2013 |
Sori rafllaava otsikko.
Ennen tapaamistamme mieheni asui lähimmästä eläinlääkäristä 6 h ajomatkan päässä. Ystäväperheeseen syntyi eristäytyneessä paikassa koiranpentuja, joille ei ollut paikkaa, lopetus oli ainoa vaihtoehto. Lopulta jonkun piti asialle tehdä jotain ja ymmärrän hänen ratkaisunsa,
Mutta miksi ihmeessä tuollainen asia kaikkien vuosien jälkeen voi vaivata? Itse olen aina ollut eläimille allerginen, syön lihaa ja olen käytännönläheinen. Mutta silti, oma mies, lahtaamassa koiranpentuja, vaivaa... Olen avautunut.
t. kaksinaismoralisti
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan turhaan kyllä vaivaat päätäsi. Päinvastoin, osoittaa hyvää moraalia tuo hänen kykynsä tehdä ikävältä tuntuva, mutta oikea ratkaisu. Mielestäni eläimiä ei saisi antaa ollenkaan sellaiselle ihmiselle joka ei tarpeen tullen pysty tekemään (vaikeaa) päätöstä esim. loukkaantuneen tai lopullisesti sairaan eläimen lopettamisesta.
Kaikkein parhainta lemmikistään huolehtimista olisi ollut se että ystäväperheesi olisi leikkauttanut narttukoiransa eläinlääkärillä hyvissä ajoin jottei ei-toivottuja pentuja pääsisi syntymään.