Mies yksin kaupassa ostoslistan kanssa. Kyseleekö silti puhelimella?

Söpöööö awwskukkeli

Ap on harvinainen. Yleensä nainen purkaessaan kassia osaa sanoa, että vääriä omenoita, kehno kermavalinta, huonoa leipää ja outoja appelsiineja.

Meillä minä hoidan aina kaikki ruokaostokset, koska joka kerta kun päästän vaimon kauppaan, syödään koko viikko jotain kokeilevaa etnistä riisimössöä ja puolet listaan erikseen mainituista tarvikkeista joko jää ostamatta tai on väärää. Lienee sanomattakin selvää, että hoidan myös ruoanlaiton.

No, jos mies tekee vaikka remppaa, eikä ehdi rautakauppaan hakemaan jotain puuttuvia juttuja, niin vaimo lähtee asialle ja takuuvarmasti joutuu soittamaan useita kertoja, että osaa ostaa oikeat ruuvit sun muut härpäkkeet.

Tämä on juurikin naisille ujutettavaa metatyötä. Mies on kaupassa, mutta ei ota vastuuta ostoksista. Jos hän ei tiedä, mitä mihinkin tarkoitukseen tarvitaan, se tarkoittaa että hän ei ota vastuuta myöskään ateriasuunnittelusta ja ruokahuollosta, vaan toimittaa ainoastaan hänelle delegoituja pieniä apuaskareita. Tämä on tietysti ok jos kotityöt on tietoisesti jaettu niin. Jos ei, keskustelkaa miksi mies ei ota vastuuta ruokahuollosta.

Minä olen kyllästynyt olemaan koko perheen organisoija ja suunnittelija. Tässä ollaan tänä vuonna harjoitettu miehen oman järjen käyttöä. Alkuun oli kitinää ja vinkunaa, kun vastasin kauppalista uteluihin, että kannattaa ostaa mitä aiot että perhe lähipäivinä syö. Ollaan edistytty siihen vaiheeseen, että osaa tuoda käskemättä maitoa ,leipää , voita ja juustoa sekä paketin jauhelihaa. Valmistan ruuan siitä mitä hän tuo ja jos jotain puuttuu tai loppuu niin sitä ei sitten ole. Itse olen toipumassa leikkauksesta ja kaupassa käynti ei oikein suju.

Joopa joo. Joksenkin kaikki naiset ovat tosi tarkkoja siitä että tuote on oikea, eli sitä mitä on aina ennenkin ostettu.

Vierailija kirjoitti:

Ap on harvinainen. Yleensä nainen purkaessaan kassia osaa sanoa, että vääriä omenoita, kehno kermavalinta, huonoa leipää ja outoja appelsiineja.

Olen eri, mutta jos joku on käynyt kaupassa niin ettei minun tarvitse niin en kyllä ryhdy nirsoksi valittajaksi. Ei minulle ole tarkkaa edes se mitä hedelmiä tuo, kunhan katsoo että ne ei ole mätiä. En itsekkään sen Ihmeemmn jaksa säätää sen valikoinnin kanssa. Jos jokin juttu pitää olla tarkasti tiettyä niin toki sen kirjoitan listaan niin selkeästi ettei ole erehtymisen mahdollisuutta.

Ei enää. Nuorempana teki, kun ei ollut sen vertaa kiinnostunut ruoanlaitosta, että olisi tunnistanut perustarvikkeita. Nykyään on hyvä kokki <3 Ja mulle kävi ja käy edelleen kaikki, en ole sillä tavalla tarkka, kaikki käytetään.

Juuri tämän takia vaimolla ei ole mitään asiaa kauppaan ja keittiön puolelle. Hoitakoon muita kotitöitä.

Jessus mitä tosikkoja täällä on osa. Eihän ap hauku ja irvi miehen huonoutta! Söpöähän tuo on. Meilläkin mies laittaa kuvia kaupasta onko oikea tuote, tuo aina hymyn kasvoille.

Melkein joka reissulla soittaa mun mies. Kun hän lähtee kauppaan, tiedän ottaa valmiiksi puhelimen lähelle, että kuulen kun se soi. Kyllä se puhelu sieltä tuleekin, 90% kauppareissuista. 

Just tota se on meillä :) Mä vielä kirjoitan yleensä tosi selkeän kauppalistan suoraan puhelimeen, lukee määrät ja jos joku alennus, niin lukee merkki jne. Silti pitää olla "kytiksellä" koko reissun ajan, jotta on vastaamassa jos ja kun kysymyksiä tulee :)

En jaksa kuunnella sitä rähinää, mikä seuraa siitä, että listassa lukee jugurttia ja tuon jotain, joka lähes varmasti on väärää ja kelpaamatonta. Tai jauhelihaa. Jos laji sattuu vahingossa oikein määrä on varmasti väärä.

Näinpä tsekkaan listan ennen lähtöä ja vaadin tarkennuksen. Rutinaa tulee siitäkin, mutta vähemmän kuin vääristä ostoksista.

Vierailija kirjoitti:

En jaksa kuunnella sitä rähinää, mikä seuraa siitä, että listassa lukee jugurttia ja tuon jotain, joka lähes varmasti on väärää ja kelpaamatonta. Tai jauhelihaa. Jos laji sattuu vahingossa oikein määrä on varmasti väärä.

Näinpä tsekkaan listan ennen lähtöä ja vaadin tarkennuksen. Rutinaa tulee siitäkin, mutta vähemmän kuin vääristä ostoksista.

Harvemmin silti soittelen.

Nöösipoikana menkkakipuinen tyttöystävä lähetti kiskalle ostamaan tamponeja. Myyjä kyseli sitten että mitä merkkä ja kokoa. Otin jotain superia. Vikaan meni, ja pahasti. Mutta tästä opin, että ilman pilkuntarkkaa listaa en lähde kauppaan. Minä en ole ajatustenlukija.