Miten te perheelliset valitatte ettei ole omaa aikaa?

Omaa aikaa on vain, jos käydään esim. kirjastossa yksin tms. mutta sen on niin vähäistä, etten laske tuollaista omaksi ajaksi. Mummolaan kyllä voidaan viedä yksi lapsi kerrallaan, mutta mummo ei jaksa ottaa useampaa yhtä aikaa. Ja minusta tuntuu, että oman ajan tarve on selvästi toisilla suurempi kuin toisilla. Introverttina tarvitsen sitä paljon, hyvin paljon.

En valita vaikka nyt on kieltämättä oma aika kortilla kolmen alle kouluikäisen ja vauvan kanssa. Saatan vähän kiukutella jos jää treeni väliin tai ei pääse lenkille kuten oli tarkoitus. Muuten hoituu aikalailla kaikki lastenkin kanssa, kavereita ja sukulaisiakin nähdään lasten kanssa. Kyllähän sen kaikki ymmärtää, että on vaikea saada vahti tälle laumalle :D enkä sillälailla ihan yksin omaa aikaa kaipaakaan, kun lapset nukkuu niin luen kirjaa, siinä se. Parisuhdeaika on klo 21-03 kun joku kiipeää meidän sänkyyn.

Kyllä mä olen joskus valittanut, että ei ole omaa aikaa, kun ei mulla sitä ole. En ymmärrä, miksi perheellinen ei saisi valittaa, että ei ole omaa aikaa. Samoin kuin tukiverkottomana olen valittanut, että ei ole koskaan kumppanin kanssa kahdenkeskistä aikaa. Kyllä ihminen joskus väsyy, vaikka ei osaansa vaihtaisikaan ja perhe olisi se kaikkein tärkein. Valittavathan ihmiset sitäkin, että töissä on raskasta ja ovat siitä väsyneitä, eivätkä silti halua työttömiksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ikinä ollut omaa aikaa pikkuisia hetkiä enempää. Mies ei ole ikinä harrastanut sellaista, että menisi kaikkien lasten kanssa jonnekin. Kotona ja pihalla joskus touhuilevat, mutta silloin kuka tahansa saattaa pölähtää sisälle minä hetkenä hyvänsä. Ei se ole sellaista rentoa omaa aikaa, jolloin tietäisi saavansa olla rauhassa seuraavan tunnin, puhumattakaan monista tunneista.

Mutta en valita. Meillä on näin. Ei se silti mitenkään erityisen kivalta tunnu, että joku tulee tunkemaan omaa malliaan naamalle. Tiedän minäkin mitä asioita minulla on paremmin kuin useimmilla muilla. Ei tulisi mieleenkään lällätellä siitä kenellekään.

Pa ska mies. Ei oikein "harrasta" omien lastensa kanssa olemista.

Miksi ei saisi valittaa? Mitä pahaa on jos kertoo miltä tuntuu? Ei se silti tarkoita että haluaisi lapsistaan eroon tai katuisi että niitä tuli tehtyä. Parempi puhua vaikeistakin asioista, kuin kehitellä kulisseja, joissa meidän perheellä on aina onnellista ja supervanhemmat eivät koskaan halua mitään itselleen, ei edes pientä hetkeä.