Koiranomistajat - kaduttaako koskaan, että hankitte koiran?

15 vuotta on ihmisen elämässä pitkä aika. Aika hyvin on asiat, jos siihen ei mahdu yhtään hetkeä, jolloin ihmisellä on vähemmän aikaa ja voimia hoitaa koiraa. Useimpien koirat ovat ainakin jossain vaiheessa elämässään sukulaisten hoidossa matkojen, muuttojen tai muuttuneiden elämäntilanteiden vuoksi, ja jos ei tällaista hoitopaikkaa ole olemassa, voi koiran kanssa eläminen oikeasti olla niin hankalaa että se tuntuu isolta rasitteelta.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 10:50"]

15 vuotta on ihmisen elämässä pitkä aika. Aika hyvin on asiat, jos siihen ei mahdu yhtään hetkeä, jolloin ihmisellä on vähemmän aikaa ja voimia hoitaa koiraa. Useimpien koirat ovat ainakin jossain vaiheessa elämässään sukulaisten hoidossa matkojen, muuttojen tai muuttuneiden elämäntilanteiden vuoksi, ja jos ei tällaista hoitopaikkaa ole olemassa, voi koiran kanssa eläminen oikeasti olla niin hankalaa että se tuntuu isolta rasitteelta.

[/quote]

Jep. Mulla vähän näin nyt. Otimme 2 koiraa yhdessä miehen kanssa. Mutta mies jätti minut muutama vuosi sitten ja minä jäin isojen koirien yksinhuoltajaksi. Asun paikkakunnalla, jonne muutin miehen perässä, eikä minulla ole täällä ketään tuttuja tai sukulaisia. Minulla on täällä kuitenkin hyvä työ ja asunto, joten pois en ole lähtemässä. 

Mutta myönnän kyllä, että vaikka rakastankin noita koiria, niin rankkaahan tämä on. Ikinä en voi olla ylitöissä, osallistua työpaikan virkistyspäiviin, käydä shoppailemassa duunin jälkeen, mennä harrastuksiin työn jälkeen tms, koska mun on kiire heti töistä lenkittämään koirat. Matkoja ei ole tiedossa niin kauan kuin koirat elää, ja tosiaan kaikki tuollaiset tilanteet tyyliin muutto, taloyhtiöön tulee remppamiehiä työpäivän aikana jne on erittäin hankalia. Käytännössä kun viimeksi oli joku ilmastointityö talossamme, jouduin ottamaan koirat duuniin mukaan, siellä ne oli parkkihallissa päivän, kävin ruokatunnilla ulkoiluttamassa. Lisäksi pelkään että jään loppuiäksi sinkuksi noiden koirien takia, kun missä sitä miehiä tapaisi jos aina vaan koirien kanssa on oltava kotona. Kun nuorempi kuolee, alan olla jo 45 v todennäköisesti, lapsentekoiät ainakin ohi.

Ainoastaan silloin kaduin, kun hommasin pahnanpohjimmaiseksi jääneen sekarotuisen, josta minulle valehdeltiin sen toisen osapuolen rotu (piti olla palvelusrotuinen se isä). Koira ei sopinut kerrostaloon ollenkaan . Oli liian metsästysviettinen ja onnellisin metässä, oppi kyllä perustottelevaisuuden, mutta meni aina lintujen ja oravien perässä.  Koira tarvitsi oman metsästäjän. Onneksi löysin sille sen ollessa 2 v. hyvän pysyvän kodin maalta, missä se sai hyvän elämän ja sain siitä jatkuvasti tietoja sen kuolemaan asti. Monta teertä haukkui...ja siitäpä sanonkin, että pitää ottaa sellainen rotu, joka sopii omaan luonteeseen ja omiin olosuhteisiin. Ja kaikki koirat pitää kouluttaa käytöstavoille, eikä narun jatkoksi.

Muuten en ole koiriani katunut, mutta tiedänkin, mikä on minun vaatimustasoni ja kykyni ja opetan pennusta lähtien hyville tavoille, tokoa, agilitya, hakua ja täysin turhiakin temppuja. Ja mun koirani on aina saksanpaimenkoira. Nykyinen on mix, mutta sakua koirissani pitää aina olla.

En voi sietää "olishan se kiva sohvakoriste"-ihmisten  huonosti käyttäytyviä koiria. Vika on aina hihnan toisessa päässä,  väärä osaamaton ihminen/perhe koiralle. Miettikää aina tarkkaan koiran ottoa ja mikä sen rodun pitää olla ja onko teistä hommaa kunniallisesti hoitamaan. Sillä ei ole muita kuin teidät ja se tarvitsee muutakin kuin pissatuslenkkejä.

Up

Minä olen katunut niissä tilanteissa, kun koira hankaloittaa elämää. Esimerkiksi muuttojen yhteydessä ei ole aina ollut helppoa löytää kivaa, uutta tai uudehkoa vuokra-asuntoa johon saa ottaa lemmikin ja joka ei ole kerrostalossa (johon koiramme ei sopeudu vaan haukkuu herkästi). Koiran kanssa ainakin toisella pitää olla säännöllinen työaika, ja kun kummallakin oli yhteen aikaan työmatkoja, niin siinä sitä sitten oltiin miettimässä minne koira lykätään. 

Nykyään eniten rassaa se, että koira höösää ja häslää lapsien kavereiden ympärillä. Kun kylässä on pieniä lapsia jotka pelkäävät koiria, koira pitää viedä kodinhoitohuoneeseen, jossa se ulvoo ja vikisee koko vierailun ajan. Parhaan ystäväni lapsi on koiralle pahasti allerginen, eivätkä he käy meillä tästä syystä koskaan. Se oikeasti surettaa, koska he käyvät tässä kaupungissa usein ja olisi hauskaa viettää aikaa rennosti meillä, eikä aina raahata lapsia kaupungille tylsistymään. Koira rajoittaa enemmän sosiaalista elämää kuin arvasinkaan, koska niin moni on allerginen koiralle, pelkää koiria tai sitten heillä itsellään on koira, mikä rajoittaa pitempiä kyläreissuja (jos koiramme eivät tule keskenään toimeen).

+ koira vie lenkille eli saa minut liikkumaan

+ koira on älykäs eläin

+ koiran kouluttaminen on suht helppoa ja ylläpito edullista

OIKEIN ISO +  koira ehkäisee ihmisten masennusta

- koira rajoittaa jonkin verran matkustamista

- koiran hoitajia on vaikeaa löytää

- koirasta voi tulla yllättäviä kuluja, jos se sairastuu

Väsyttää joskus, mutta ei kaduta.

Sellaista rakkautta ja kiintymystä mitä tuolta meidän koiralta saa, ei saa mistään muualta.

Plussat:

Liikunta, ulkoilu, uusiin maastoihin tutustuminen

Uusien asioiden opettelu koiran kouluttamiseen ja koiran kanssa harrastamiseen liittyen

Koirasta on mukavasti seuraa, sohvalla on kiva katsoa telkkua koiraa rapsutellen ja illalla on ihana nukahtaa koira kainalossa

Koira saa meidät nauramaan joka päivä monta kertaa

Koira lievittää stressiä monin tavoin

Koskaan ei ole tylsää

Miinukset:

Väsyneenä ja kipeänäkin on hoidettava lenkitys, väsyneenä tosin usein virkistyn kun olen vähän aikaa ulkona, mutta kipeänä se on yhtä tuskaa. Onneksi olemme miehen kanssa harvoin molemmat yhtäaikaa kipeitä niin toinen voi silloin ottaa päävastuun koiran hoidosta.

Kura-aikana tulee sisälle rapaa ihan kiitettävästi

Matkoille pääsy on hankalaa, tämä kyllä riippuu koiran rodusta, luonteesta ja siitä löytyykö omasta lähipiiristä sopivia hoitajia. Meillä on koira, jolle on hankala löytää sopivaa hoitopaikkaa.

Kyllä kaduttaa. Ennen lapsia oli ok ja oli aikaa koiralle, mutta nyt aika koiralle jää vähiin. Lenkit ja hoito pakkopullaa ja erityisesti rassaa koiran häsläys vierailijoiden ja erityisesti lasten ympärillä. Koko vierailuaika menee koiraa vahdatessa. Todella ärsyttävää. Onneksi koira on pieni eikä tuhoa paikkoja tms.

Vanhakin jo on eli ei elä enää kauaa.

ei, koska olin päättänyt ottaa sen. Nyt on neljäs oma koira.

On kaduttanut tosipaljon, aikanaan.

Silloin kun toi koira oli alle 1v ja teki kaikki maailman tyhmyydet mitä vaan saattaa tehdä. Riehui, älykääpiöi, paskansi ja kusi sisälle vuoden ikäiseksi, oli ihan kusipää, jahtasi kissaa eikä uskonutkaan yhtään mitään. Ei hyvällä eikä pahalla.

Silloin kaduin ja jopa ajattelin melkein joka päivä, että tapan joko sen tai itseni, saatana. .

Sitten se rauhoittui ihan itsestään ja lopetti noi touhut, nykyään on todella ihana, tottelevainen ja rauhallinen koira.  Enkä luopuisi siitä enää mistään hinnasta.

Mulla loppuivat vuosia jatkuneet stressioireet kuin seinään kun pentu tuli taloon. Joka päivä saa tosiaan nauraa ja ilahtua. Koira luo ympärilleen harmoniaa ja parantaa ihmisten keskinäisiäkin suhteita. Kunhan koira on rodultaan perheeseen sopiva. Minulle oli yllätys kuinka persoonallinen ja hauska koira voi olla:) Muitten koiria hoidin aiemmin, mutta en koskaan erityisemmin innostunut, vaikka eläimistä tykkään. Mutta tää ikioma kullannuppu onkin ihan toista:) ja juu, ottaahan se ehkä kerran päivässä päähän.

Vierailija kirjoitti:

Kun lukee näitä viestejä koiraansa tympääntyneistä omistajista, tulee väistämättä mieleen muutama seikka. Kaikki jotka harkitsette koiran hankkimista, ottakaa koira

 

-vain omakotitaloon jossa koiran voi päästää yksin tarpeilleen ilman suurta vaivaa

-joka pärjää muutaman päivän ilman lenkkeilyä tulematta levottomaksi, joka perheessä sairastetaan joskus

-jonka turkin hoito ei vaadi tunteja viikossa

-joka on pieni, kiltti, ja helposti koulutettava, saatte ihmisrakkaan koiran helposti hoitoon ja lapsetkin voivat koiraa ulkoiluttaa (omat ja naapuruston lapset lenkittäjiksi!)

-joka on niin pieni, että voitte ostaa sille parasta mahdollista ruokaa, jottei ripuliongemia, oksenteluja ym. tule

-joka on vaalea tai valkoinen, valkoiset kynnet on helppo leikata

 

 

Sitten vielä muutama juttu, älkää opettako koiraa nukkumaan ihmisten sängyissä ja sohvilla. Varmasti menee hermo koiraan, joka sottaa juuri vaihdetut lakanat. Opettakaa pentu kylmästi nukkumaan omalla paikallaan. Älkääkä totuttako koiraa siihen, että vinkumalla herätetään isäntä ulkoilemaan. Ulos mennään kun se ihmiselle sopii, kun ihminen nukkuu, silloin nukkuu koirakin. Opettakaa koiralle, ettei tavaroita syödä, vain omat luut on syötäviksi tarkoitettu. Myös huomiota ja rapsutuksia jatkuvasti vaativa koira on riesa, ei sitä koiraa tarvi jatkuvasti rapsutella. Taputukset hyvästä käytöksestä riittää.

 

t. nro 11, onnellinen hyvän koiran omistaja

 

Löysin tämön vanhan, hyödyllisen keskustelun. Minua harmittaa kun kirjoittajat eivät useinkaan kerro koiransa rotua. Esim. kirjoittaja 11 ja 17 . Olisi mukava tietää rotu...

Ei ainakaan nyt. Ainoa miinus on se, että tuli vaihtajana ja yksi rokotus puuttui... pitää ehkä antaa koira pois, jos muutan maasta.

Arjessa ei ole kaduttanut, mutta mietityttää, jos joskus ei saa asuntoa ja muutot ja muut sellaiset ylipäänsä. En tiedä, miten edes jaksaisin ilman koiraa. Koira nukkuu kainalossa, pakottaa aamulla ylös ja lenkille, on syy lähteä ulos, kun tarvitsee happea, tulee väkisinkin harrastettua, kun liikkuu ja kouluttaa... On joku, jota voi hoitaa, kun sattuu sille tuulelle. Eilen pesin koiran hoitoaineella, kampasin turkin ja leikkasin kynnet. Ylimääräistä siivoamista ei tule, kun turkki on leikattavaa tyyppiä. Karvaa ei lähde. Parhaimpia asioita elämässäni.