Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
vanhempani ovat uskovaisia, minusta tuli ateisti.
20.03.2013 |
Nuorena kuuluin minäkin helluntailaisiin mutta näin sen selkäänpuukotuksen yms että aloin ateistiksi. Koko lapsuusajan kävin kokouksissa ja minusta yritettiin tehdä lähetyssaarnaajaa mutta voin sanoa että onnellinen olen ollut vasta siitä liikkeestä erottuani.
Kommentit (15)
Mulla tie on ollut agnostikkoperhe - sitten helluntailaisuus, ja sitten kolmekymppisenä paluu agnostismiin.
Jotenkin minulle vaan tuli kouluiässä valtava hengellisyyden, ja ihan suoraan sanoen Jumalan rakkauden nälkä. Tiesin tulleeni kotiin, kun helluntailaisten telttakokouksessa johon menin salaa vanhemmilta, puhuttiin Jeesuksesta joka rakastaa ja joka on sovittanut synnit.
Iän myötä sitten vaan jotenkin katosi kykyni uskoa Jumalan tai Jeesuksen olemassaoloon. Haluaisin vieläkin uskoa, koska usko toi tietynlaisen toivon ja perspektiivin elämään, mutta en pysty. Lisäksi harmittaa, että niin paljon elämääni on mennyt hukkaan, kun olen odotellut minulle profetoidun ihmeellisen elämän alkamista, jotain erityistä Jumalan kutsua, kun tosiasiassa tietenkin minun olisi pitänyt tarttua hetkeen ja alkaa itse rakentaa elämääni kuten muutkin tekevät, esim. opiskella ammatti, luoda uraa, rakentaa talo, hankkia perhe. Mutta minä vaan rukoilin ja elin erakkoelämää itsekseni, rutiinitöissä käyden, koska minustahan tulisi suuri saarnaaja ja parantaja, kunhan se minulle luvattu Jumalan kutsu kävisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskovat tekevät juuri sen virheen usein elämässään, että passivoituvat, kun odottavat että kaiken järjestää Jumala. Itsekin olen uskova, mutta olen ihmetellyt aina sitä mielestäni maailmasta väärällä tavalla vetäytymistä, anteeksi nyt vain jos loukkaan jotakin, mutta näin ajattelen. Ihmisen pitää aina ottaa vastuu omasta elämästään, vaikka Jumala on luvannut pitää huolen meistä, ei se tarkoita mielestäni oman elämän" taakaan" sysäämistä myöskään Jumalan harteille.
"Otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi" sanotaankin Raamatussa, mikä mielestäni tarkoitaa, että kaikkien ihmisten on näettävä vaivaa oman elantonsa eteen.
Ja jos meinaat tehdä jotakin elämässäsi, pitää olla itse aktiivinen ja alkaa luoda niitä puitteita mitä haluaa tehdä. Jos haluaa lähetyssaarnaajaksi, niin pitää alkaa lukea kieliä, antropologiaa ja tehdä matkasuunnitelmia, pyrkiä verkostoitumaan eri lähetysjärjestöjen kanssa, hakea rahoitusta yms. Ei se Jumala sieltä kotoakaan ketään ihmistä hae lähetyssaarnaajaksi, vaan jokaisen pitää ojentautua elämään uskonsa ja toiveensa mukaan, ja sitten Jumala johdattaa, että asiat lutviutuvat oikeaan malliin. Mutta ei niin, että sängynpohjalta joku tulee hakemaan "lähdetäänpäs Pertti nyt sinne Kongon viidakkoon ylihuomenna".
Mutta etkö sinä tyhjänpäiväinen ihminen tahdo tietää, että ilman tekoja usko on hyödytön?
Pelkkä usko ei riitä, pitää olla myös tekoja.
samma här.
Vasta yliopistolla tajusin alkaa itse pohtia asioita kunnolla. Sisaruksista yksi enää kuuluu kirkkoon tapa-kristittynä.
Usko sai Nooan taipumaan Jumalan tahtoon, kun hän sai ilmoituksen sellaisesta, mikä ei vielä ollut nähtävissä. Hän rakensi arkin, ja näin koko hänen perheensä pelastui. Hänen uskonsa langetti maailmalle tuomion ja antoi hänelle itselleen uskovien perinnön, vanhurskauden. [1. Moos. 6:22]
Usko sai Abrahamin tottelemaan Jumalan kutsua ja lähtemään kohti seutuja, jotka Jumala oli luvannut hänelle perintömaaksi. Hän lähti matkaan, vaikka ei tiennyt, minne oli menossa
Kaikissa näissä esimerkeissä ihminen on alkanut itse toimimaan, uskonsa mukaan ja sitten on Jumalan johdattanut.
Mua vaivasi se että kun vanhempani olivat työttömiä ja muutenkin huonosti koulutettuja etteivät ottaneet koskaan mitään kantaa koulun käyntiin. Esim. muiden vanhemmat neuvoivat mitä kannattaa ottaa vapaaehtoiseksi aineeksi yläasteella niin he sainoivat että rukoile niin kyllä Jumala vastaa yms ja näitä tapauksia on useampikin.
Toinen oli se että sairaudet olisivat aina pitäneet parantua rukoilemalla ja kun minulla on toinen jalka lyhyempi kuin toinen niin minua vietiin vaikka kelle rukoiltavaksi että ne kasvaisivat yhtä pitkiksi. Ja kun näin ei tapahtunut niin olin liian syntinen
Kielillä puhuminen oli myös eräs asia. Vanhempani sen osasivat ja kun minä en sitä lahjaa saanut niin pitivät vajavaisena ja syntisenä.
Aikuiskastetta alettiin tuputtamaan jo 13v minulle. Tässä jotain muutama esimerkki mistä en pitänyt.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 10:39"] Mutta ei niin, että sängynpohjalta joku tulee hakemaan "lähdetäänpäs Pertti nyt sinne Kongon viidakkoon ylihuomenna". [/quote]
Minä kyllä ainakin kuulin omassa seurakunnassani tämäntapaisia tarinoita jatkuvasti. Eli että tyyliin joku oli rukoiillut itsekseen kotona, ja sitten oli Jumala selkeästi sanonut, joko sisäisellä puheella, näkynä tai unessa, että nyt sinun tulee lähteä tekemään asiaa x ja sen jälkeen kaikki oli järjestynyt ihmeellisesti niin että pääsi todella niihin hommiin ja menestyi.
Ja itselleni tosiaan ainakin 3 eri ihmistä profetoi vuosien varrella, että minusta tulee opettaja ja parantaja. Näihin sanomiin aina liittyi neuvo, että pysy seurakunnan yhteydessä ja ODOTA. Pyhä Henki sitten kuulemma erityisellä tavalla täyttää ja kutsuu minut kun on aika ryhtyä tehtävääni, ja että omassa voimassani minun ei pidä sitä ennen aikojaan yrittää tehdä. Ja minä uskoin, varsinkin kun tosiaan hyvin samanlainen profetia tuli useammalta toisistaan tietämättömältä henkilöltä. Vasta uskosta luovuttuani tajusin, että lähes kaikille ex-uskoville joita tapasin, oli profetoitu samantapaisia suuria kohtaloita, eikä yhdelläkään ne olleet toteutuneet.
Tuollaista tervettä oppia siitä että ihmisen itsekin pitää toimia aktiivisemmin olisi todella kaivattu seurakunnassa jossa itse kävin. Ja muutenkin, varsinkin selalista oppia, että kaikkien tehtävä ei ole tehdä mitään kovin suurta hengellisesti, vaan että on ihan ok vaan rakentaa uskovana tavallista elämää johon kuuluu tavallinen maallinen ammatti ja arki.
[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 10:42"]
Usko sai Nooan taipumaan Jumalan tahtoon, kun hän sai ilmoituksen sellaisesta, mikä ei vielä ollut nähtävissä. Hän rakensi arkin, ja näin koko hänen perheensä pelastui. Hänen uskonsa langetti maailmalle tuomion ja antoi hänelle itselleen uskovien perinnön, vanhurskauden. [1. Moos. 6:22]
Usko sai Abrahamin tottelemaan Jumalan kutsua ja lähtemään kohti seutuja, jotka Jumala oli luvannut hänelle perintömaaksi. Hän lähti matkaan, vaikka ei tiennyt, minne oli menossa Kaikissa näissä esimerkeissä ihminen on alkanut itse toimimaan, uskonsa mukaan ja sitten on Jumalan johdattanut. [/quote]
Mutta toisaalta, näissä on uskon pohjana ollut selkeä Jumalan ilmoitus. Aloite siis ei ole tullut ihmisen päästä. Esim. Nooa todellakin olisi ollut pelkkä hullu, jos ilman mitään yliluonnollista tietoa olisi saanut päähänsä että täytyy rakentaa valtava arkki ja todella ryhtynyt sitä rakentamaan. Samoin olisi maallisesta näkökulmasta pelkkää vastuutonta haihattelua lähteä valmistautumatta vaeltamaan erämaihin siinä toivossa että kyllä Jumala mut varmaan jonnekin johdattaa.
Minusta noissa tapauksissa kuitenkin selvästi "heräte" tuli Jumalan päästä, ja ihminen alkoi toimia vasta kun tiesi Jumalan tahdon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tääläkin yksi. Herätysliikelapsuus ja -nuoruus, aikuisena a. Muistan vieläkin miltä tuntui n. 20-v tajuta: MULLE ON EHKÄ VALEHDELTU! Ei ylöstempaamista, jessen paluuta, taivasta tai helvettiä. Elämä on nyt. Tässä.
Tosi ikävää kuulla, että sinulle on käynyt näin :( Profetiat tulee aina koetella, ja jos mitään ei tapahti, ne eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä.
Olen sitä mieltä, että kenenkään ihmisen ei kannata tosiaan jäädä passiiviseksi, ei uskovien ei uskomattomien. Tervettä uskoa on, että ihmiset ottavat itsestään vastuuta ja teoistaan vastuuta, sanomisistaan vastuuta. Jos on profetiat menneet pieleen, niin siten ne ovat ihmisen itsensä tuotosta.
Itse olen esim. saanut Pyhän Hengen ilmoituksella tiedon, että kokoukseen aiemmin aivan minulle tuntematon mieshenkilö (n+. 60 vuotias) on rukoillut pitkään vaimoa Jumalalta, ja Jumala on nähnyt pyynnön ja tulee tämän vaimon tälle miehelle antamaan. En ollut siis koskaan nähnyt tätä miestä, ja minun (nuoren kaksikymppisen ) silmissä mies oli vanhus. Ja samaan aikaan kun tämän miehen näin, niin tiesin e_h_d_o_t_t_o_m_a_n varmana, että näin asia todella on, aivan yhtä varmasti kuin että taivas on sininen tai lumi on kylmää.
Menin tämän asian miehelle sanomaan, ja hän rupesi itkemään ja kertoi, että on rukoillut paljon Jumalalta vaimoa, koska on yksinäinen leskimies, ja liikuttui ja ilahtui tästä asiasta kovasti.
Tämän kerron vain todistuksena muunlaisestakin Jumalan antamasta ilmoituksesta. Ja siis en kuullut ääniä, vaan aivan kuin olisi tullut itsepintainen ajatus päähäni, josta oli vahva kokemus ja tuntemus, että tämä asia on tosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en pysty ymmärtämään miten joku voi uskoa, koen sen niin humpuukina ja vastemielisenä ihmisten hyväksikäyttönä. koen että uskovainen ihminen on mieleltään järkkynyt. en halua pilkata uskovaiska, hän on aina uhri, mutta tunnen vihaa näitä systeemin pyörittäjiä kohtaan. ihmiset saadaan uskoon kunhan se aivopesu aloitetaan tarpeeksi nuorena jolloin ihmiseltä puuttuu kyky suodattaa saamaansa sisältöä, ja kaikki lapsena opittu on niin kovin syvällä.
on ihan ihmeellistä ettei laki suojele lapsia aivopesulta.
[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 10:52"]
[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 10:42"]
Usko sai Nooan taipumaan Jumalan tahtoon, kun hän sai ilmoituksen sellaisesta, mikä ei vielä ollut nähtävissä. Hän rakensi arkin, ja näin koko hänen perheensä pelastui. Hänen uskonsa langetti maailmalle tuomion ja antoi hänelle itselleen uskovien perinnön, vanhurskauden. [1. Moos. 6:22]
Usko sai Abrahamin tottelemaan Jumalan kutsua ja lähtemään kohti seutuja, jotka Jumala oli luvannut hänelle perintömaaksi. Hän lähti matkaan, vaikka ei tiennyt, minne oli menossa Kaikissa näissä esimerkeissä ihminen on alkanut itse toimimaan, uskonsa mukaan ja sitten on Jumalan johdattanut. [/quote]
Mutta toisaalta, näissä on uskon pohjana ollut selkeä Jumalan ilmoitus. Aloite siis ei ole tullut ihmisen päästä. Esim. Nooa todellakin olisi ollut pelkkä hullu, jos ilman mitään yliluonnollista tietoa olisi saanut päähänsä että täytyy rakentaa valtava arkki ja todella ryhtynyt sitä rakentamaan. Samoin olisi maallisesta näkökulmasta pelkkää vastuutonta haihattelua lähteä valmistautumatta vaeltamaan erämaihin siinä toivossa että kyllä Jumala mut varmaan jonnekin johdattaa.
Minusta noissa tapauksissa kuitenkin selvästi "heräte" tuli Jumalan päästä, ja ihminen alkoi toimia vasta kun tiesi Jumalan tahdon.
[/quote]
Mielenkiintoista. Meillä on vähän eri näkemys. Mielestäni Nooa tai Aabraham eivät ollet täysin varmoja uskossaan tai "tiedossaan" mm. Aabraham ei tiennut minne suuntaan hänen kuuluisi lähteä, mutta silti lähti, uskoen, että kun vain lähtee liikkeelle, Jumala pitää huolen. Se on todellista uskonkoetusta.
Itse näen asian niin, että tosiaan pitää alkaa elää ja ojentautua sen mukaan kun uskoo, ja sitten Jumala lopulta johdattaa niin, että asiat menevät niin kuin niiden kuuluu mennä. Toisaalta myös uskon, että tämä "oikeaan suuntaan" vaeltaminen vaatii paljon rukousta.
Eli helpolla ei voi tässä elämässä kukaan vaeltaa. Uskovan tulee olla hengellisesti valveilla, eli rukoilla ja elää elämänsä hyvin (ei esim. ilmisynnissä) jotta Jumala pääsee vaikuttamaan meissä. (Kukaanhan ei voi elää elämäänsä täysin synnittömästi, vain Jeesus oli synnitön).
Toisaalta näen niin, että esim. sairauksista ei vapaudu elämällä "synnitöntä" elämää, koska Jumalan kädessä on terveytemme ja sairautemme. Eli mielestäni väärää uskonoppia on se, että jos joku ei parane, syy olisi synnillisessä elämässä/ihmisessä. Kyllä terveys ja sairaus, kuolema ja elämä on kaikki myös Jumalan käsissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MITEN se profetia koetellaan?
Olen siirtynyt hieman loitommaksi juuri helluntailaisilta, tässä seurakunnassa missä olin, saamieni juttujen takia. Ne oli ihan pimeitä, mutta kun siinä keskellä on ja elää ja joka tuutista tulee samanlaista teksitä, on vaikeaa olla ainoa kriittinen. Kyseenalaistin tosi paljon, aina oli selitys ja sitten rukoiltiin.
Profetioita oli useammaltakin meille. Puolisolta, läheiseltä vanhemmalta mieheltä, uuden seurakunnan heniköillä. Miten niiden todenperäisyys koetellaan tai selvitellään? Muuten kuin elämällä ja toteamalla, että mitään luvattua ei tapahdu.
Ihmettelen, että jos jumalan johdatusta on se, että perhe muuttaa paikkakunnalle X , niin eikö siitä elämsätä pitäisi myös tulla edes siedettävää? Jumalan tarkoitus on, että perhe pysyy yhdessä, tehdään jumalan työtä paikkakunnalla x jne, mutta silti juuri jumala tekee siitä elämästä siellä pienen maanpäällisen helvetin. Jumala koettelee parisuhteen kestävyyttä, uskoa Häneen, ihmisen sietokyvyn rajoja mutta ei kannattele, ei anna apua, eikä jumaluuttaan avuksi eikä tueksi, katsoo vierestä että miten ihmisen käy, ja sitten kun ollaan tästä selvitty, omin voimin siis, sitten Jumala lykkää vielä suuremman vastuksen ja ikävyyden , mutta sitten siihen Hän antaa tukensa ja enkelinsä ja apunsa jne.
Näin meille / minulle profetioitiin. Elämä oli pieni helvetti. Selvisin. En eronnut. Sitten elämästä tuli painajainen. Tuli vastus, koettelemus. Uskovat rukoilivat. Konkreettista apua en saanut, vaikka pyysin, he menivät kotiin rukoilemaan ja odottivat Jumalan käskyä ja kun sitä ei tullut, he eivät auttaneet.
Muutama uskovainen tuomitsi jyrkin sanoin. Toinen sanoi, etten ole ollut kyllin nöyrä, jumala kyykyttää ja nöyryyttää jotta minusta tulisi vielä nöyrempi. Kysyin, mitä minulta vielä pitää viedä, kun kaikki oli jo viety? Terveys, järki ja lapset oli vielä , työpaikka. Nekinkö jumala suuressa rakkaudessaan minulta veisi? Koti,vanhemmat, sukulaiset, puoliso, avioliitto, taloustilanne, kaikki oli menetetty. Jälleen kerran, Jumalan pitäisi muistaa, että hän on ottanut minulta tuon kaiken (vanhemmatkin jo, kun oli hyvin nuori) jo monta kertaa ja aina olin jaksanut ja rakentanut uudelleen.
Miten minun pitää jumalan edessä maata, että se riittää hänelle?
Ja kun elämässä meni sitten hyvin, tämä seurakunnan ihminen ei edes tullut kylään, tämä joka hoki jumalan rakkautta ja profetioita mutta ei auttanut, rukoili. Olisin halunnut hänelle näyttää, että selvisin, tule uuteen kotiini, uuteen elämääni. Ei, oli kiireitä.
En enää aikoihin ole käynyt seurakunnan tapahtumissa. Olen liian kriittinen, enkä jaksa, en ymmärrä uskovaisten joukkosokeutta ja sitä kaksinaismoralismia.
[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 11:56"]
[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 10:52"]
[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 10:42"]
Usko sai Nooan taipumaan Jumalan tahtoon, kun hän sai ilmoituksen sellaisesta, mikä ei vielä ollut nähtävissä. Hän rakensi arkin, ja näin koko hänen perheensä pelastui. Hänen uskonsa langetti maailmalle tuomion ja antoi hänelle itselleen uskovien perinnön, vanhurskauden. [1. Moos. 6:22]
Usko sai Abrahamin tottelemaan Jumalan kutsua ja lähtemään kohti seutuja, jotka Jumala oli luvannut hänelle perintömaaksi. Hän lähti matkaan, vaikka ei tiennyt, minne oli menossa Kaikissa näissä esimerkeissä ihminen on alkanut itse toimimaan, uskonsa mukaan ja sitten on Jumalan johdattanut. [/quote]
Mutta toisaalta, näissä on uskon pohjana ollut selkeä Jumalan ilmoitus. Aloite siis ei ole tullut ihmisen päästä. Esim. Nooa todellakin olisi ollut pelkkä hullu, jos ilman mitään yliluonnollista tietoa olisi saanut päähänsä että täytyy rakentaa valtava arkki ja todella ryhtynyt sitä rakentamaan. Samoin olisi maallisesta näkökulmasta pelkkää vastuutonta haihattelua lähteä valmistautumatta vaeltamaan erämaihin siinä toivossa että kyllä Jumala mut varmaan jonnekin johdattaa.
Minusta noissa tapauksissa kuitenkin selvästi "heräte" tuli Jumalan päästä, ja ihminen alkoi toimia vasta kun tiesi Jumalan tahdon.
[/quote]
Mielenkiintoista. Meillä on vähän eri näkemys. Mielestäni Nooa tai Aabraham eivät ollet täysin varmoja uskossaan tai "tiedossaan" mm. Aabraham ei tiennut minne suuntaan hänen kuuluisi lähteä, mutta silti lähti, uskoen, että kun vain lähtee liikkeelle, Jumala pitää huolen. Se on todellista uskonkoetusta.
Itse näen asian niin, että tosiaan pitää alkaa elää ja ojentautua sen mukaan kun uskoo, ja sitten Jumala lopulta johdattaa niin, että asiat menevät niin kuin niiden kuuluu mennä. Toisaalta myös uskon, että tämä "oikeaan suuntaan" vaeltaminen vaatii paljon rukousta.
Eli helpolla ei voi tässä elämässä kukaan vaeltaa. Uskovan tulee olla hengellisesti valveilla, eli rukoilla ja elää elämänsä hyvin (ei esim. ilmisynnissä) jotta Jumala pääsee vaikuttamaan meissä. (Kukaanhan ei voi elää elämäänsä täysin synnittömästi, vain Jeesus oli synnitön).
Toisaalta näen niin, että esim. sairauksista ei vapaudu elämällä "synnitöntä" elämää, koska Jumalan kädessä on terveytemme ja sairautemme. Eli mielestäni väärää uskonoppia on se, että jos joku ei parane, syy olisi synnillisessä elämässä/ihmisessä. Kyllä terveys ja sairaus, kuolema ja elämä on kaikki myös Jumalan käsissä.
[/quote]
Mutta sillä hetkellä kun elää siinä maanpäällisessä painajaisessa, se uskova voisi oikeasti kohdata uskonsisarensa. Ei niin, että tullaan tällaisia raamatun lausella hymistelemään, rukoillaan ja kerrotaan, että rukoile ja rukoile, jumala näyttää tien valoon. vaan että oikeasti tullaan ja ollaan läsnä, paikalla, autetaan ihan konkreettisesti.
Miksi jumala ei anna yhdellekään näkyä, että heidän tehtävä on olla ystävä juuri muuttaneelle tai ihmiselle, joka elää keskellä katastrofia. Ei ainakaan meidän tapauksessa tällaista näkyä kellään ollut. Yksin jättivät, paitsi tietty ne raamatulla päähän ja muu syyllistäminen, kun ei tarpeeksi nöyriä osattu olla, joten jumala kyykyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 12:22"]
[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 11:56"]
[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 10:52"]
[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 10:42"]
Usko sai Nooan taipumaan Jumalan tahtoon, kun hän sai ilmoituksen sellaisesta, mikä ei vielä ollut nähtävissä. Hän rakensi arkin, ja näin koko hänen perheensä pelastui. Hänen uskonsa langetti maailmalle tuomion ja antoi hänelle itselleen uskovien perinnön, vanhurskauden. [1. Moos. 6:22]
Usko sai Abrahamin tottelemaan Jumalan kutsua ja lähtemään kohti seutuja, jotka Jumala oli luvannut hänelle perintömaaksi. Hän lähti matkaan, vaikka ei tiennyt, minne oli menossa Kaikissa näissä esimerkeissä ihminen on alkanut itse toimimaan, uskonsa mukaan ja sitten on Jumalan johdattanut. [/quote]
Mutta toisaalta, näissä on uskon pohjana ollut selkeä Jumalan ilmoitus. Aloite siis ei ole tullut ihmisen päästä. Esim. Nooa todellakin olisi ollut pelkkä hullu, jos ilman mitään yliluonnollista tietoa olisi saanut päähänsä että täytyy rakentaa valtava arkki ja todella ryhtynyt sitä rakentamaan. Samoin olisi maallisesta näkökulmasta pelkkää vastuutonta haihattelua lähteä valmistautumatta vaeltamaan erämaihin siinä toivossa että kyllä Jumala mut varmaan jonnekin johdattaa.
Minusta noissa tapauksissa kuitenkin selvästi "heräte" tuli Jumalan päästä, ja ihminen alkoi toimia vasta kun tiesi Jumalan tahdon.
[/quote]
Mielenkiintoista. Meillä on vähän eri näkemys. Mielestäni Nooa tai Aabraham eivät ollet täysin varmoja uskossaan tai "tiedossaan" mm. Aabraham ei tiennut minne suuntaan hänen kuuluisi lähteä, mutta silti lähti, uskoen, että kun vain lähtee liikkeelle, Jumala pitää huolen. Se on todellista uskonkoetusta.
Itse näen asian niin, että tosiaan pitää alkaa elää ja ojentautua sen mukaan kun uskoo, ja sitten Jumala lopulta johdattaa niin, että asiat menevät niin kuin niiden kuuluu mennä. Toisaalta myös uskon, että tämä "oikeaan suuntaan" vaeltaminen vaatii paljon rukousta.
Eli helpolla ei voi tässä elämässä kukaan vaeltaa. Uskovan tulee olla hengellisesti valveilla, eli rukoilla ja elää elämänsä hyvin (ei esim. ilmisynnissä) jotta Jumala pääsee vaikuttamaan meissä. (Kukaanhan ei voi elää elämäänsä täysin synnittömästi, vain Jeesus oli synnitön).
Toisaalta näen niin, että esim. sairauksista ei vapaudu elämällä "synnitöntä" elämää, koska Jumalan kädessä on terveytemme ja sairautemme. Eli mielestäni väärää uskonoppia on se, että jos joku ei parane, syy olisi synnillisessä elämässä/ihmisessä. Kyllä terveys ja sairaus, kuolema ja elämä on kaikki myös Jumalan käsissä.
[/quote]
Mutta sillä hetkellä kun elää siinä maanpäällisessä painajaisessa, se uskova voisi oikeasti kohdata uskonsisarensa. Ei niin, että tullaan tällaisia raamatun lausella hymistelemään, rukoillaan ja kerrotaan, että rukoile ja rukoile, jumala näyttää tien valoon. vaan että oikeasti tullaan ja ollaan läsnä, paikalla, autetaan ihan konkreettisesti.
Miksi jumala ei anna yhdellekään näkyä, että heidän tehtävä on olla ystävä juuri muuttaneelle tai ihmiselle, joka elää keskellä katastrofia. Ei ainakaan meidän tapauksessa tällaista näkyä kellään ollut. Yksin jättivät, paitsi tietty ne raamatulla päähän ja muu syyllistäminen, kun ei tarpeeksi nöyriä osattu olla, joten jumala kyykyttää.
[/quote]
saatanan moukat älkää sitä raamattua tänne kopioiko
Alue: Aihe vapaa
Se on varmaan varmin tapa tehdä lapsista ateisteja, että ahdistaa niitä lapsena uskonnolla ja yrittää pakottaa johonkin muottiin mihin ne eivät halua.