Mikä mussa on vialla? En pidä kenestäkään.

Tavallaan ymmärrän. Olen itse älykäs, tiedän tämän siksikin koska olen ollut älykkyystesteissä. En kestä vähemmän älykkäitä ihmisiä. En kestä huonoa logiikkaa, huonoa yleissivistystä, huonoa argumentointia, yksinkertaisista asioista keskustelua. En siis siedä suurinta osaa ihmisistä, koska en siedä heidän juttujaan (hiljaisuudessa voi olla muiden kanssa). En kuitenkaan kehuskele sillä, että olen älykäs, vaan pääasiassa vain kärsin älykkyydestäni. En saa edes työelämässä siitä käytettyä kuin ehkä 20 %, vaikka olen opiskellut paljon päälle maisteritutkinnon ja olen koulutukseni mukaisessa työssä. Olisin varmaan paljon onnellisempi vähemmän älykkäänä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on 4 hyvää kaveria, heistä aidosti tykkään ja arvostan. Toki jokaisessa myös jotain ärsyttävää.

Kun taas sitten sukuni ja miehen suku. Vaikea kestää ihmisiä. Yksi kerskuu, toinen jankkaa yksinkertaisesti omia asioitaan, kolmas jakaa hurskaita viiden pennin viisauksia, käly ei osaa ottaa ketään huomioon ikinä jne. Tuntuu pahalta hymyillä kun oikeasti on tosi ärsyyntynyt. Ja se ettei olekaan ihmisrakas.

Kaikista ei kukaan pidä. Etsi ihmisiä joita arvostat ja joiden seurasta saat jotain.

Joo. Jos minä kerroin kavereitteni ärsyttävistä puolista, äitini alkoi heti paheksua minua. Onko vttu saatana vähän vatipää? Pilasi sillä kaikki ihmissuhteeni syyllistämällä minut siitä pahaksi ihmiseksi ja huonoksi ystäväksi. Kerran sitten kun eräs ystäväni suuttui minulle yhdestä asiasta elämäni romahti aivan täysin. Masennuin ja jäin pois sosiaalisista tilanteista, koulutuksista, kaikesta. Kiitos "ihanan ja ymmärtäväisen" äitini, siis kaikkia ärsyttäviä ihmisiä "ymmärtävän". Kukaanhan ei voi ikinä olla ärsyttävä. Ei varsinkaan se pierupillu, siis äitini.

Huomenta Kivis.

Aspergerin oireyhtymä?

Mulla kävi niin, että parikymppisenä tutustuin kaveriPORUKKAAN, josta tykkäsin melkein kaikista. Tuo on tietysti sosiaalinen ikä. Mutta ylipäätään en ole sellainen ihminen, että tykkäisin monista ja olisin samalla aaltopituudella helposti. Tapasin vaan yhden, joka piti minusta, ja hän oli ollut hyvä luomaan ihmissuhteita elämänsä aikana, niin että pääsin nauttimaan muista samanlaisista siivellä.

Sittemmin pilasin tämän suhteen ja tiet kaikkiin erkani.

Tämän lisäksi on ollut kolme ihmistä, joiden kanssa on synkannut todella vaivattomasti. Vikaa katson olevan omissa sosiaalisissa taidoissa, en saa tarpeeksi altistusta enkä osaa välttämättä luoda hyvää pohjaa suhteen kehittymiselle, jos joku onkin tosi otollinen ystävyyteen. Muitakin kavereita on ollut, mutta sellaisia joiden kanssa pitää vähän vaimentaa jotain osa-aluetta itsessä, ei ihan autenttista siis.

En pidä myöskään itsestäni, enkä nosta itseäni jalustalle, päinvastoin. Kumppanistani pidän, toki ollaan erimieltä monesta asiasta ja on erilaisia kiinnostuksenkohteita jne. Mutta muista ihmisistä en juuri välitä. Se ei tarkoita ettenkö hyväksy heitä tai arvosta ihmisiä tms. Mutta en jaksa turhanpäiväistä länkytystä tai esim. pahan puhumista ja itsensä korostamista. Aidot ja hyväntahtoiset ihmiset on ok, muut ei.

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan ymmärrän. Olen itse älykäs, tiedän tämän siksikin koska olen ollut älykkyystesteissä. En kestä vähemmän älykkäitä ihmisiä. En kestä huonoa logiikkaa, huonoa yleissivistystä, huonoa argumentointia, yksinkertaisista asioista keskustelua. En siis siedä suurinta osaa ihmisistä, koska en siedä heidän juttujaan (hiljaisuudessa voi olla muiden kanssa). En kuitenkaan kehuskele sillä, että olen älykäs, vaan pääasiassa vain kärsin älykkyydestäni. En saa edes työelämässä siitä käytettyä kuin ehkä 20 %, vaikka olen opiskellut paljon päälle maisteritutkinnon ja olen koulutukseni mukaisessa työssä. Olisin varmaan paljon onnellisempi vähemmän älykkäänä. 

Minkälaiset asiat on mielestäsi yksinkertaisia? Entä millaista on huono argumentointi? Kysyn ihan puhtaasti siksi kun haluaisin oppia fiksummaksi keskustelijaksi.

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan ymmärrän. Olen itse älykäs, tiedän tämän siksikin koska olen ollut älykkyystesteissä. En kestä vähemmän älykkäitä ihmisiä. En kestä huonoa logiikkaa, huonoa yleissivistystä, huonoa argumentointia, yksinkertaisista asioista keskustelua. En siis siedä suurinta osaa ihmisistä, koska en siedä heidän juttujaan (hiljaisuudessa voi olla muiden kanssa). En kuitenkaan kehuskele sillä, että olen älykäs, vaan pääasiassa vain kärsin älykkyydestäni. En saa edes työelämässä siitä käytettyä kuin ehkä 20 %, vaikka olen opiskellut paljon päälle maisteritutkinnon ja olen koulutukseni mukaisessa työssä. Olisin varmaan paljon onnellisempi vähemmän älykkäänä. 

Ymmärrän sinua. Mutta ei pitäisi kuitenkaan olla mahdotonta löytää yhtä älykästä seuraa, nykyään kun on tämä netti. Jos yhtä älykkäitä kuin sinä on esimerkiksi vain yksi kuudeosa ihmisistä, on heitäkin jo Suomessa aika paljon. Et ole vaan viitsinyt nähdä vaivaa ihmissuhteidesi tähden.

Kysymys: kelpaako seurauksesi hieman vähä-älyisempi yksilö, jos hänellä on muita hyviä ominaisuuksia, ei viljele latteuksia niihin uskoen ja kuvittele tietävänsä kaikenlaisia asioita, mistä ei mitään ymmärrä? Eli sen verran älykäs, että ymmärtää kuitenkin, että ei ole erittäin älykäs, ja on utelias ja kehityshaluinen. Vai onko tällainenkin vain rasittavaa seuraa, jos ei kuitenkaan pysty kaikkiin samoihin vaikeisiin keskustelunaiheisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan ymmärrän. Olen itse älykäs, tiedän tämän siksikin koska olen ollut älykkyystesteissä. En kestä vähemmän älykkäitä ihmisiä. En kestä huonoa logiikkaa, huonoa yleissivistystä, huonoa argumentointia, yksinkertaisista asioista keskustelua. En siis siedä suurinta osaa ihmisistä, koska en siedä heidän juttujaan (hiljaisuudessa voi olla muiden kanssa). En kuitenkaan kehuskele sillä, että olen älykäs, vaan pääasiassa vain kärsin älykkyydestäni. En saa edes työelämässä siitä käytettyä kuin ehkä 20 %, vaikka olen opiskellut paljon päälle maisteritutkinnon ja olen koulutukseni mukaisessa työssä. Olisin varmaan paljon onnellisempi vähemmän älykkäänä. 

Ymmärrän sinua. Mutta ei pitäisi kuitenkaan olla mahdotonta löytää yhtä älykästä seuraa, nykyään kun on tämä netti. Jos yhtä älykkäitä kuin sinä on esimerkiksi vain yksi kuudeosa ihmisistä, on heitäkin jo Suomessa aika paljon. Et ole vaan viitsinyt nähdä vaivaa ihmissuhteidesi tähden.

Kysymys: kelpaako seurauksesi hieman vähä-älyisempi yksilö, jos hänellä on muita hyviä ominaisuuksia, ei viljele latteuksia niihin uskoen ja kuvittele tietävänsä kaikenlaisia asioita, mistä ei mitään ymmärrä? Eli sen verran älykäs, että ymmärtää kuitenkin, että ei ole erittäin älykäs, ja on utelias ja kehityshaluinen. Vai onko tällainenkin vain rasittavaa seuraa, jos ei kuitenkaan pysty kaikkiin samoihin vaikeisiin keskustelunaiheisiin?

Netistä olenkin löytänyt samanhenkistä keskusteluseuraa, mutta en ole tavannut heitä livenä, koska asuvat niin kaukana, keskustellaan netin kautta vain. 

Älkää käsittäkö väärin, en inhoa ns. tavallisia kivoja ihmisiä, en vain siedä heidän seuraa muuten kuin hiljaa ollen. Sinä kuulostat mukavalta ihmiseltä, mutta en usko, että jaksaisin ystävystyä kanssasi, koska jaksan keskustella lähinnä erilaisista dilemmoista ja ilmiöistä, joihin voi yhdessä pohtia erilaisia teoreettisia ja tieteellisiä näkökulmia tai sitten väitellä erilaisista teoreettisista selitysmalleista maailman ilmiöihin. Se edellyttää ihmiseltä laajaa teoreettista tietopohjaa ja kykyä aika aukottomaan logiikkaan. Ja tiedätkö, suurin osa ihmisistä pitää minua tylsänä ja sosiaalisesti outona tyyppinä, en usko, että sinä viihtyisit seurassani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan ymmärrän. Olen itse älykäs, tiedän tämän siksikin koska olen ollut älykkyystesteissä. En kestä vähemmän älykkäitä ihmisiä. En kestä huonoa logiikkaa, huonoa yleissivistystä, huonoa argumentointia, yksinkertaisista asioista keskustelua. En siis siedä suurinta osaa ihmisistä, koska en siedä heidän juttujaan (hiljaisuudessa voi olla muiden kanssa). En kuitenkaan kehuskele sillä, että olen älykäs, vaan pääasiassa vain kärsin älykkyydestäni. En saa edes työelämässä siitä käytettyä kuin ehkä 20 %, vaikka olen opiskellut paljon päälle maisteritutkinnon ja olen koulutukseni mukaisessa työssä. Olisin varmaan paljon onnellisempi vähemmän älykkäänä. 

Ymmärrän sinua. Mutta ei pitäisi kuitenkaan olla mahdotonta löytää yhtä älykästä seuraa, nykyään kun on tämä netti. Jos yhtä älykkäitä kuin sinä on esimerkiksi vain yksi kuudeosa ihmisistä, on heitäkin jo Suomessa aika paljon. Et ole vaan viitsinyt nähdä vaivaa ihmissuhteidesi tähden.

Kysymys: kelpaako seurauksesi hieman vähä-älyisempi yksilö, jos hänellä on muita hyviä ominaisuuksia, ei viljele latteuksia niihin uskoen ja kuvittele tietävänsä kaikenlaisia asioita, mistä ei mitään ymmärrä? Eli sen verran älykäs, että ymmärtää kuitenkin, että ei ole erittäin älykäs, ja on utelias ja kehityshaluinen. Vai onko tällainenkin vain rasittavaa seuraa, jos ei kuitenkaan pysty kaikkiin samoihin vaikeisiin keskustelunaiheisiin?

Netistä olenkin löytänyt samanhenkistä keskusteluseuraa, mutta en ole tavannut heitä livenä, koska asuvat niin kaukana, keskustellaan netin kautta vain. 

Älkää käsittäkö väärin, en inhoa ns. tavallisia kivoja ihmisiä, en vain siedä heidän seuraa muuten kuin hiljaa ollen. Sinä kuulostat mukavalta ihmiseltä, mutta en usko, että jaksaisin ystävystyä kanssasi, koska jaksan keskustella lähinnä erilaisista dilemmoista ja ilmiöistä, joihin voi yhdessä pohtia erilaisia teoreettisia ja tieteellisiä näkökulmia tai sitten väitellä erilaisista teoreettisista selitysmalleista maailman ilmiöihin. Se edellyttää ihmiseltä laajaa teoreettista tietopohjaa ja kykyä aika aukottomaan logiikkaan. Ja tiedätkö, suurin osa ihmisistä pitää minua tylsänä ja sosiaalisesti outona tyyppinä, en usko, että sinä viihtyisit seurassani.

Kirjoituksesi kuulostaa siltä että sulla on joku aspergerin-muoto. Sehän on toki hienoa että on älykäs, mutta jos on kovin kiinnostunut lähinnä vain vaikkapa teoriittisista selitysmalleista ja älykkyyttä vaativista dilemmoista, eikä mistään muusta normaalista ihmisten välisestä kanssakäymisestä JA on vielä sosiaalisesti ilmeisesti kömpelö koska muut pitää outona, niin jotain tälläistä voi olla taustalla. 

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan ymmärrän. Olen itse älykäs, tiedän tämän siksikin koska olen ollut älykkyystesteissä. En kestä vähemmän älykkäitä ihmisiä. En kestä huonoa logiikkaa, huonoa yleissivistystä, huonoa argumentointia, yksinkertaisista asioista keskustelua. En siis siedä suurinta osaa ihmisistä, koska en siedä heidän juttujaan (hiljaisuudessa voi olla muiden kanssa). En kuitenkaan kehuskele sillä, että olen älykäs, vaan pääasiassa vain kärsin älykkyydestäni. En saa edes työelämässä siitä käytettyä kuin ehkä 20 %, vaikka olen opiskellut paljon päälle maisteritutkinnon ja olen koulutukseni mukaisessa työssä. Olisin varmaan paljon onnellisempi vähemmän älykkäänä. 

Se että olet ollut älykkyystestissä ei takaa, että olisit älykäs. (Kun perustelit sitä vain testissä olemisella). Lisäksi jos oikeasti todella olisit älykäs, et ärsyyntyisi mistään. Vain tyhmiä ärsyttää asiat. Koska ovat liian tyhmiä tajuamaan syitä asioiden taustalla, jotka heitä ärsyttävät. Jos sen tajuaisit, ei asia voisi sinua ärsyttää.

t.kristallikissa

Sama täällä ap. Googlaamalla löytyy yksinäisyydestä ihmisten keskellä. Aina vaan ei elämänpiiriin satu juurikaan saman henkisiä. Itse en ainakaan jaksa aktiivisesti etsiä uusia sosiaalisia kuvioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan ymmärrän. Olen itse älykäs, tiedän tämän siksikin koska olen ollut älykkyystesteissä. En kestä vähemmän älykkäitä ihmisiä. En kestä huonoa logiikkaa, huonoa yleissivistystä, huonoa argumentointia, yksinkertaisista asioista keskustelua. En siis siedä suurinta osaa ihmisistä, koska en siedä heidän juttujaan (hiljaisuudessa voi olla muiden kanssa). En kuitenkaan kehuskele sillä, että olen älykäs, vaan pääasiassa vain kärsin älykkyydestäni. En saa edes työelämässä siitä käytettyä kuin ehkä 20 %, vaikka olen opiskellut paljon päälle maisteritutkinnon ja olen koulutukseni mukaisessa työssä. Olisin varmaan paljon onnellisempi vähemmän älykkäänä. 

Ymmärrän sinua. Mutta ei pitäisi kuitenkaan olla mahdotonta löytää yhtä älykästä seuraa, nykyään kun on tämä netti. Jos yhtä älykkäitä kuin sinä on esimerkiksi vain yksi kuudeosa ihmisistä, on heitäkin jo Suomessa aika paljon. Et ole vaan viitsinyt nähdä vaivaa ihmissuhteidesi tähden.

Kysymys: kelpaako seurauksesi hieman vähä-älyisempi yksilö, jos hänellä on muita hyviä ominaisuuksia, ei viljele latteuksia niihin uskoen ja kuvittele tietävänsä kaikenlaisia asioita, mistä ei mitään ymmärrä? Eli sen verran älykäs, että ymmärtää kuitenkin, että ei ole erittäin älykäs, ja on utelias ja kehityshaluinen. Vai onko tällainenkin vain rasittavaa seuraa, jos ei kuitenkaan pysty kaikkiin samoihin vaikeisiin keskustelunaiheisiin?

Netistä olenkin löytänyt samanhenkistä keskusteluseuraa, mutta en ole tavannut heitä livenä, koska asuvat niin kaukana, keskustellaan netin kautta vain. 

Älkää käsittäkö väärin, en inhoa ns. tavallisia kivoja ihmisiä, en vain siedä heidän seuraa muuten kuin hiljaa ollen. Sinä kuulostat mukavalta ihmiseltä, mutta en usko, että jaksaisin ystävystyä kanssasi, koska jaksan keskustella lähinnä erilaisista dilemmoista ja ilmiöistä, joihin voi yhdessä pohtia erilaisia teoreettisia ja tieteellisiä näkökulmia tai sitten väitellä erilaisista teoreettisista selitysmalleista maailman ilmiöihin. Se edellyttää ihmiseltä laajaa teoreettista tietopohjaa ja kykyä aika aukottomaan logiikkaan. Ja tiedätkö, suurin osa ihmisistä pitää minua tylsänä ja sosiaalisesti outona tyyppinä, en usko, että sinä viihtyisit seurassani.

Kirjoituksesi kuulostaa siltä että sulla on joku aspergerin-muoto. Sehän on toki hienoa että on älykäs, mutta jos on kovin kiinnostunut lähinnä vain vaikkapa teoriittisista selitysmalleista ja älykkyyttä vaativista dilemmoista, eikä mistään muusta normaalista ihmisten välisestä kanssakäymisestä JA on vielä sosiaalisesti ilmeisesti kömpelö koska muut pitää outona, niin jotain tälläistä voi olla taustalla. 

Miksi älykkäitä ollaan aina lähes automaattisesti leimaamassa aspergereiksi?!

Ehkä älykkäitä kiinnostaa myös nuo yllä kuvatut asiat ihan vaan sen takia, että he kykenevät niitä miettimään, toisin kuin tyhmät. Tyhmä voi myös samasta syystä pitää älykästä sosiaalisesti kömpelönä, vaikka oikeasti olisi itse sellainen. Tyhmän arviointikyky on yleensä huonompi.

Kokeile Mensan jännäihmisiä, niin ehkä kohtaat vertaisiasi.