Miksi niin harva mies on "pehmeä" arvoiltaan? Miksi miehet eivät rakasta onnellisuutta ja rauhaa?

Jaa-a, varmaan sen takia, että onnellisuutta, pehmeiden arvojen (perhe, ystävät) arvostamista verenmaku suussa rahasta/vallasta kilpailun sijaan ja rauhassa elämistä pidetään "naisellisina asioina" ja siten jostain syystä alempiarvoisina. Miehet juoksevat omasta halustaan oravanpyörässä haavekuviensa perässä koska "se kuuluu miesten elämään" kunnes kaatuvat ja kuolevat saavuttamatta lopulta yhtään mitään. Tämä on onneksi vähitellen muuttumassa uusien sukupolvien myötä.

Mä en tunne juuri hirveän pehmeitä naisiakaan? Ne jotka puhuvat pehmeistä ovat masentuneita tai toipumassa burn outista.

On niitä miehiä mutta hyvin harvassa. Löysin kerran erään, mutta todella pitkä miinus oli miehen kiinnostuneisuus eri uskonnoista kulttuurisina ilmiöinä vaikkei mies ollut edes uskonnollinen. Muutenkin tämän puheenaiheet pyörivät kokoajan kulttuurissa, politiikassa ja urheilussa. Lopulta alkoi vain liikaa tympimään ja lähdin kiinostavamman miehen matkaan. Nykyisin olen jo naimisissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omien kokemusten mukaan nämä sisäisesti tyynet tyypit ovat yhtä vähän tai paljon ahneita, epäluotettavia ja itsekkäitä kuin muutkin. Heillä on vaan kovempi tarve esittää jotain muuta, koska se vetoaa juurikin naisiin. Ihan miehenä kommentoin.

Olen tavannut tuollaisen feikin, mutta feikki on eri asia kuin aito.

Itse taas tunnen sellaisen, joka on sen verran yksinkertainen, että ei tunnista omia negatiivisia puoliaan eli kuvittelee olevansa aito.

Jokaisella ihmisellä on negatiivisia puolia, kysymys on niiden hallinnasta. Jokainen ihminen vihastuu ja saa vihastua, mutta se tapa, jolla alkaa käsitellä sitä vihastumistaan ratkaisee arvopohjan. Yksinkertaistettuna ei pura vihaansa toiselle, varsinkaan sellaiselle jolle asia ei kuulu ja pystyy tarttumaan siihen vihan tunteeseen, analysoimaan sitä ja palauttamaan itsensä pois vihan tunteesta ilman aggressiivista kohtausta. Silloinhan ihminen aidosti ohjaa itseään aidolla halulla pyrkiä onnellisuuteen ja tasapainoisuuteen.

Minusta tuollaisessa tilanteessa tärkein motiivi on moraalinen ja empaattinen (eli valitsee ettei pura omaa vihaisuuttaan ja turhautuneisuuttaan toiseen, joka kaiken lisäksi on siihen syytön) eikä se, että tulisi itse onnellisemmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Naiset valitsevat jänniksiä, joten pehmeät miehet eivät pääse lisääntymään ja ominaisuus kuolee pikkuhiljaa pois

Silloinhan se olisi kuollut jo aikoja sitten pois. Mutta elämä ei toimikaan niin. 

Samalla tapaa kuin rohkeus pysyy ominaisuutena lajeissa, samoin pysyy varovaisuuskin, niistä molemmista on omalla tapaa hyötyä. Välillä rohkeat kuolevat typeryyttään pois ja varovaiset selviävät ja toisin päin.

Pehmeydellä on paljonkin tekemistä ihmislajin selviytymisen kannalta. On pitänyt hoitaa myös muut kuin omat lapset.

Myös lähisukulaisemme bonobo jakaa ruuastaan saman lajin yksilölle, vaikka se ei ole oman lauman tyyppi, vaan täysin vieras.

Kannattaa muistaa, että naiset eivät ole saaneet valita puolisoitaan kuin vain hyvin vähän aikaa.

Mun mies on sellanen :)

Onnellinen ja rauhallinen pehmeä jänis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

VMP. Yritetäänkö täällä taas tehdä miehistä naisia?

Jos haluat naisen partneriksesi, ryhdy lesboksi. Piste.

Miksi onnellisuus olisi naisellinen piirre?

Onnellisuus ei, pehmeys on.

Millaista pehmeyttä tarkoitat?

Rehellisesti sanottuna sitä kaikkea pehmeyttä mikä juontaa siitä että pää on pehmeä.

(Eri)

Sellaista rauhallista pehmeyttä kuin rustoinen ja vihreä selkäranka. (Kari).

*eri

Mulla on pehmomies, mies joka on feministi...hänessä on tiettyä herkkyyttä, ja taiteellisuutta, ja älyä...mieluummin pehmomies, kuin kukkoileva tosimies, jonka mielenterveys on hajalla oman elämäntavan takia..

Kokemusteni perusteella kääntäisin aloittajan oletuksista sukupuolen toiseksi.

Kyllä ne miehet kaipaa nimenomaan onnellisuutta ja rauhaa, mutta naiset heivaa tällaiset alta aikayksikön tylsinä tapauksina.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa, että naiset eivät ole saaneet valita puolisoitaan kuin vain hyvin vähän aikaa.

LOL :D

Vierailija kirjoitti:

Mulla on pehmomies, mies joka on feministi...hänessä on tiettyä herkkyyttä, ja taiteellisuutta, ja älyä...mieluummin pehmomies, kuin kukkoileva tosimies, jonka mielenterveys on hajalla oman elämäntavan takia..

Hyi víttu !

Vierailija kirjoitti:

Naisille annettujen vapautusten,vapaankasvatuksen ja vihervasemmistolaisen suvakkipolitiikan tulos.

Vihreiden vaalilupauskin oli ja on edelleenkin : ”teemme pojistanne tyttöjä”.

Kkun katsoo esim. orpoa, mykkästä, v. niinistöä ja muita vihervasemmistolaisia ”nk. miehiä” niin on oikeutettua kysyä, että mitä noilla olioilla on tekemistä miesten ja miehisyyden kanssa? Aivan.

Ai onks kokoomuspoliitikot vihervasemmistoa? :D

Kurko kirjoitti:

Hopeakettu kirjoitti:

Kurko kirjoitti:

Testosteroiini. Naisista suurin osa kuitenkin rakastuu mieheen, jolla on sitä.

Ne kiltit miehet jäävät sitten usein lapsettomiksi. 

Miesten agreessivisuus on naisten vika, he yllä pitävät sitä. Jos naiset valitsisivat lastensa isäksi systemaattisesti näitä "pehmeitä" miehiä, niin 200 vuoden päästä kaikki miehet olisivat sellaisia. 

Hävetkää naiset, mm. kaikki sodat johtuvat teistä!

Mielenkiintoinen teoria😂 Taitaa myöskin sisältää totuuden rippeen🤔

Venäjällä aikoinaan tutkittiin susia, siis villisusia jotka napattiin kiinni ja sukupolvi sukupolvelta muutoksia joita tulee kun ihminen päättää mitkä yksilöt lisääntyvät. Ne tosi nopeasti koiriksi muuttuivat vaikka geeneiltään taatusti susia olivat. Ketuilla myöskin vastaavia testejä tehty.

Sivuhuomautuksena itse en lukeudu testieläimiin, siis jos unohdetaan taannoinen parisuhteeni🤓

Ei tämä ole mikään minun kehittämäni teoria, vaan tästä löytyy satoja tieteellisiä artikkeleita. Käytännössä evoluutiopsykologia keskittyy tällä hetkellä lähinnä parinvalintaan ja siitä löytyy paljon materiaalia. Tuo jalostuminen parinvalinnan kautta on tiedetty jo ennen Darwinin aikoja, se nyt on aivan perus-perus-perus-asia evoluutiossa ja sen nyt luulisi jo peruskoulun käyneen tietävän. 

Se että jostain kirjoitetaan paljon, ei tee siitä totta. Evoluutiopsykologia ei ole eksakti tiede. Sen enempää kuin kasvatustiede tai persoonallisuuspsykologia.

Jälleen näitä ikiaikaisia kliseitä, jotka eivät oikeasti pidä paikkaansa. Lähes jokainen esim. avioeron kokenut mies kyllä tietää tämän.

Blääääh...