Yh ja HÄVETTÄÄ pyytää apua toisilta...!

Olen tässä käynyt n. pari kuukautta terapiassa. Paniikkikohtauksia on tullut muutama, ja lääkärin kanssa olen niistä sopinut, että jos alkaa enemmän/usein tulemaan niin haen lääkityksen ko. vaivaan. Alkaa jo itselläni vaivaamaan tämä tilanne, kun ei pysty toiselle olemaan täysin " hyödyksi" . Olen siis reilu 2v. pojan yh-äiti, aina kasvattanut pojanTÄYSIN yksin. Nyt tuntuu kun on noita terapioita, että eihän muiden tarvitse MINUN pojastani huolehtia... Mutta on se vain eri elämä, jos joskus saa vaikka ruuan laittaa rauhassa! Tai tunnin viikossa omaa aikaa, vaikka " lenkkeilyseuraa" !. Jokainen pitäköön huolen omista asioistaan sitten.. Olen kiitollinen toisaalta, että minulle tuli näitä " sairauksia" , että kun saan olla jonkun kanssa, niin itsetuntoni kohenee huomattavasti ja tulee olo, että en minä voi riittää kaikille. Kiitos sinulle, alkaa nukkumaanmenoaika koittaa ;D Hyvää yötä, kauniit unet :)



T. Ap <3