En avaa oveani ainoallekaan virpojalle.

Mikä ap.n tarkoituksena tälle keskustelulle oli? Varmaan keskustelu, mutta keskustelu mistä?

Minäkään en avaa. Ei ole mitään annettavaa.

[quote author="Vierailija" time="23.03.2013 klo 17:24"]

Mikä ap.n tarkoituksena tälle keskustelulle oli? Varmaan keskustelu, mutta keskustelu mistä?

[/quote]

Etkö osaa lukea? AP kysyi, onko muita samanlaisia.

Ihan ok, jos ette avaa. :) Lapseni menee silti virpomaan, tuttuihin paikkoihin, joissa siitä jopa ilahdutaan. Ja virpomisen aloittaa tietysti kotona.

avaan oven , mutta sanon kiitos ei, kun kystään saako virpoa

[quote author="Vierailija" time="23.03.2013 klo 17:28"]

[quote author="Vierailija" time="23.03.2013 klo 17:24"]

Mikä ap.n tarkoituksena tälle keskustelulle oli? Varmaan keskustelu, mutta keskustelu mistä?

[/quote]

Etkö osaa lukea? AP kysyi, onko muita samanlaisia.

[/quote]

Kiitos, osaan kyllä. Mutta onko hän siis epävarma omasta tavastaan, kun haluaa tietää onko muita? vai haluaako heiltä oikeutusta tavalleen toimia.

vai on vain ymmärtämättä, että tottakai on tämän kokoisessa maassa ihmisiä, jotka eivät halua virpojille ovea avata. Vai jotain muuta?

En minäkään. Oon nimittäin töissä koko päivän.

Muutenkin muistin just äsken, että eihän mulla ole edes mitään palkkiota, koska olin taas unohtanut koko pääsiäisen. Lähipiirissä ei ole virpomisikäisiä eikä edellisellä asunnolla käyneet tuntemattomatkaan virpomassa - nykyisestä en tiedä, kun muutin tähän vasta. Ei jotenkin käynyt mielessäkään koko virpomiset. Jos joku aamulla tulee ennenkuin lähden töihin, joutuu tyytymään joulupipareihin, ne ovat ainoa herkku, mitä tästä talosta tällä hetkellä löytyy.

Minulla ei sinänsä ole mitään virpomista vastaan. Mutta kun en koskaan tiedä, milloin on se päivä kun niitä virpojia liikkuu. Se tulee aina yllättäen ja niin, ettei ole osannut varautua. Tänään ovikello soi yhdeltätoista, kun olimme vielä nukkumassa. Emme menneet yöpaidassa avaamaan ovea ja toteamaan, että jälleen kerran emme ole osanneet varautua virpojiin.

oletteko käyneet siunaamassa oksat kirkossa?

Eipä avata ovea meilläkään virpojille. Kyseinen perinne on sen verran tuore, ettei siihen tarvitse onneksi osallistua. Harvalla lapsella on mukanaan siunattuja oksia muistuttamassa siitä alkuperäisestä siunauksesta, joka virpomiseen liittyy.

Virpominen lienee ainoa kerjäyksen muoto, jossa kerjääjä saa vaatia tiettyä palkkaa eli ei kelpaa rusinat, hedelmät, pastillit jne. vaan ainoastaan isot ja kalliit pääsiäismunat. Kiitos ei, en osallistu tähän leikkiin.

[quote author="Vierailija" time="23.03.2013 klo 18:02"]

Eipä avata ovea meilläkään virpojille. Kyseinen perinne on sen verran tuore, ettei siihen tarvitse onneksi osallistua. Harvalla lapsella on mukanaan siunattuja oksia muistuttamassa siitä alkuperäisestä siunauksesta, joka virpomiseen liittyy.

Virpominen lienee ainoa kerjäyksen muoto, jossa kerjääjä saa vaatia tiettyä palkkaa eli ei kelpaa rusinat, hedelmät, pastillit jne. vaan ainoastaan isot ja kalliit pääsiäismunat. Kiitos ei, en osallistu tähän leikkiin.

[/quote]

Tuore perinne, no miten sen nyt ottaa..

Itse olen lapsena käynyt virpomassa ja olen jo yli 50v, mutta voihan se tietty olla tuore jos ajatellaan ajanlaskun alusta asti historiaa.

Inkerissä oli virpominen vanha kansanomainen perinne. Virpomassa käytiin virpo- eli palmusunnuntaina tai -lauantaina. Paikkakunnallisesta tottumuksesta riippuen eri pitäjissä asia saatettiin hoitaa eri tavalla Virpovitsat, urpuiset pajunoksat eli 'palmut' haettiin jo ennakolta edellisellä viikolla niittyjen reunustoilta, missä ne vesiperäisessä maassa ja ojien varsilla kasvoivat rehevinä, urvut pörröisimpinä ja hopeavälkkeisimpinä. Pakkastalven aiheuttaman kevään myöhästymisen sattuessa varhaispääsiäisen edellä tuotiin virpovitsat jo riittävän ajoissa tupaan, missä ne vesiastiassa lämpimän ilman vaikutuksesta aukaisivat urpunsa virposunnuntaiksi Keski-Inkerin pitäjissä Spankkovalla, Kolppanassa, Skuoritsassa ja Tuutarissa sidottiin virpovitsat pientä varpaluutaa muistuttavaksi kimpuksi eli putshokaks, mikä koristeltiin sorjaksi. Oksiin sidottiin kirjavia kangastilkkuja solmukkeiksi, ohuesta värillisestä paperista leikattuja iloisia kevätaurinkoja, ristinmerkkejä ym. tai värjättyjä höyheniä.

Virpovitsoihin piti näet saada vihreää väriä, mitä pidettiin kevään heräämiselle suotuisana. Virpovitsojen koristuspapereitten joukkoon jokainen koetti saada vihantaa. Vihreäksi väriksi kelpasivat puolukanvarret, katajanoksat tai variksenvarpaat. 

Ensimmäiseksi keväällä versovat kasvit, kuten pajunoksat ovat aina olleet tärkeitä pääsiäisen juhlistajia. Niillä uskottiin olevan elämää edistävän ja tuhoa karkottavaa salaperäistä voimaa. Uskomuksen juuret ulottuvat kauas menneisyyteen. Myös muinaiset juutalaiset juhlivat pääsiäistä hedelmällisyyden juhlana, joiden seremoniat edistivät heidän mielestään maanviljelystä ja karjanhoitoa. 

Virpolauantai, se oljki lasten suurjuhla! Tarkoituksena oli yllättää virvottava unitilallaan, minkä vuoksi virpojat läksivät liikkeelle aikaisin. Aamulla auringonnousun aikaan hankisilla pelloilla ja autioilla teillä kulki lapsia virpovitsat kainalossa tutusta talosta toiseen virpomassa Tapa oli yleinen, joten kylien taloissa odotettiin virpojia. Sen vuoksi monin paikoin jätettiin illalla ovet auki tai avattiin varhain aamulla, jotta virpojat pääsisivät sisälle. Olivathan he tuoreuden ja terveyden sekä karjaonnen tuojia. Hei.. dän piti nimenomaan päästä tulemaan yllättäen ja saada herättää nukkuja virpolaulunsa loruiluun. 

Asiaan kuuluvassa luvussa ensin toivotettiin virvottavalla tuoreutta ja terveyttä, talolle karja- ja kanaonnea. Lopuksi virpoja pyysi itselleni virpomispalkkaa eli kuostia. 

Virpoi, varpoi, vitsoil selkää, 
tuoreeks, terveeks tulevaaks vuuveeks,
kuin mont urpaa, niin mont uuttii,
kuin mont varpaa, niin mont vasikkaa,
kuin mont lehtee, 
niin mont lehmää,
kuin mont oksaa, niin mont orrii. 
Virpoi, varpoi, vitsat siul,
kanaltais muna miul,
voilusikka lehmältäis,
kuakku taikinaiseltais,
kopekkainen kukkarostais,
viikoks velkaa, enempää ei kelpaa.
Luppaat sie, luppaat sie! 

Tai 

"Mie siun virvon viisahaks, 
taputtelen taitavaks,
rikkaan talon emännäks, 
suuren leivän paistajaks! 
Heinäajaks sauna-akaks, 
mie siun lapses likaks!"
(Paavo Steenari, Lemp. Hipelinmäki) 

Avaan oven ja virpomiskysymykseen vastaan kohteliaasti, että kiitos ei. Lasten tulee oppia, että joskus sitä pettyy. Jos vanhemmat ei opeta, täytyy naapurin tms. muistaa, että lapsuuteen kuuluu myös se, että kaikki ei suju kuten toivoi. Minusta tässä on tärkeä kasvatuksellinen aspekti.

Kaikkien pitäisi siis vaan hyvää hyvyyttään ostaa munia ja karkkia vieraille muksuille? Anteeksi vaan, mutta kaikilla ei todellakaan ole siihen varaa. Omat lapset ja heidän pääsiäisherkkunsa tulevat aina ensin.

Virpominen on vanha itäsuomalainen, ortodoksisuuteen liittyvä palmusunnuntaiperinne. Virpoja heiluttaa pajunoksia virvottavalle ja lausuu virvontalorun. Virpoja ojentaa sitten vitsansa ja saa palkakseen makeisia tai rahaa.

Virvontaperinne ei liity sinällään millään tavoin noidaksi pukeutumiseen. Trulliksi eli noidaksi pukeutuminen on ollut täysin erillinen, länsisuomalainen perinne. Ruotsista rantautuneen perinteen mukaan noidat kiertelevät ovelta ovelle toivotellen hyvää pääsiäistä.

Kun Karjalan siirtoväestö asutettiin muualle Suomeen, virpomistapa levisi heidän mukanaan. Pian itä- ja länsisuomalaiset tavat alkoivat sekoittua keskenään yhdeksi perinteeksi: noidiksi, jotka kiertelevät virpoen ovelta ovelle. Yleensä pienten virpojien suusta kuulee tällaisen virvontaluvun: ”Virvon varvon tuoreeks terveeks tulevaks vuodeks. Vitsa sulle, palkka mulle.” Vitsoista annetaan palkaksi karkkia, kuten suklaamunia, tai rahaa.

en mäkään. meillä lapset hoitaa oven ja saavat siitä sitten palkan meiltä.

[quote author="Vierailija" time="23.03.2013 klo 18:05"]

[quote author="Vierailija" time="23.03.2013 klo 18:02"]

Eipä avata ovea meilläkään virpojille. Kyseinen perinne on sen verran tuore, ettei siihen tarvitse onneksi osallistua. Harvalla lapsella on mukanaan siunattuja oksia muistuttamassa siitä alkuperäisestä siunauksesta, joka virpomiseen liittyy.

Virpominen lienee ainoa kerjäyksen muoto, jossa kerjääjä saa vaatia tiettyä palkkaa eli ei kelpaa rusinat, hedelmät, pastillit jne. vaan ainoastaan isot ja kalliit pääsiäismunat. Kiitos ei, en osallistu tähän leikkiin.

[/quote]

Tuore perinne, no miten sen nyt ottaa..

Itse olen lapsena käynyt virpomassa ja olen jo yli 50v, mutta voihan se tietty olla tuore jos ajatellaan ajanlaskun alusta asti historiaa.

[/quote]

Tuore siinä mielessä, että vielä 60-luvulla palkan sai vasta pääsiäisenä, ei virpomispäivänä. Ja oksat siunattiin kirkossa Palmusunnuntaina, vasta sitten mentiin virpomaan. Virpomiseen liittyi aito toisen kodin ja talouden siunaaminen, ei pelkkä loru ja kädenojennus palkkaa varten. Nykykäytäntö on todella tuore suhteessa ajanlaskun alun historiaan!

Lisäksi suurin osa Suomea ei edes virponut kuin vasta 80-luvulta alkaen, tosin osassa maata ei virpominen ole onneksi vielä muodissa.

[quote author="Vierailija" time="23.03.2013 klo 18:07"]

Avaan oven ja virpomiskysymykseen vastaan kohteliaasti, että kiitos ei. Lasten tulee oppia, että joskus sitä pettyy. Jos vanhemmat ei opeta, täytyy naapurin tms. muistaa, että lapsuuteen kuuluu myös se, että kaikki ei suju kuten toivoi. Minusta tässä on tärkeä kasvatuksellinen aspekti.

[/quote]

WOW!

Minusta taas on ihana opettaa, että ihmiset on mukavia ja ystävällisiä, huomioivat toiset. Siinä on enemmän esimerkkioppimista, kuin tuossa pettymysten oppimisessa, pettymyksiä tulee varmasti enemmän eteen elämässä ilman naapuriakin.

[quote author="Vierailija" time="23.03.2013 klo 18:07"]

Kaikkien pitäisi siis vaan hyvää hyvyyttään ostaa munia ja karkkia vieraille muksuille? Anteeksi vaan, mutta kaikilla ei todellakaan ole siihen varaa. Omat lapset ja heidän pääsiäisherkkunsa tulevat aina ensin.

[/quote]

Köyhyys on ihan hyvä syy kieltäytyä, jos ei ole varaa, ok, mutta ei tunnu olevan se monellakaan syy....

[quote author="Vierailija" time="23.03.2013 klo 18:10"]

[quote author="Vierailija" time="23.03.2013 klo 18:07"]

Avaan oven ja virpomiskysymykseen vastaan kohteliaasti, että kiitos ei. Lasten tulee oppia, että joskus sitä pettyy. Jos vanhemmat ei opeta, täytyy naapurin tms. muistaa, että lapsuuteen kuuluu myös se, että kaikki ei suju kuten toivoi. Minusta tässä on tärkeä kasvatuksellinen aspekti.

[/quote]

WOW!

Minusta taas on ihana opettaa, että ihmiset on mukavia ja ystävällisiä, huomioivat toiset. Siinä on enemmän esimerkkioppimista, kuin tuossa pettymysten oppimisessa, pettymyksiä tulee varmasti enemmän eteen elämässä ilman naapuriakin.

[/quote]

Eli kun ovellesi tulee iso karski mies, joka haluaa pankkikorttisi tunnuslukuineen, niin ne hänelle annat? Koska olet niin ystävällinen.