Kannattaako psykiatrille sanoa, että puhuu itsekseen?
Hän sitä kysyi ja vastasin että kyllä puhun, mutta en mitään monologeja.
Katsoi kun hullua, joten vastasin, etten kohta uskalla sanoa mitään, koska leimataan hulluksi jos en osaa selittää oikein. Sekä kaikkihan puhuvat itsekseen.
Kommentit (31)
Kuinka moni muu ymmärsi, että tämä psykiatri puhuu itsekseen?
Jossain tutkimuksessahan todettiin, että henkilöt, jotka puhuvat yksin, ovat älykkäitä.
Vierailija kirjoitti:
Minä puhun aina kotona itsekseni. Asun yksin. Olen psykiatrian sh.
Täällä toinen. Höpinää riittää yksin asuessa. 😀
Olen kahlannut läpi vastaanotoilla yksinpuheluita aasta ööhön. Mitään tympeämpää tuskin on kuin avata tajunnanvirtaa ihmiselle joka suunnittelee keittiöremppaa kun tarttis KUUNNELLA.
Puhun yksin, pissin yksin, kävelen omin jaloin.
Minun äitini aina selostaa kokatessaan epämääräisiä, myös silloin kun ei ketään ole ilmiselvästi kuulolla. Hän on ala-asteen rehtori ja toiminut vuosia kunnanvaltuustossa ja -hallituksessa. Minäkin joskus saatan tokaista jotain itsekseni yksin ollessani. Olen asiantuntijatyössä oleva perheenäiti. Ei kai se nyt kovin vakavaa ole. Kaikki me ollaan jollain tavalla hassahtaneita :P
No en mä kyllä puhu itsekseni kuin pääni sisällä. Kiroilen kyllä toisinaan yksin ääneen.
Ei kait siinä mitään pahaa ole jos puhuu yksikseen. Eihän se ketään satuta. Kukin tyylillään.
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä saanut mitään apua psykiatreilta. Siis toki reseptejä ja todistuksia kirjoittavat mutta that's it. Monesti ovat tentanneet kuin poliisikuulusteluissa. Mutta mitään henkistä tukea sieltä ei saa kuin lääkkeitä.
Meneekö ihmisillä sekaisin taas psykiatrin, psykologin ja psykoterapeutin nimikkeet vai eivätkö tiedä niistä tarkemmin?
Psykiatri on lääkäri, joka tekee diagnoosit ja määrää lääkkeitä. Psykiatrit ovat harvoin mielenterveydenhäiriöitä hoitavia yksilöitä, vaan pääsäännöllinen hoitopuoli kuuluu psykologeille ja psykoterapeuteille.
Voiko se saada tuon perusteella jonkun dg aikaseks?
Ei. Ellet hänen kuullen puhu itseksesi
En ole varsinaisesti monoteistinen, paitsi lahtokohtaisesti.
Minusta kaikkein tarkeinta on etta jokainen erillinen osa sydantani on hyva. Siten voin jutella dialogeja hyvien kesken sydamsessani.
Toki hyvaksyn monoteistisenkin jumaluuden, siten ajattelevat, se on jumalieni synty, kuten olen kirjoittanut. Mutta hulluuden olemassaoloa en hyvaksy ikuisuuteeni. Ikuisuuteni ei kuulu mitaan pahuutta. Pahuudella ei ole lupaa ikuisuuteeni.
Siksi psykiatrilla ei ole sinne lopulta mitaan asiaa.
https://www.vauva.fi/keskustelu/3415929/onko-kristittyja-tai-muuten-hen…
Puhun mun kissalle usein ja se myös vastailee satunnaisesti. Pitäisikö minun mennä psykiatrille?