Lue keskustelun säännöt.
Oletko esitellyt aikuisiällä seurustelukumppanisi vanhemmillesi?
23.03.2013 |
Eli oletko vaikka 30 vuotiaana vienyt parin kuukauden tuttavuuden vanhempien luokse näytille? Ja puolen vuoden päästä taas uuden miehen jne. Vai onko tyhmää jos ei 4 kymppisenä vie edes 5 vuoden seurustelun jälkeen vanhempien luokse käymään.? Oletko sitä mieltä, että aikuisena tarvii näitä esitellä, jos ei edes asu yhdessä?
Kommentit (8)
En ole enää nykyisin esitellyt. Jos ihan naimisiin olisin menossa niin sitten toki, mutta muuten en. Äitini ihan liikaa suree sitä että olen vanhapiika ja surisi suhteiden loppua jos niistä tietäisi. Kerran erehdyin esittelemään seurustelukumppanin sille, mies jätti vuoden päästä, eikä äiti meinannut selvitä siitä millään. Hän kun oli jo haaveillut lapsenlapsista ja hääkelloista. Joten sen jälkeen olen pitänyt seurusteluni omana tietonani. Olen 38-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
täh? Sinkku olen.Kyllä mun vanhemmat aika hyvin tietää kenen kanssa olen ollut.Ei meillä salaisuuksia ole.
Eipä siinä mitään ihmeellistä, kyllä vanhemmat on tavanneet kulloisenkin seurustelukumppanin, kun olemme menneet perheen mökille viettämään lomapäivää.
Ap. Itse kans välttelen tätä, että turhia toiveita vain elättelisivät. Viimeisin mistä vanhempani tiesivät on yli 10 vuoden takaa, ja äitini nostaa sitä vieläkin usein esille tyyliin "En ymmärrä mikä teille tuli" "Voi voi, niin siinä sitten kävi". Uh, en jaksais millään kuunnella totakaan enään. Eli suhtautuu kovin vakavasti ja ikuisesti kaikkeen...
Olen kyllä vasta 25 mutta aikuiseksi itseni miellän. Erosin jonkin aikaa sitten ensirakkaudestani. Suhde kesti 9 vuotta. Ero tuntui olevan vanhemmille ja lähipiirille kamalan kova paikka. Äiti odotteli lapsenlapsia ja häitä. Ex-mieheni oli todella pidetty lähipiirissäni. Nyt olen seurustellut pian vuoden uuden miehen kanssa. Perheeni ei tiedä seurustelusta mitään. Mitäpä näistä. Yhteen en ole muuttamassa ja lapsia en ainakaan tämän miehen kanssa halua. Ehkä jos vielä löydän jonkun jonka kanssa ajattelen loppuelämäni viettävän, voin perheelle esitellä. Sekin vasta sitten kun olen aivan varma. En jaksa sitä kuinka äiti itkee ex-mieheni perään. Itse haluaisin vain unohtaa ja edetä elämässä. Perhe muistelee menneitä ja elättelee toivoa yhteen palaamisesta. Tällä hetkellä seurusteluni on sellaista ei niin tavoitteellista yhdessä oloa. Viihdyn kumppanini seurassa mutta en tiedä haluanko koskaan esimerkiksi muuttaa yhteen. Näin on hyvä. Muiden annan ymmärtää että keskityn vain uraan ja onnelliseen yksinoloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.03.2013 klo 14:23"]Viimeisin mistä vanhempani tiesivät on yli 10 vuoden takaa, ja äitini nostaa sitä vieläkin usein esille tyyliin "En ymmärrä mikä teille tuli" "Voi voi, niin siinä sitten kävi". Uh, en jaksais millään kuunnella totakaan enään. [/quote]
Syy voi tässä ehkä olla sekin, että ne luulevat että tyttöraukkansa on ollut yli kymmenen vuotta ypöyksin, siksi päivittelevät miten ikävää on kun se edellinen suhde kariutui.
Itse olen naimisissa, mutta mietin joskus että jos eroaisin niin olisi iso kiusaus olla kertomatta vanhemmille... Joskushan ne saisivat tietysti tietää, mutta en jaksaisi niiden osallistumista ainakaan heti siinä erohässäkässä.
Ap. Juu noita erohässäköitä en kyl kestäis. Se et vanhemmat syyllistäis tai dramatisoisivat lisää elämänmuutosta, niin huh huh. Ystävät on vienyt parin viikon tuttavuksia jopa sukulaistensa häihin. En tiedä kuinka jaksavat, kun koko suku pui sitten kuukauden päästä eroa ja kyselee syitä. Pahin mitä tiedän on kun kaveri vei baari.illan jälkeen sängystä löytyneen miehen heti iltapäivällä äidilleen syömään. Ei tarvi varmaan kertoa, että miestä ei enään näkynyt sen jälkeen.
täh? Vanhemmilleni? Kenet pitäisi esitellä? Taivaaseenko viedä?