Kuinka selviän näistä tunteista...tunneista...päivistä?

Jouduin äkillisesti työttömäksi työssä tapahtuneiden ikävien juttujen takia. Ja luulin, että selviän irtisanomisesta henkisesti tuosta noin vain -olihan se omalta osaltaan myös oma valintani. Ajattelin, että vihdoinkin mulla on aikaa omille jutuille, ajatuksille, omalle terveydelle. Nukun hyvin, liikun, teen terveellistä ruokaa ja suunnittelen tulevaisuuttani. Olen kerrankin vain läsnä arjessa.

Olen tehnyt vuodesta 2012 ihan reikäpäänä työtä, lähes 14-16h päiviä -siinä määrin että olin palaa loppuu. Työttömyys just nyt on sitä mitä tarvitsen, sen tiedän, mutta on vaikea hallita näitä pelkotiloja. Talous, tulevaisuus....

Enkä enää edes tiedä mitä näillä kaikilla tunneilla teen. Olen yksin kotona kaiket päivät. Käyn yksin lähikuppilassa lounaalla -joka päivä. Mies tulee iltaisin klo 8 kotiin ja sulkeutuu omaan työhuoneeseen tekemään vielä muutaman jutun. Kaikenlisäksi 5 päivää irtisanomisen jälkeen mies ilmoitti että haluaa erota.

Tuntuu että mä olen saanut kirjaimellisesti kunnon turpasaunan. On oikeasti tosi-tosi vaikeata. Tekisi mieli huutaa sisäisesti. Ahdistustako tämä on?

Vaikka päivät jaksankin ponnistaa niin "sudet" saapuvat öisin. Iltaisin valtaa levottomuus, yksinäisyys ja pelot vahvistuvat. Olen "joutunut" menemään nukkumaan jo kello 22 jälkeen koska oloni on ollut ikävä että olen paennut sitä uniin.

Joskus pelkään, että mun psyyke ei vaan tuu kestämään. Sitten se menee ohi.

Onko teillä mitään neuvoa tai omakohtaista näkemystä siitä minkä kanssa mä tällä hetkellä kamppailen? Vertaistuki voisi olla kivaa. Olen myös siinä määrin yksinäinen, että pikku rupattelu täälläkin voisi purkaa näitä ahdistuksen köysiä.

Mä luulin, että vuosi 2017 oli mulle paha -mutta 2019 veti kyllä pidemmän korren :´(