Lue keskustelun säännöt.
Miksi en tajunnut ajoissa olevani narsistin kanssa :(
22.03.2013 |
Nyt elämä on täynnä ahdistusta ja tuskaa. Perheemme on eronnut, mikä on hyvä meille aikuisille, mutta sääli lapsille. Oikeudenkäyntien ja exän käsittämättömien valheiden vuoksi omalta elämältäni on pohja poissa ja olen vain varjo entisestä minästäni. Kuinka kauan tätä tuskaa kestää? Miten tästä pääsee yli? Apua on saatavissa, mutta tuntuu, että palautuminen kestää ikuisuuden.
Kommentit (10)
Olet jo oikealla tiellä ja parempia päiviä tulee olemaan edessäpäin. Anna itsellesi armoa ja koita pitää huolta myös itsestäsi. Ensimmäiset ja isoimmat askeleet ovat jo takana päin. Olet tehnyt vaikeita ratkaisuja, jotka ovat varmasti olleet oikeita. Voisit olla jo mennyttä, jos narsistin kanssa jatkaisit. Oma mielenterveytesi ja oman arvon tuntosi on nyt tärkeintä. Ja lapsesikin tarvitsevat sinua ja voit auttaa heitä vain olemalla itsellesi hyvä.
Toivotan onnea ja valoa päiviisi ja uskon kyllä että tulet selviytymään kaikesta entistä vahvempana ja onnellisempana. Sinä pystyt siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ja millä tavoin hän valehtelee?
opettele arvostsamaan itseäsi, silti, niin hyvin tulet kasaamaan itsesi.
btdt
Mitäh? Kuka hullu näitä aloituksia keksii..taasko se sama Lars?Tajua jo meidän välillä ei ole muuta kuin poliisi ja oikeuslaitos!
Kiitos asiallisista vastauksista. Raastavinta on se, miten toinen pystyy valehtelemaan niin paljon. Kaikille viranomaisille on lisäksi ilmoittanut, että minä olen mielenvikainen. Tuntuu niin mielettömän pahalta. Mutta kai se näin menee. Voimia kaikille samassa tilanteessa oleville!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole totta, kuin suoraan omaa tekstiäni. Ikävää, että olet pahassa tilanteessa, mutta "kiva" kuulla, että minulla on kohtalotovereita. On ihanaa, kun mies ei enää ole täällä hirviönä. Mutta tekee koko ajan kaikkea kiusaa, valehtelee käsittämättömiä juttuja, ei suostu mihinkään ja kuulemma vain minua kiusatakseen yrittää viedä lapset, vaikkei heitä haluakaan eikä ole koskaan heidän kanssaan mitään tehnyt. Myös minun mieheni haukkuu minua mielenvikaiseksi ja vajaaksi lapsillekin. Sitten pelaa kaiken ajan, tuojottaa äänillä pornoa ja hoitelee itseään laitteilla keskellä olohuoneen sohvaa, saa hirveitä raivareita jne. Pelottaa aivan kamalasti mitä oikeudenkäynneistä tulee ja miten koskaan pääsen lopullisesti rauhaan lasten kanssa. Ja itsetunto, no se on kyllä niin palasina kuin olla voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi, joka ehkä jopa toivoo olevansa tuossa tilanteessa mieluummin kuin tässä henkisessä vankilassa, jossa kaikki on minun syytäni. Henkinen väkivalta on lähes päivittäistä :( Ehkä jonain päivänä olen yhtä rohkea kuin sinä ap, ja lähden tästä helvetistä!
Mä lähdin jo kerran helvetistäni, mutta palasin sitten takaisin.
En usko, että mulla on enää koskaan voimia lähteä pois. Olen niin loppu.
Tuollaista olisi voinut elämästäni tulla jos olisin pysynyt exäni kanssa. There but for the grace of god go I.