Lue keskustelun säännöt.
Erityisherkkyys - onko totta?
15.03.2019 |
Aloin tapailemaan miestä, joka pitää itseään erityisherkkänä. On ollut jo lapsena huono syömään, herkkä ja kuiva iho, vähän sellainen runopoika. Tunnistaa itsessään kuitenkin tuon herkkyyden toisaalta vahvuutena, mutta myös heikkoutena, koska se rajoittaa hänen maailmaansa aika paljon. Itse en oikein tiedä, uskonko tähän koko asiaan, koska mielestäni erityisherkkyys on vain kätevä itsediagnoosi, johon voi tarvittaessa tukeutua, jos joku asia/ihminen ei miellytä.
Onko tuosta erityisherkkyydestä siis ihan oikeaa tutkimustietoa, vai onko se lähinnä jotain temperamentti/introversio vs ekstroversio -mutuilua? Voiko erityisherkkä ihminen seurustella ihmisen kanssa, joka ei ole erityisherkkä ja olemukseltaan kaikkea muuta kuin sitä?
Kommentit (8)
Eihän tollasen kanssa voi seurustella. Unohda koko mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tietenkään ole mitään erityisherkkiä. Erityisepäherkkiä kuten psykopaatteja toki on, mutta jatkumon toisessa päässä ei voi olla mitään. Tosin jos psykopaatit olisi keksitty nimetä erityisepäherkiksi niin sitten heitäkään ei voisi olla olemassa, koska luulisivat jotain erityistä itsestään ja sehän ei tietty ole Suomessa sallittua.
Tulee mieleen joku alati valittava mies joka raapii itseään ja sillon kun ei raavi on vähintään vatsa kuralla.
Eritysherkkyys ei ole diagnoosi vaan ominaisuus. Tyypillistä sille on mm. herkkyys valoille, äänille, tuoksuille ja kosketukselle (klassinen esimerkki viimeisenä mainitusta: vaatteiden pesuohjelaput on saksittava pois, koska ne hiertävät ihoa inhasti), keskimääräistä parempi sosiaalinen havaintokyky, minkä vuoksi sosiaaliset tilanteet lukuisine nyansseineen ovat uuvuttavia sekä nopeasti reagoiminen erilaisiin tilanteisiin (esim. säpsähtää helposti kovan pamauksen kuullessaan). Erityisherkkyys ei ole mikään vapaudu vankilasta -kortti, jonka turvin saa draamailla ja käyttäytyä niin huonosti kuin haluaa, vaan myös erityisherkillä on vastuu tunnesäätelystään ja siitä, että löytävät toimivat selviytymis- ja palautumiskeinot arkeensa. Hyvä itsetuntemus on erityisherkälle tärkeää.
Ns. aidot erityisherkät eivät yleensä alleviivaa olevansa sellaisia. Jos joku mainostaa omaa erityisherkkyyttään kovaan ääneen, kyseessä on monesti ihminen, jonka kohdalla kyse on ennemminkin persoonallisuushäiriöstä tai huomionhakuisuudesta. Tuntuu siltä, että esillä on ollut lähinnä näitä vale-erityisherkkiä, jotka ovat leimanneet kaikki eritysherkät lapsellisiksi draamailijoiksi, vastuuttomiksi tunteella eläjiksi ja sellaisiksi, jotka suhtautuvat aggressiivisesti "taviksiin".
t. herkkä itsekin, mutta ei aivan erityissellaiseksi luettava
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään ole mitään erityisherkkiä. Erityisepäherkkiä kuten psykopaatteja toki on, mutta jatkumon toisessa päässä ei voi olla mitään. Tosin jos psykopaatit olisi keksitty nimetä erityisepäherkiksi niin sitten heitäkään ei voisi olla olemassa, koska luulisivat jotain erityistä itsestään ja sehän ei tietty ole Suomessa sallittua.
Hahah, hyvin sanottu! Olisi kiva joskus nähdä tällainen kaiken erikoisuuden kieltävä ihminen livenä.
Mutta vakavasti: ihmisten fyysinen suorituskyky, näön tarkkuus, havaintokyky, kuulon herkkyys, kipukynnys ja oikeastaan kaikki muukin asettuu kellokäyrälle. Olisi kummallista jos maailmassa ei olisi ihmisiä joilla on paljon erilaista herkkyyttä siinä määrin että heidän kokemanaan meluisa ja kaoottinne maailma on erilainen kuin useimmissa asioissa keskiverron ihmisen.
Joidenkin vatsa muljahtaa ylösalaisin kun he näkevät toisen liukastuvan kadulla, silkasta pelosta että häntä sattuu/sattui. Toiset katsovat tilannetta nenänvartta pitkin ja kuittaavat että kaikenlaisia sitä kaduilla liikkuukin. Joidenkin keskittymiskyvyn nollaa taustamelu jota toinen ei edes huomaa. Kaikki havainnoivat maailmaa omilla edellytyksillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erityisherkkä nyt on vaan määritelmä ja veteen piirretty viiva kuka on sellainen ja kuka ei. Kaikki varmasti tunnistaa sen, että on olemassa introvertteja ja ekstrovertteja, vaikka niidenkään määritelmä ei aina ole joko-tai.
Kyllä se ilmiö on olemassa, ja tunnistan itsessäni siitä piirteitä. Olenko nyt sitten keskiverto, herkkä vai erityisherkkä, eipä sillä väliä. Itsetuntemus on usein kuitenkin hyvästä.
Aina on niitäkin, jotka käyttää erityisherkkyyttä, masennusta, vaikeaa lapsuutta jne mitä vaan huomionhakuun, vastuuttomuuden selittämiseksi ja oman huonon käytöksen perusteluun. Se ei kuitenkaan mitätöi sitä itse asiaa.
Erityisherkkyyttä on tutkinut Elaine Aron ja siitä löytyy kirjoja. Olen niistä joitain lukenut ja tunnistan kyllä itseni kuvauksista. Sekin on totta, mitä joku kirjoitti, että ns. oikeasti erityisherkät eivät kauheasti pidä asiasta meteliä (kuten eivät muustakaan...), mutta kirjat voivat auttaa itse ymmärtämään itseään ja hoksaamaan, etten ole ainoa tällainen.
Toisaalta olen alkanut miettiä, onko erityisherkkyys silti ns. todellista tai ainakaan sellaista, että sitä kannattaa tutkia. Asiaa on tutkinut kaiketi lähinnä vain Aron ja voi pirullisesti ajatella, että totta kai hän tutkimuksissaan löytää todisteita aiheesta, koska sehän on hänelle kultamunia muniva hanhi. Ei hän voi löytää tuloksia, joiden mukaan erityisherkkyyttä ei olisikaan.
Ihmettelen sitä, miten eri tavoilla erityisherkkyys ilmenee: toisaalta ollaan arkoja vaikka kylmälle, toisaalta ymmärretään mitä toinen haluaa. Mielestäni nuo ovat jotenkin aika eri asioita, tajuta toisen ihmisen sanomattomia ajatuksia ja sitten aistia ihan perusaisteilla. Jotkut kirjojen erityisherkkyyspiirteistä löytyvät ihan temperamenttiteorioistakin, eikä niissä sinänsä ole uutta. Sitä en kiellä, etteikö olisi herkkiä ja vähemmän herkkiä ihmisiä, sen älyää minusta ihan arkijärjelläkin, mutta pointin pitäisi olla se, että ihmisten erilaisuus pitää hyväksyä, johtui se mistä vaan.
En oikein kannata tätä "bisnestä" mikä asian ympärille on muodostunut. Aiheesta on kirjoitettu kirjoja Suomessakin ja ainakin osa kirjoittajista ei todellakaan ole hankkinut mitään esim. psykologian koulutusta, he vain ovat kiinnostuneet aiheesta, lukeneet Aronia ja päättäneet kirjoittaa oman kirjan. Kirjat voivat olla antoisia lukukokemuksia, jos on kokenut olevansa liian herkkä, eikä ole saanut hyväksyntää, eli kyllä niillä oma paikkansa on. Mutta en tiedä, onko se paikka tiede.
Erityisherkkyys on keksitty vastuuttomien ihmisten tekosyyksi olla ottamatta vastuuta itsestään.