Olen NIIN kateellinen. Kateus on maailman turhin tunne!
Minulla on neljä poikaa ja olen niin kateellinen kaikille jotka saavat tyttöjä. Inhoan kateellisuutta, en ole koskaan elämässäni ollut kateellinen kenellekään ja nyt olen ollut sitä muutaman vuoden aikana koko elämäni edestä. Kadehdin aivan älyttömästi äitejä joilla on tyttäret, aivan sama vaikka heidän elämänsä olisi muuten kuinka "huonoa" tahansa, mutta kateus vaan iskee päälle.
Facebook on vihoviimeinen kun äidit laittaa tytöistään kuvia nettiin...pitää varmaan poistua sieltäkin. Kateuteni on mennyt jo niin pahaksi, että toivoin toisille ikäviä teinivuosia tyttöjen kanssa tai juuri tyttönsä saaneelle rumaa tyttöä jne. Kaikkea ihan sairasta.
Voi kun koko kateutta ei olisi olemassakaan...
Kommentit (8)
Voi vitsi. Joku varmaan kadehtii sua kun sulla on neljä komeaa poikaa. Jos olisit eläny vähän aiemmin, olisit ollu kaikkien emäntien kateuden kohde.
Sä tulet saamaan kenties neljä miniää ja voit olla niille ihana anoppi. Poikasi saavat varmaan ainakin jonkun verran lapsia ja myös tyttöjä. Saat kyllä melko varmasti vielä pitää sylissäsi tyttölapsia.
Voikun oppisit vaan olemaan ylpeä upeasta veljessarjastasi : )
Käsittämätöntä tosiaan. Itselläni yksi poika, enkä ole koskaan halunnut tyttöä, saati että kadehtisin tyttöjen äitejä. Olen vain aina halunnut lapsen, se mitä lapsen jalkojen välissä on, on täysin yhdentekevää. En ymmärrä kateuttasi, tosin en oikeastaan mitään kadehtimista, en ole koskaan ollut kateellinen mistään, en tiedä onko se sitten outoa, mutta kateellisuuden tunnetta en ole kokenut ainakaan aikuisiällä (lapsena olen saattanut kadehtia, mutta en muista tarkkaan mitä). Mulla taitaa siis olla kaikki mitä olen aina halunnut :)
Eikai sille mitään voi...mä oon kyllä itte ihan erilaisista asioista kateellinen..
lapsista vaan sillai että toivon että voin niitä saada ja että ovat terveitä.
Kyllä mä tavallaan ymmärrän tuon haikeuden. Itselläni on 2 poikaa ja tytär. Elämä olisi aika erilaista pelkästään poikien äitinä (ei HUONOMPAA, mutta erilaista). Tyttären kanssa on enemmän yhteisiä juttuja, ihan normaalia. Poikia kiinnostaa eri asiat (yleensä).
Sun täytyy silti yrittää nähdä postiiviset puolet asiasta, sinulla on kuitenkin terveet lapset. Kaikilla ei ole näin. Niin, luopumista se on, mutta kaikkea voi valitettavasti aina saada.
Kateutta on katolisessa kirkossa pidetty yhtenä kuolemansynneistä. Ja sellaista ihmistä ei olekaan, jolle kateus olisi täysin vieras. Kateuden tuhoavuus on se, että se vie arvon omista jutuista. Sille vastalääkettä ei ole sen kateutta aiheuttavan tilan saavuttaminen. Vaan armo itseä kohtaan. Minä kelpaan, riitän jne.
Kateus voi olla myös hyödyllinen itsetutkistelun väline. Mitä olen vailla? Miksen riitä itselleni? Mitä tarvitsisin, jotta voisin luopua kateudesta. En usko hetkeäkään, että tarvitsisit siihen poikavauvaa. Vaan sinulla ehkä itselläsi on mielikuva itsestäsi tyttären äitinä, josta sinun on vaikea luopua. Ne on usein nimenomaan itseen liittyviä mielikuvia, jolla kahlehdimme elämämme 'vaillaolon' tilaan sen sijaan että koemme täyteyttä ja sitä että elämä ihan oikeesti riittää.
Olisi mukava kuulla mitä tästä ajattelet?
AP:llä on sitten ihan terveet lapset? Mieti millaista olisi elämä, jos yhdellä sun toisella pojallasi olisi kaikenlaista terapiaa, tutkimusta ja lääkintää. Lisäjuoksua arkeen.
Ole onnellinen ja kiitollinen siitä, mitä sinulla jo on. Ota tämä henkisenä kasvunpaikkana, jonka olet saanut eteesi. Kaikkea ei voi elämässä saada.
olisit varmaan iloinen jos sinulla ei olisi noita poikia ollenkaa